Avoimien ovien koti! Sophien ja Villen kaksiossa on aina sijaa ystäville (mutta turhille koriste-esineille on porttikielto)

Oli perusharmaa päivä Helsingin Hernesaaressa, kun Sophie ja Ville Redman kiipesivät ensimmäistä kertaa portaat kuudenteen kerrokseen. Ville sanoi heti ovella, että tässä tuleva koti on.

Asunto oli sokkeloinen mutta sieltä näki kauas. Pariskunnan mielestä hyvässä asunnossa on joku juttu, jota ei ole missään muualla, ja täällä sitä jotakin oli. Läpitalon asunto sijaitsee talon ylimmässä kerroksessa, jota on sodan aikaan pommitettu ja rakennettu myöhemmin uudelleen. Seinänaapureita ei ole. Kodissa juhlitaan paljon.

Nyt Sohpie kertoo, millaista elämä kodissa on.

Asunto on 53 neliön kaksio vuonna 1911 rakennetussa talossa Helsingin Hernesaaressa. Matto on Hayn, sänky Villen suunnittelema ja teettämä huomenlahja Sophielle. Liinavaatteet ovat Balmuirin ja Merci Mercin. Kattovalaisin on kirpparilta.

Valokuvassa on Sophien amerikkalainen isoäiti Sylvia. Seinää koristaa myös Villen kitara.

Kultaseppänä työskentelevä Ville ja bodyflow-opettaja Sophie sisustavat mielellään taiteella. Suurikokoinen maalaus on Ville-Veikko Viikilän. Tuolissa sylikkäin istuvat lapset James ja Lucy.

Häälahjaksi saatu Heta Kuchkan valokuva nojaa seinään lipaston päällä.

"Juhlamme lähtevät helposti käsistä. Paikalla voi olla viisikymmentä ihmistä, ja eteinen laajenee porraskäytävään, kun naulakot ja matot vieritetään sinne. Olemme juhlineet täällä lasten syntymäpäivät ja pitäneet monia illanistujaisia. Vappuna ja jouluna on aina paljon vieraita. Kaikki juhlat ovat olleet sekä lasten että aikuisten juhlia. Meillä on avoimien ovien koti.

Taloyhtiökin on yhteisöllinen. Lapset voi jättää helposti naapuriin hetkeksi, ja usein meillä on jonkun naapurin auto lainassa. Hyvät ystävämmekin asuvat naapurissa.

Eniten vietämme aikaa keittiön pöydän ääressä, etenkin kun on paljon kavereita kylässä. Keittiönurkka on erityisesti Villen lempipaikka. Vaikka olemme Villen kanssa tavaroista joskus eri mieltä, kodin hengestä emme koskaan: sen pitää olla ystäville avoin ja rento. Jos Ville saisi päättää, ulko-ovessa olisi pelkkä kahva!

Ville suunnitteli ja remontoi keittiönurkkauksen. Myös valaisin on Villen tekemä. James piirtää keittiön liitutaululle, jonka takana on asunnon alkuperäinen ruokakomero.

Stringin hyllykössä on käyttöastioita: muun muassa espressopannuja ja Marimekon astioita sekä isoäidiltä saatuja vanhoja astioita. Kukat ja viherkasvit sopivat kauniisti astiahyllykköön.

Keittiön iso pöytä on Ilmari Tapiovaaran suunnittelema. Valaisimet ovat Poulsenin, lastenkalusteet Vilacin ja tuolit Ton-merkin. Väripilkkuna on Smegin punainen jääkaappi.

Ville tekee pitkiä työpäiviä eikä ehdi viettää paljon aikaa kotona. Minä taas rakastan yksinoloa kotona yli kaiken. Joka sunnuntai vietämme hitaan aamun. Silloin olemme kaikki yhdessä, ja Ville tekee aamiaiseksi ison pannaripinon.

Kodin sisustus on rakentunut itsekseen. Emme suunnitelleet sitä yhtään etukäteen. Kaikki on hankittu pikku hiljaa, etenkin taide.

Maalasimme seinät valkoisiksi, jotta koti olisi kuin tyhjä taulu. Purimme kaikki mahdolliset ovet, joita asunto olikin pullollaan. Alkovi oli aluksi lukunurkkaus, mutta kun lapset syntyvät, teimme siitä heille huoneen. Ville rakensi alkoviin kirjahyllyn, kerrossängyn ja säilytystilaa.

Alkoviin rakennettu kerrossänky oli Villen Supervirasto-yrityksen ensimmäinen mittatilauskaluste. Myös kirjahylly on Villen suunnittelema, sen alaosa on Lundiaa.

Villen mielestä ei tarvitsisi olla tavaroita ollenkaan. Koriste-esineen konsepti on hänestä käsittämätön. Meidän molempien mielestä käyttöesineiden pitää olla kauniita, jotta niitä ei tarvitse piilottaa kaappeihin. Olemme jakaneet säilytystilan tasan kaikkien perheenjäsenten kesken. Alkovin komeron yläkaappi on Villen. Se on aivan tyhjä.

On ihanaa, kun sängystä näkee tähtitaivaan. Jos makaa jalkopäässä, ei näe mitään muuta kuin taivaan ja vastapäisten talojen peltikatot. Silloin tuntuu kuin olisi Pariisissa. Asunnon toisella puolella keittiössä aurinko laskee Hietalahden nosturien taakse. Rakastamme molemmat eritysesti syksyä. Kun alaovesta astuu ulos, on suoraan merenrannassa. Näkymä on säästä riippumatta kuin postikortti.