
Arkkitehti Samppa Lappalainen viihtyy värien ja vintagen keskellä – kodin paras paikka löytyy kylpyhuoneesta
Arkkitehti, Grand Designs Suomi -televisiosarjan juontaja Samppa Lappalaisen ja kirjailija Jenni Janakan 30-luvun kerrostaloneliö on täynnä värikästä taidetta ja vintagea sekä yllättäviä ratkaisuja.
Samppa Lappalaisen ja Jenni Janakan Helsingin Lauttasaaressa sijaitsevan kodin edellinen asukas eli satavuotiaaksi ehkä osittain sen ansiosta, että hän kiipesi viikoittain kauppakasseineen talon kuudenteen kerrokseen. Iäkkään rouvan kuntoa kohottava rutiini sinetöi arkkitehti, toimitusjohtaja ja Grand Designs Suomi -tv-sarjan juontaja Samppa Lappalaisen asuntokaupat. Kerrostalo on valmistunut vuonna 1938.
Samppa uskoo, että hänelläkin on mahdollisuus elää tässä kodissa yhtä vanhaksi. Neljän huoneen ja keittiön huoneistossa on monia muitakin mieleisiä piirteitä.
Ikkunat antavat kolmeen ilmansuuntaan, ja valon kierto, jos mikä, on tärkeää arkkitehdille. Aamuaurinko paistaa keittiöön, aamupäivällä aurinko siirtyy makuu- ja tv-huoneisiin, ja viimeiset säteet viipyilevät illalla olohuoneessa. Toivelistalla ollut ikkunallinen kylpyhuonekin toteutui.
Puoliso, kirjailija ja puhetaiteilija Jenni Janakka muutti Sampan vasta remontoimaan kotiin vuosi sitten. Jenni toi mukanaan mummonsa vanhan keinutuolin, sisustustekstiilejä, tauluja ja mittavan garderobin. Lisäksi kodissa asuu Sampan tytär Saara, 15.
Muuta ei tarvittu, sillä vintagekalusteilla, värikkäällä kuvataiteella ja rouheilla materiaaleilla sisustettu asunto tuntui Jennistä heti kotoisalta, koska se muistutti hänen omaa tyyliään ja kotiaan.

Jenni, minkälaisessa kodissa kuvittelit arkkitehdin asuvan, ennen kuin näit, miten Samppa asuu?
Mielessäni oli valkoinen tila, jossa on tyhjiä pintoja ja pelkistettyjä huonekaluja. Kun tulin tänne ensimmäisen kerran, hämmästyin runsaudesta ja värikkyydestä niin paljon, etten pystynyt sanomaan Sampalle, mitä ajattelin: kuinka ihana koti hänellä on. Samppa luulikin, etten pidä hänen kodistaan, koska en kommentoinut näkemääni millään tavalla.


Samppa, miten suunnittelit asunnon remontin?
Huonejako oli hyvä, ja siksi jätin sen ennalleen. Avasin vain lisää kulkuväyliä puhkaisemalla oviaukon keittiön ja olohuoneen väliin sekä tv-huoneeseen. Tein tyttärelleni Saaralle oman huoneen entisestä keittiön jatkeena olleesta ruokailutilasta. Puhkoessani oviaukkoja alkoi seinästä rapista laastia. En ryhtynyt peittämään epäsymmetrisiä, rosoisia pintoja, koska pelkkä ajatus laastisäkkien kantamisesta tänne ylimpään asuinkerrokseen hikoilutti. Se oli silkkaa laiskuutta.


Koti on sisustettu vintagella. Mikä siinä viehättää?
Samppa: En seuraa sisustustrendejä. Muotoilun klassikot ovat ajattomia ja hyväksi todettuja. Ne on tehty laatumateriaaleista ja niitä voi korjata. Olen perinyt sukulaisiltani Artekia sekä valaisimia, mutta hauskinta on löytää kirpputorilta jonkun tuntemattoman suunnittelijan kaluste, joka sujahtaa klassikkojen sekaan.
Jenni: Pidän 1950–60-lukujen kalusteista. Niiden elämää nähneitä puupintoja on mukava silitellä.
Samppa, miten sisustuksen väripaletti muotoutui?
Olen pitkään haaveillut puupintoihin sopivista murretuista väreistä kotonani. Tämä on ensimmäinen kotini, jonka olen voinut suunnitella itselleni ilman kompromisseja. Halusin jokaiseen huoneeseen eriväriset seinät ja valitsin maalisävyt huoneiden tunnelman mukaan. Tv-huoneen vaaleanpunaiset seinät ohjasivat kaluste- ja tauluvalintojani.


Miten tauluille löytyi sopivat paikat?
Samppa: Minulle on kertynyt paljon taidetta. Muuton jälkeen pistin taulut nojailemaan seiniä vasten, jolloin näin yhdellä silmäyksellä niiden värit ja tyylin. Taulukollaasi on helpointa tehdä lattialla.
Jenni: Toivoin, että kaksi lempitauluani pääsisi seinälle. Samppa mutusteli hieman ahdistuneena niille sopivaa paikkaa, sillä kaikki seinät olivat varatut. Lopulta hän poisti olohuoneesta ja tv-tilasta omia taulujaan ja ripusti suosikkitauluni niiden paikoille.


Mikä on tärkeintä kodissanne?
Samppa: Se, että täällä viihtyvät meidän lisäksemme minun lapseni sekä sukulaiset ja vieraat. Järjestämme usein illallisia, joissa kaikki osallistuvat kokkaamiseen. Jenni on loistava kokki, ja minä olen hyvä kiikuttamaan skumppapulloja pöytään. Pidimme talvella Jennin kanssa yhdistetyt tuparit ja meidän kihlajaiset, Jennin mukaan ”kiparit”. 70 ihmistä kävi juhlissamme.
Jenni: Vain yksi 20 sentin juomalasi meni tuolloin rikki. Tein kylpyhuoneeseen rauhoittavan äänimaiseman Ylen Luontoilta-ohjelmasta. Ihmiset loikoilivat vuoron perään tyynyillä täytetyssä ammeessa ja juttelivat syvällisiä.



Samppa, kun alat remontoida asuntoa, miten paljon kunnioitat alkuperäisiä ratkaisuja?
Vanhat asunnot on usein remontoitu moneen kertaan, eli niissä on paljon kerrostumia. Pyrin säästämään tai palauttamaan alkuperäisiä pintoja, listoitusta ja heloja siellä, missä se on perusteltua, mutta omat tarpeet lopulta määrittävät, minkälainen modernin ja vanhan kompositio kokonaisuudesta tulee.


Miten kuvailisitte sisustustyyliänne?
Jenni: Elämä on sallittua iloineen ja suruineen. Koti kuvastaa räiskyvää persoonaani. Kliinisessä kodissa tulisi tunne, että elämä on kielletty.
Samppa: Kodissa pitää näkyä eletty elämä ja oma historia. Tykkään tuijotella muistoja herättäviä esineitä ja kalusteita. Yksi niistä on Maija Heikinheimon vuonna 1939 suunnittelema rottinkituoli, joka on äitini Kristina Haartin lapsuudenkodista.
Missä viihdytte täällä parhaiten?
Samppa: Avaan ikkunan, loikoilen ammeessa ja kuuntelen lintujen laulua. Nautin yhden Mimosa-cocktailin.
Jenni: Kiikun mummilleni kuuluneessa keinutuolissa. Se on meditatiivista.