Olen nähnyt kuvia sisustustakoista, ja yhtäkkiä ymmärsin haluavani itsekin sellaisen. Ja tietenkin takka piti saada heti!

Muistin, että vaatehuoneessani oli lojunut jo vuoden päivät tv:n pahvilaatikko. Koversin siihen mattoveitsellä takkapesän ja aloin visioida. Valmista mallia tai suunnitelmaa minulla ei ollut, mutta päästin luovuuteni valloilleen ja annoin mennä.

En käynyt ostamassa mitään takkaa varten, vaan kaikki tarvittava löytyi kotoani – mitä nyt muutaman tukipahvin dyykkasin työpaikan pahviroskiksesta. Muutama kuukausi sitten Lidlistä ostamani tiilikuvioinen dc-fix-muovi pääsi nyt käyttöön, samoin Ikeasta aikanaan ostamanani lack-hyllyt.

Minulla oli valmiina kotona myös kuumaliimaa, maalia ja jopa remontista ylijäänyttä seinätasoitetta. Pääsin siis heti hommiin. Alkuun pääseminen olikin yllättävän helppoa – mattoveitsi, mittanauha ja kynä olivat kaikki, mitä tarvitsin – ja tietysti inspiraatio!

Koska en joutunut ostamaan takkaa varten mitään, takka oli periaatteessa ilmainen. Dc-fix-muovi maksoi aikanaan 5,90 euroa, mutta rullassa oli 10 metriä. Jos materiaalit ostaisi ja takalle laskisi suunnilleen hinnan, se olisi varmaankin 10–20 euron luokkaa.

Aloitin leikkaamalla pahvilaatikkoon ”tulipesän” aukon. Ensimmäisessä laatikossa oli valmiina sisällä styroksit, joita käytin tukimateriaalina. Maalasin aukon harmaaksi ja päällystin takan ulkopinnat dc-fixillä. Hyllyt kiinnitin vahvalla kaksipuoleisella teipillä.

Siskoni oli onneksi ostanut vastikään television, joten sain häneltä pahvilaatikon äidin takkaa varten. Siinä ei ollut sopivia styroksivahvikkeita, joten käytin laatikon sisällä tukimateriaalina työpaikaltani kirjasitomosta saatavaa jätetavaraa, eli paperipakkojen kylkipahveja. Samaan lopputulokseen olisi päässyt myös aaltopahveja leikkaamalla.

Äidin takkaan sain rosoista ilmettä käyttämällä seinätasoitetta. Rappasin tulipesän, päällisen ja sivuseinämät. Etuseinämäänsä tämäkin takka sai tiilikuvioista dc-fixiä. Viimeistelin kulmat jiiriin leikatuilla pahvisilla kulmavahvikkeilla. Kiinnitin listat aluksi teipillä, mutta ne eivät pysyneet tarpeeksi jämäkästi, joten ruuvasin ne kiinni.

Ensimmäiseen takkaan meni reilu pari tuntia. Toinen oli hieman hitaampi tehdä, aikaa kului kuutisen tuntia plus kuivumisajat. Aktiivinen työvaihe ei siis ollut kovin pitkä, mutta ideasta valmiiksi meni pari päivää sisältäen kuivumiset ja pahviroskiksen kaivelun.

Sain valtavasti positiivisia kommentteja ja jopa tilauksia ihmisiltä, jotka haluaisivat oman takan. Aikani ei nyt valitettavasti riitä takkatehtailuun, vaikka mukavaahan se olisi.

Äidin takasta tuli viimeistellympi kuin ensimmäisestä, joka jäi vähän karvalakkimalliksi. Ainahan omaa kädenjälkeään katsoo hieman kriittisesti ja pientä paranneltavaa löytää sieltä ja täältä. Olen kuitenkin molempiin tyytyväinen!

Pidän pahvisen takan vaivattomuudesta ja muunneltavuudesta. Ei tarvita sähköä tai etanolia kuten ”oikeissa” koristetakoissa. Kevyt takka on myös helppo siirtää paikasta toiseen ja vaikka varastoon, jos siihen kevään korvalla kyllästyy. Nyt olen tietysti somistanut takkani jouluiseksi.

Ehkä suurinta onnistumisen iloa saan siitä, kun näen, miten innoissaan äiti on takastaan. Nyt suunnittelen vielä kolmatta, vaaleaa ja tukevampaa mallia.