Pikkukaksion niukat neliöt inspiroivat Anna-Mariaa – kotiin voi tuoda vain sen, mikä on todella tärkeää ja tarpeellista

Yrittäjä ja sisällöntuottaja Anna-Maria Arjasto, 39, rakastaa Helsingin Hakaniemen toria ja sen lähiympäristöä, koska ne kuhisevat elämää ja elämyksiä. Myös hänen edellinen kotinsa sijaitsi samoilla nurkilla.

Anna-Maria on tottunut elämään niukoissa neliöissä, jotka haastavat pohtimaan suhdetta tavaroihin ja omistamiseen. Tiivis asuminen pakottaa tuomaan kotiin vain sen, mikä on todella tärkeää ja tarpeellista. Periaate näkyy myös uudessa kodissa.

Muuttoa Helsingin Kallioon vuonna 1961 valmistuneeseen kerrostaloon edelsi remontti, jonka tarkoitus oli lisätä valon määrää huoneistossa. Tavoite onnistui avaamalla kulkuväylät eteisestä olohuoneeseen ja sieltä keittiöön niin, että valo virtaa esteettömästi. Tämän lisäksi Anna-Maria halusi, että säilytystilat muodostavat visuaalisesti niin ehjän kokonaisuuden kuin mahdollista.

Remonttiratkaisut kunnioittavat 1960-luvun alun arkkitehtuuria, ja aikakausi näkyy ripauksittain myös sisustuksessa. Anna-Maria suhtautuu uteliaasti eri vuosikymmenten sisustustyyleihin ja pitää ajatuksesta, että voisi joskus poimia niiden kaikkien parhaat puolet kotiinsa – kunhan ne edustavat esteettisesti nykypäivää ja nykyajan tarpeita.

– Olen oppinut olemaan kiintymättä liikaa seiniin. Jokainen koti on opettanut uutta niin omista mieltymyksistäni kuin asuntojen toiminnallisuudesta ja eri vuosikymmenten erityispiirteistä. Minulle koti ei ole ikinä valmis, vaan se on aina käymistilassa.

Anna-Marian itse suunnitellun ja Arkkenin Salossa valmistaman keittiön ovet ovat tammiviilupintaiset ja tasot luonnonkiveä.

Uudessa kodissa Anna-Mariaa ilahduttaa erityisesti visuaalisesti ja funktionaalisesti onnistunut keittiö. Remonteissa Anna-Mariaa motivoi oman vision herääminen eloon.

Anna-Maria hankkii käyttöastioita intuition mukaan, milloin mistäkin. Osa niistä on kirpputoreilta ja osa äidin kaapeista. Joukossa on myös matkamuistoja ja työkeikoilta kertynyttä kuvausrekvisiittaa. Erityisen puhuttelevia löytöjä Anna-Maria on tehnyt Portugalissa. Tällä hetkellä häntä viehättää erityisesti käsin tehty, terrakotanvärinen tai tummanvihreä keramiikka. Hän pyrkii olemaan hankkimatta uusia astioita ketjuliikkeistä.

Pellavaiset valoverhot ovat Eurokankaan, ruokapöytä on Pohjanmaan kalusteen Aino ja tuolit klassista Ton 14 -sarjaa. Astioista rakkaimmat hän on saanut äidiltään, ja niihin kuuluu Tamara Aladinin Tornado-sarjan maljakko, jota Riihimäen Lasi valmisti 1970–76. Sen keltainen sävy on innoittanut kodin värivalinnoissa.

Kermanvaalea seinämaali, Cover Storyn 008 Sylvia, korostaa tilan eri puun sävyjä. Sävyn vaikutuspiiriin sopii myös Tampereella tehty Kustomin sohva ja Ranskan- vuosista muistuttava pöytävalaisin. Sohvapöytä on Hobby Hallista. Kolme isointa teosta on huudettu Bukowskisista.

