Kuin kolmikerroksinen omakotitalo kerrostalossa! Arkkitehti suunnitteli perheelleen uskomattoman ullakkokodin

Mikä olemus, mikä korkeus! Kun arkkitehti Anna Björn kävi miehensä, engineering team leadinä työskentelevän Juha Männikön kanssa katsomassa kerrostaloasuntoa Helsingin Vallilassa, he haltioituivat siitä niin, että päättivät lunastaa myös yläpuolella olevan ullakon, joka oli raakatilana.

– En ollut törmännyt vastaavaan tilaan missään muualla Suomessa. Rahkeemme eivät olisi riittäneet aloittamaan ullakko­laajennusta heti, joten hankimme sen hieman myöhemmin, Anna kertoo.

Pari oli juuri muuttanut Oulusta Helsinkiin ja asunut jonkin aikaa vuokralla Kalliossa. Asunnon puistomaiset näkymät, valoisuus ja se, että ikkunasta näkyi taivas, tekivät heihin vaikutuksen.

Vuonna 1924 rakennetun talon päädyn pikkuikkunat ovat Annan ja Juhan kodin. Talo on suojeltu, joten lisää ikkunoita ei voitu rakentaa.

Kun Anna ja Juha näkivät ullakkotilan ensimmäisen kerran, sen olemus mykisti heidät. ”Ilmoituksessa oli kuva ullakosta, mutta siitä ei avautunut tilan hienous ja korkeus lainkaan. Tila piti nähdä omin silmin, ja arkkitehdin päässä alkoivat heti raksuttaa kaikki mahdollisuudet”, Anna kertoo. Vanhempien välissä istuu tytär Iisa.

Anna, millaiset seikat ohjasivat ullakon remonttia?

Lähtökohta oli, että halusin kunnioittaa tilan luonnetta, korkeutta ja veistoksellista muotoa. Tämä on suojeltu talo, joten mitään muutoksia kattopintaan emme saaneet tehdä. Tilaratkaisua määritteli vahvasti savuhormi, joka jakoi tilan keskeltä kahtia. Toinen tärkeä asia oli portaiden paikka. Halusimme sijoittaa portaat niin, että alakertaan jäisi ovellinen huone. Välipohjan palkit määrittelivät portaiden paikkaa, mutta kierreportaiden avulla säästimme tilaa ja lattiapinta-alaa. Yläkerran kantavat rakenteet halusin ehdottomasti säilyttää siinä määrin, kuin se oli mahdollista. Rakennesuunnittelija tarkisti, että mielessäni olevat visiot ja ratkaisut oli mahdollista toteuttaa. Sauna päätettiin jättää pois, kun taloyhtiöön rakennettiin yhteiset saunatilat putkiremontissa. Olemme olleet todella tyytyväisiä päätökseen.

Kierreportaat vievät vähän lattiatilaa. Askelmissa on sisalmattoa, joka ei ole liukas. Ruokailutilan grafiikantyöt ovat Annan tekemiä. Ruokapöytä on Harri Koskisen suunnittelema, ja se hankittiin Vepsäläiseltä. Artekin tuolit ovat lahja Juhan äidiltä.

Vanhan savuhormin koristemuuraukset muodostavat katonrajaan porrasmaisen hyllykön, joka on juuri sopiva pienesineille ja kynttilöille.

Millaisia haasteita kohtasitte?

Rehellisesti sanottuna, eihän remontti ihan kivuton ollut. Urakoitsija meni rakentamisen loppuvaiheessa konkurssiin, ja osa töistä jäi kokonaan tekemättä. Yläkerrassa tuli vesivahinko, ja jouduimme purkamaan suuren alueen juuri rakennettua lattiaa. Se oli aika raskas vaihe. Voimat olivat vähissä, ja mietimme, miten saamme koskaan tämän urakan päätökseen. Lisähaasteita rakentamiseen toi asunnon sijainti hissittömässä talossa – kaikki piti kantaa neljänteen kerrokseen. Lisäksi evakkoasuminen Juhan äidin luona venyi lopulta suunnitellusta kuukaudesta puoleen vuoteen. Emme olleet osanneet varautua niin moniin vastoinkäymisiin. Onneksi talossamme asuvan avuliaan remonttimiehen kanssa saimme remontin valmiiksi.

Miten perheenjäsenten tarpeet on huomioitu?

Jokaisella on kotona omat tärkeät tilansa. Iisalle, 7, tehtiin pesämäinen huone parven alle, ja parvella hänellä on temppuilupaikka voimistelurenkaineen. Alakerran olohuoneesta on muodostunut elokuvien ja jalkapallon katselumaailma, jossa Juha ja Iisa voivat myös rauhassa opetella soittamaan kitaraa suljettujen ovien takana. Minä sain parvelle oman paikan sähköpianon soitolle ja joogatilan. Ruokailutila oli yksi lähtökohta remontin suunnittelussa. Halusin suuren ruokapöydän, jonka ääreen mahdumme Iisan kanssa maalaamaan ja kokoontumaan ystävien sekä perheen kanssa.

Iisa sai pesämäisen huoneen parven alapuolelta. Matala hyllykkö on itse rakennettu vanerilevyistä ja valkoisista tiilistä. Sänky on puusepän mittatilauksena valmistama ja kätkee sisäänsä paljon säilytystilaa. Vihreä nuken kärry on Annan ukin tekemä ja kiertää leikeissä sukupolvelta toiselle. Hyllykön päällä olevat grafiikkatyöt ovat Laura Merzin.

