Naamojen suosio oli kyllä yllätys. Olin tehnyt aiemmin pelkästään koruja ja käyttöesineitä. Halusin tehdä välillä jotain muuta, jotain vapaata ja hauskaa. Laitoin Naamoja ensimmäisenä taidejuttunani Taideteollisen korkeakoulun joulumyyjäisiin. Oli tosi rohkaisevaa, että ne saivat hyvän vastaanoton.

Olen suunnitellut Arabian 150-vuotisjuhlavuoteen kuvion, jonka nimi on Puutarhurit. Se nähdään astioissa ja Iittala & Arabia Muotoilukeskuksen Design Labin gallerian näyttelyssä, jonka teema on Juhlat. Tuon sinne Naamoja, lisää Mammoja ja ensi kertaa myös kolmiulotteisia veistoksia. Se on hauska, uusi aluevaltaus. Lisäksi osallistun tänä vuonna julkisen taiteen suunnittelukilpailuun, jonne luon kuvitusta, keramiikkaa tai molempia.

Pidän piirtämiseen liittyvästä paineettomuudesta, samoin lasitteiden käytöstä. Laitan lasituskokeilujani säästöön, teen muistiinpanoja ja yritän toistaa sitä, missä olen ehkä onnistunut. Teoksilla on oma tahtonsa uunissa, mutta kun tapahtuu jotain hallitsematonta, saan siitä ideoita.

Luonteelleni sopii tehdä projekteina ensin sitä ja sitten tätä. Jos vaikka tunnen kyllästyneeni keramiikkaan, sen pariin on taas ihana palata, kun on istunut tietokoneella tekemässä vektorigrafiikkaa kuukauden. Olen hyvin optimistinen siinä, miten paljon kuvittelen pystyväni tekemään. Otan helposti vähän liikaa töitä, ja siksi minulla on haasteita aikataulujen kanssa. Toivottavasti opin vähitellen miettimään, miten meni viime kerralla.

Katselen välillä asuntoilmoituksia. Hetken mietin jo ensiasunnon ostamista, mutta enemmän se on harrastus. Asunnoista löytyy mahtavia kuvia, joissa on hillittömiä 70-luvun tapetteja ja omistajan tavarat paikoillaan. Joku on voinut asua siellä kymmeniä vuosia. Talletan niitä puhelimeen, kun näen kiinnostavan ratkaisun tai hauskan tavan asetella. Ne toimivat minulle inspiraationa.