Arvaatko, mistä tämä takka on tehty? Sonja askarteli soman sisustustakan parissa tunnissa kotoa löytyneistä tarvikkeista

Arvaatko, mistä tämä takka on tehty? Sonja askarteli soman sisustustakan parissa tunnissa kotoa löytyneistä tarvikkeista
Vaatehuoneessa lojunut tv-pahvilaatikko pääsi hyötykäyttöön, kun helsinkiläinen Sonja Pirjanti alkoi kaivata sisustustakkaa. Tämä takka on helppo siirtää sisustusvimman iskiessä huoneesta toiseen!
Julkaistu: 27.11.2018

Pahvinen takka! Mistä sait idean moiseen?

Olen nähnyt kuvia sisustustakoista, ja yhtäkkiä ymmärsin haluavani itsekin sellaisen. Ja tietenkin takka piti saada heti!

Muistin, että vaatehuoneessani oli lojunut jo vuoden päivät tv:n pahvilaatikko. Koversin siihen mattoveitsellä takkapesän ja aloin visioida. Valmista mallia tai suunnitelmaa minulla ei ollut, mutta päästin luovuuteni valloilleen ja annoin mennä.

Sonja askarteli takan vanhasta tv-pahvilaatikosta. Laatikon sisällä oli styroksit, joita hän hyödynsi takan tukirakenteina. Jutun kuvat: Sonja Pirjanti
Tältä valmis takka näyttää Sonjan olohuoneessa.

Mitä tarvikkeita käytit?

En käynyt ostamassa mitään takkaa varten, vaan kaikki tarvittava löytyi kotoani – mitä nyt muutaman tukipahvin dyykkasin työpaikan pahviroskiksesta. Muutama kuukausi sitten Lidlistä ostamani tiilikuvioinen dc-fix-muovi pääsi nyt käyttöön, samoin Ikeasta aikanaan ostamanani lack-hyllyt.

Minulla oli valmiina kotona myös kuumaliimaa, maalia ja jopa remontista ylijäänyttä seinätasoitetta. Pääsin siis heti hommiin. Alkuun pääseminen olikin yllättävän helppoa – mattoveitsi, mittanauha ja kynä olivat kaikki, mitä tarvitsin – ja tietysti inspiraatio!

Sonja päällysti takan tiilikuvioisella dc-fix-muovilla.

Kuinka paljon takalle tuli hintaa?

Koska en joutunut ostamaan takkaa varten mitään, takka oli periaatteessa ilmainen. Dc-fix-muovi maksoi aikanaan 5,90 euroa, mutta rullassa oli 10 metriä. Jos materiaalit ostaisi ja takalle laskisi suunnilleen hinnan, se olisi varmaankin 10–20 euron luokkaa.

Teit ensin takan itsellesi ja sitten toisen äidillesi. Kerrotko hieman siitä, miten teit takat?

Aloitin leikkaamalla pahvilaatikkoon ”tulipesän” aukon. Ensimmäisessä laatikossa oli valmiina sisällä styroksit, joita käytin tukimateriaalina. Maalasin aukon harmaaksi ja päällystin takan ulkopinnat dc-fixillä. Hyllyt kiinnitin vahvalla kaksipuoleisella teipillä.

Siskoni oli onneksi ostanut vastikään television, joten sain häneltä pahvilaatikon äidin takkaa varten. Siinä ei ollut sopivia styroksivahvikkeita, joten käytin laatikon sisällä tukimateriaalina työpaikaltani kirjasitomosta saatavaa jätetavaraa, eli paperipakkojen kylkipahveja. Samaan lopputulokseen olisi päässyt myös aaltopahveja leikkaamalla.

Äidin takkaan sain rosoista ilmettä käyttämällä seinätasoitetta. Rappasin tulipesän, päällisen ja sivuseinämät. Etuseinämäänsä tämäkin takka sai tiilikuvioista dc-fixiä. Viimeistelin kulmat jiiriin leikatuilla pahvisilla kulmavahvikkeilla. Kiinnitin listat aluksi teipillä, mutta ne eivät pysyneet tarpeeksi jämäkästi, joten ruuvasin ne kiinni.

Äidilleen tekemänsä takan Sonja käsitteli seinätasoitteella.
Näin soman takan äiti sai Sonjalta!
Led-valot tuovat takkaan joulutunnelmaa. Tämän takan kautta pukki ei kuitenkaan pääse tuomaan lahjoja!

Kuinka kauan tekemiseen kului aikaa?

Ensimmäiseen takkaan meni reilu pari tuntia. Toinen oli hieman hitaampi tehdä, aikaa kului kuutisen tuntia plus kuivumisajat. Aktiivinen työvaihe ei siis ollut kovin pitkä, mutta ideasta valmiiksi meni pari päivää sisältäen kuivumiset ja pahviroskiksen kaivelun.

Kun olit saanut ensimmäisen takan valmiiksi, julkaisit siitä kuvia Facebookissa. Mitä tapahtui?

Sain valtavasti positiivisia kommentteja ja jopa tilauksia ihmisiltä, jotka haluaisivat oman takan. Aikani ei nyt valitettavasti riitä takkatehtailuun, vaikka mukavaahan se olisi.

Mitä mieltä olet takoista nyt, kun ne ovat valmiit?

Äidin takasta tuli viimeistellympi kuin ensimmäisestä, joka jäi vähän karvalakkimalliksi. Ainahan omaa kädenjälkeään katsoo hieman kriittisesti ja pientä paranneltavaa löytää sieltä ja täältä. Olen kuitenkin molempiin tyytyväinen!

Pidän pahvisen takan vaivattomuudesta ja muunneltavuudesta. Ei tarvita sähköä tai etanolia kuten ”oikeissa” koristetakoissa. Kevyt takka on myös helppo siirtää paikasta toiseen ja vaikka varastoon, jos siihen kevään korvalla kyllästyy. Nyt olen tietysti somistanut takkani jouluiseksi.

Ehkä suurinta onnistumisen iloa saan siitä, kun näen, miten innoissaan äiti on takastaan. Nyt suunnittelen vielä kolmatta, vaaleaa ja tukevampaa mallia.

Edessä on äidin takka, takana Sonjan.
2 kommenttia