Parviporras on jyrkkä ja noudattelee savuhormin linjoja. Teräspinnakaiteet toimivat myös eräänlaisina kiinnityspaikkoina. Portaan vieressä on Iisan huoneen jatke, jossa on pieni piirustuspöytä.

Parvelle on muodostunut Iisan temppuilupaikka voimistelurenkaineen. Parvella voi myös tehdä teatteri- ja sirkusesityksiä. Seinällä on Annan ottama kuva saaristosta, jonne perhe kesäretkillä usein suuntaa.

Miten elämä kolmessa tasossa toimii käytännössä?

Kolme kerrosta ja jyrkät kierreportaat tuntuvat kauhistuttavan muita enemmän kuin meitä. Olemme Juhan kanssa molemmat kasvaneet kolmekerroksisissa rintamamiestaloissa. Tämä on meille kuin omakotitalo kerrostalon sisällä, eikä siinä ole mitään vierasta. On ihanaa, että kodin sisällä on erilaisia tunnelmia. Koska teemme töitä usein myös kotona, on hienoa, että löytyy rauhallisia tiloja työskentelyyn. Iisa tottui nopeasti kulkemaan portaissa. Emme ole vielä luopuneet turvaporteista, koska meillä käy usein lapsivieraita, jotka eivät ole tottuneet jyrkkiin portaisiin. Kerrokset mahdollistavat myös kokoontumisen isolla porukalla, niin että lapset saavat touhuilla rauhassa yläkerrassa ja aikuiset voivat laittaa porukalla ruokaa alakerrassa.

Yläkerran matalat hyllyt on rakennettu vanerilevyistä ja valkoisista tiilistä.

Parvelle haluttiin mahdollisimman seesteinen tunnelma. Villatekstiilimatto tuo tilaan miellyttävän äänimaiseman ja on lämmin jalan alla.

Vanhoja puurakenteita säilytettiin mahdollisimman paljon, mutta osaa jouduttiin korottamaan ja korvaamaan uusilla. Päätyseinä on maalattu kalkkimaalilla vanhoilla menetelmillä. Tiilipilasterien väliin tehtiin mittatilaustyönä kirjahyllyt. Ilta-aurinko heittää komeita heijastuksia ikkunoista.

Miten lähdit suunnittelemaan kodin sisustusta?

Halusin mahdollisimman paljon mittatilauskalusteita, jotta saimme säilytystilat hyödynnettyä maksimaalisesti. Koko perheemme vaatesäilytys ja toinen kylpyhuone sijaitsevat yläkerrassa vaneriseinien takana. Koivuvanerissa minua viehättää kaunis ja elävä pinta. Ullakolle oli lähtökohtana valita vaaleat materiaalit, sillä halusin maksimoida valoisuuden tunteen. Sisustajana arvostan ajattomuutta ja avaruutta ja hankin mieluiten kestäviä ja muuntautuvia tuotteita. Lundian hyllyt ovat tästä nerokas esimerkki. Ne ovat kulkeneet mukanamme opiskeluajoista lähtien. Olemme ostaneet lisää osia tarpeiden mukaan ja tuunanneet kokonaisuutta vaneritasoilla ja -ovilla, jotta olemme saavuttaneet yhtenäisen ilmeen. Vanhan ja uuden yhdistäminen on minulle luontevaa.

Olohuoneen suuri maalaus on taidemaalari Mari Kopteffin käsialaa. Patsaat ovat Juhan nuorena isänsä kanssa tekemiä kipsi­valuja. Grafiikka on Annan tekemää.

Keittiön avohyllyllä olevista kipoista osa on perheen itse tekemiä. Musta Arabian teekannu on kirpputorilöytö. Tammihyllyt tehtiin aikaisemman keittiön tasosta.

Millaisia vinkkejä voisit antaa muille?

Ensin täytyy uskaltaa visioida isosti ja unelmoida. Tärkeintä on löytää itselle sopivat ratkaisut. Kannattaa pohtia tilojen monikäyttöisyyttä ja miettiä, miten sisustuksella voi tukea sitä. Kotia kannattaa lähteä suunnittelemaan tilan ehdoilla, niin ettei yritä väkisin tunkea sinne ratkaisuja, jotka eivät sinne sovi. Aina voi kääntyä ammattilaisen puoleen, jos itseltä loppuvat ideat.

Mitä koti teille merkitsee?

Koti on paikka rentoutumiseen mutta myös paikka, jossa saa pitää hauskaa. Olemme pitäneet lasten kanssa parvella teatteri- ja sirkusesityksiä, rakentaneet majoja eri kerroksiin ja lennättäneet parvelta lennokkeja. Emme yläkerrassa häiritse naapureita, joten olemme pelanneet pehmofudista, pitäneet diskoja ja laulaneet. Tämä koti on mahdollistanut enemmän, kuin mitä olimme osanneet ajatellakaan.

84 neliötä ja parven sisältävä asunto sijaitsee 1924 rakennetussa kivitalossa Helsingin Vallilassa. Asunnon ullakko­laajennus valmistui 2018.

Puusepällä teetetyn keittiön alakaapit ovat petsattua saarnea ja taso betonia. Keittiössä haluttiin säilyttää kerrostumia. Vanhan nurkkakaapin yläosa, jonka edellinen asukas oli puoliksi purkanut, jätettiin paikalleen.