Avotakka

Anu Pentikin tunnelmallinen porokartano

Anu Pentikin tunnelmallinen porokartano

Keramiikkaa, talonpoikaiskalusteita ja nykytaidetta. Vierailimme taidekeraamikko Anu Pentikin tunnelmallisessa porokartanossa.
Teksti Kari-Otso Nevaluoma
Kuvat Riitta Sourander
Mainos

Juttu on ilmestynyt Avotakassa 12/2015.

Ei missään tapauksessa. Jotakuinkin noin Anu Pentik vastasi miehelleen Topi Pentikäiselle, joka ehdotti vanhan porotilan hankkimista, käytännössä sen rakennusten pelastamista polttopuuksi joutumiselta. Kohtausta muistellessaan Anu hämmentää tilan päärakennuksen keittiössä tuhtia poronlihakeittoa. Hän näyttää onnelliselta.

Lyhyen harkintavaiheen jälkeen Anu näytti ostoaikeelle vihreää valoa, sillä samalla toteutuisi yksi hänen unelmistaan. Hän oli vuosia haaveillut kodin ja taidetilan välimuodosta, taiteen kodista.

Tänne, Timisjärven rannalle, pariskunta voisi sijoittaa osan taidekokoelmastaan. Eikä siinä kaikki. Tiimisjärvestä tulisi lahjakkaille nuorille keramiikkataiteilijoille residenssi, jossa he voisivat rauhassa luoda uusia teoksia ja valmistella tulevia näyttelyitä.

Rakennuksen yläkerta on kylmää ullakkoa, mutta sen toiseen päähän sisustettaisiin avara ateljee. Alakerrassa voisi järjestää erilaisia kulttuuritapahtumia, minkä lisäksi koko Pentikin perhe, Anu ja Topi lapsineen ja lastenlapsineen, voisi nauttia porokartanon tunnelmasta. Vähintään joulut olisi päästävä viettämään talon suuressa pirtissä.

Topi kokosi osaavan porukan, joka kunnosti talon perustuksia myöten, veti uudet sähköt ja viemärit, asensi keittiön, vaihtoi vuorilaudoituksen... Parin vuoden uurastus on tuottanut niin suuren muutoksen, että sitä on vaikea uskoa todeksi. Yksi kerrallaan myös Anun unelmat ovat toteutuneet. 

Vanhan porokartanon ikkunoista loistaa valo, sillä paksujen hirsien suojassa on alettu tehdä taidetta. Anu Pentik on Topi-puolisoineen rakennuttanut tai kunnostuttanut useita taloja niin perheelleen kuin vierailleen. Timisjärven-talossa asuu ja työskentelee ympäri vuoden kaksi taiteilijaa. Anu Pentikin uniikit kukkaveistokset kurkottelevat talven hämäryydessä kohti valoa. Niiden lomassa säihkyvät Kivi-kynttilät. Anun sisustustyyli perustuu persoonallisiin ja näyttäviin yksityiskohtiin, kuten naulakkoon ripustettuun neuletakkiin ja sympaattiseen leikkihevoseen. Makuuhuoneisiin tuovat tunnelmaa ja ennen muuta myös lämpöä uudet kaakeliuunit. Kuisti oli alun perin kahdessa tasossa, mutta remontissa se avattiin koko korkeuteensa. Sohvalle on mukava istahtaa pukemaan villasukat tai huopatossut. Pirtin nurkassa on intiimi ruokailuryhmä. Talonpoikaisantiikin patina ja kauniisti piilutut hirret yhdistyvät Paula Suomisen maalauksen väriloistoon. Kontrastit puhuttelevat Anu Pentikiä. Siksi hän on valinnut sisustukseen niin brasilialaisen jakkaran kuin henkilökohtaisesti tärkeää taidetta. Maalaus pirtin seinällä on taiteilija Paula Suomisen, ja arkulla on Suku Parkin muovaama taide-esine. Sortumaisillaan ollut uuni kulmatakkoineen muurattiin alkuperäistä vastaavaksi.

Taloa ympäröi sinertävä, satumainen valo. Jos hyvin käy, Timisjärven yllä viihtyvät revontulet näyttäytyvät pian täydessä loistossaan. Sisällä Anu sytyttää kynttilöitä jokaiseen huoneeseen. Ne heijastuvat kauniisti patinoituneista, himmeistä hirsiseinistä ja kiiltäväksi maalatuista lattialankuista. 

Vastapainoksi sekä keittiö että yläkertaan nousevat lasikaiteiset portaat ovat modernin minimalistisia. Sisustus on riisuttu mutta näyttävä, jopa dramaattinen.

Osa kalusteista on vanhoja ja jopa taloon kuuluneita. Niille kontrastina kaikkialla on nykytaidetta. Anun installaatiomaiset keramiikkateokset rinnastuvat etelä-korealaisen Suku Parkin Posiolla tekemiin veistoksiin ja Paula Suomisen maalauksiin. Talonpoikaiskalusteet on yhdistetty itämaisiin mattoihin ja pysäyttäviin matkatuomisiin. Pirtin kulmatakan ääressä on Anun Balilta tuoma tiikkipuun juuresta tehty jakkara.

Pirtin valtava uuni on uusi, sillä alkuperäinen oli päässyt huonoon kuntoon. Valkoiseksi slammattu komistus on täysin entisen kaltainen.

Rohkeasti hirsitaloon tuodut rokokootyyliset nojatuolit ovat uustuotantoa. Niiden malli on peräisin 1700-luvun Ranskasta. Oleskeluryhmän kruunaa uniikki keramiikkakruunu.  Timisjärven tunnelma on rakennettu yksinkertaisista asioista: aidoista materiaaleista, pehmeistä tekstiileistä ja kynttilänvalosta. Pirtin pöydällä on Pentikin poronsarvikynttilänjalkoja ja astioita sekä italialaisen Rina Menardin tummasävyistä keramiikkaa. Porokartanon keskiosa kohoaa kahden kerroksen korkeuteen. Rakennuksen yhdellä laidalla on pirtti ja toisella olohuone ja makuuhuoneet. Keskelle jäävät sauna, kylpyhuone ja moderni keittiö.  Saunan tuoleille on kiva istahtaa vilvoittelemaan, etenkin kesäisin. Lumihangen jälkiä seuraamalla pääsee rantaan ja avantoon.  Nykyinen päärakennus valmistui perimätiedon mukaan vuonna 1862. Remontissa uusittu ulkovuorilaudoitus harmaantuu vähitellen sään ehdoilla.

Anu ja Topi eivät olisi sanansa mittaisia, jos rakentaminen ja kunnostaminen olisivat jääneet porokartanoon. Päärakennuksen viereen on jo pystytetty kaksi muuta vanhaa hirsirunkoista taloa. Ensin kohosi Kärpän tilan entinen päärakennus Kuusamosta ja sen viereen niin ikään Kuusamosta siirretty asuinrakennus. Molemmissa esitellään kesäisin taidetta.

Lisäksi rantaan asti ulottuva pihamaa täyttyy suurista veistoksista, jotka kohoavat kuin toteemipaalut peräpoisiolaisesta maisemasta.

Taiteen, niin kuin ihmisenkin, on hyvä olla täällä.

Anu Pentikin Kolme tilaa -näyttely Taidehallissa 11.3– 14.5.2017

Lue lisää:

Näin hankit taidetta kotiin

Viikon unelmakoti: taidetta ja utuisia pastellinsävyjä

Hirsirakentamisen erityispiirteitä

Julkaistu: 8.3.2017
Katso myös nämä