Kaksitasoinen messinkipöytä kuuluu Anna-Marian yllättävimpiin löytöihin. Koukeroinen herkkupala osui hänen silmiinsä antiikkiliikkeessä Haminan keskustassa. Koska hinta oli käsittämättömän edullinen, Anna-Maria saattoi vain napata pöydän mukaansa. Se on aivan toisesta maailmasta kuin tanskalaisen Hans Olsenin Dwell-nojatuoli, jonka hankkimista Anna-Maria mietti vuosikaudet. Yhdessä kalusteet muodostavat pikantin parivaljakon.

Anna-Marialla on paljon kauniita astioita, kirjoja ja lehtiä. Hän ei kuitenkaan halua, että ne ajelehtivat pitkin poikin kotia ja saavat sen näyttämään sotkuiselta. Hän sai aarteensa kuriin hankkimalla vitriinikaapin ja sommittelemalla osan tavaroista sen hyllyille. Bloomingvillen kaapilla on sisustuksessa myös toinen merkittävä rooli. Mustarunkoinen ja sisältä valkoinen kaappi toimii täydellisenä vastaparina kodin voittopuolisesti vaaleille ja pehmeän sävyisille pinnoille.

Anna-Maria ottaa sisustusvalinnoissa huomioon ekologisuuden. Tilaisuuden tullen hän piipahtelee kirpputoreilla ja antiikkikaupoissa. Eteisen tiikkilipasto on huudettu Bukowskisista, jakkara on Tallinnan Takara Nord -sisustusliikkeestä, pöytävalaisin on By Rydénsin ja lasihedelmät Olds Cool -vintagemyymälästä. Posliinileijona on Mongoliasta ja kalakoriste matkamuisto Slovakiasta. Juliste löytyi Olkkarista. Seinät on maalattu Cover Storyn sävyllä i01 Eeva.

Metallikaiteinen parveke tuntui Anna-Mariasta kalsealta. Hän myös kaipasi siihen näkösuojaa ja pesämäistä nurkkausta, johon voisi käpertyä nauttimaan olostaan. Ratkaisuksi hän teetti puusepällä rimalevystä seinäkkeet. Matto on Veken Louhi ja nojatuoli House Doctorin Coon.

Anna-Maria on asunut monissa maalarin­valkeissa asunnoissa. Tänne hän halusi pehmeitä sävyjä ja perehtyi niitä etsiessään 60-luvun kotien väreihin. Makuuhuoneeseen tuli Cover Storyn roosaan taittuva maitokahvinruskea sävy 022 Evelyn. Myös rottinki tuo mieleen 60-luvun. Sängynpäädyn tavoin lattiavalaisin on Torista, ja Anna-Maria vaihtoi siihen tyylin mukaisen varjostimen. Katossa on Louis Poulsenin VL45 Radiohus -valaisin. Sängyllä pötköttää myös rescuekoira Sulo.

Tanskalaisen Gubin messinkikehyksinen F. A. 33 -peili on suunniteltu alun perin vuonna 1933, ja sen muotokieli vaikuttaa ajattomalta. Mikä parasta, ison kokonsa ansiosta peili tuntuu avartavan pientä tilaa huomattavasti. Kuvastimen pariksi sopii täydellisesti AYTM:n kullanvärinen Concha-ripustin. Marokkolainen 1960-luvun Boujaad-vintagematto on Etsystä, ja peilistä heijastuva yöpöydän valaisin on hankittu Tallinnassa sijaitsevasta Takara Nordista.

Kun Anna-Maria remontoi, hän ajattelee ensisijaisesti materiaalivalintojensa pitkää käyttöikää. Kylpyhuoneessa jatkuu sama tyyli ja väritys kuin muissa tiloissa. Seinien pystyladotut, valoa heijastavat laatat, suuri peili, epäsuora valaistus, tammiviilukaapit ja kullanväriset yksityiskohdat muodostavat eheän kokonaisuuden. Laatat ovat Laattamaailmasta, kalusteet Arkkenin ja taso Tulikiven Calacatta Arni -terrazzoa. Seinävalaisin on Globen Lightingin Torrano.

Anna-Marian koti on Helsingin Kalliossa sijaitseva 1960-luvulla rakennettu kerrostalokoti, jossa on 44 neliötä.