Millaisia lapsuusmuistoja jää kodista, joka on kauttaaltaan valkoinen? Ei aavistustakaan – lapsuuteni oli kirkuvan oranssi
Väreihin liittyy muistoja, kirjoittaa Unelmien Talo&Kodin ja Kotivinkin toimituspäällikkö Anu Karttunen. 1970-luvun vähän sekopäisestä värikartasta ei onneksi jäänyt traumoja.
Nostin kaappiin vanhan oranssikylkisen kupin ja muistin taas, että tosiaan, meillä oli kaikki oranssia, kun olin lapsi. Keittiönkaapit, osa seinistä ja lattioista, kylpyhuoneen kaakelit ja auto. Eikä mitään murrettua terrakottaa vaan aivan kirkkaanoranssia.
En osaa siis sanoa, miltä tuntuu, jos lapsuudenmuistot liittyvät kotiin, joka on ollut kauttaaltaan valkoinen. Ne ovat varmasti aivan yhtä hyviä muistoja, vähän vaaleampia vain. Mutta veikkaan, että tavanomaiset valkoiset tai vaaleanharmaat esineet eivät välttämättä kiidätä samalla tavalla takaisin lapsuuden tunnelmiin. Beigen kanssa voikin jo olla toinen juttu.
1970-luvun vähän sekopäisestä värikartasta ei jäänyt traumoja, päinvastoin. Ensimmäisen omistuskotini eteisen seinään maalasin kirkkaanpunaisen ympyrän, makuuhuoneen seinissä oli lemmikinsinistä ja keittiössä vihreää. Sävyt leikkelin Tricia Guildin White Hot -kirjan sivuilta ja marssin lappusteni kanssa rautakauppaan. Ne olivatkin hyvät sävyt, sillä samanlaisia ei ollut kenelläkään.
Sävyt leikkelin Tricia Guildin White Hot -kirjan sivuilta ja marssin lappusteni kanssa rautakauppaan.
Sittemmin olen luottanut ehkä vähän tylsästi valmiisiin värikarttoihin. Pieleen on mennyt vain kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla syypää on ollut pinkki. Vääränlainen vaaleanpunainen tekee tilan läkähdyttäväksi ja epämiellyttäväksi olla. Nyt olen jo oppinut, että lähes ruskean vaaleanpunaisen kanssa viihdyn hyvin. Ja vihreä toimii aina!
Onneksi värin vaihtaminen ei ole kovin kallista eikä vaikeaa, sillä aina tulee uusia mielitekoja. Näin juuri Instagramissa kodin, jossa oli mahtavat, viininpunaiseksi maalatut keittiönkaapit. Pitäisiköhän taas tarttua pensseliin ja tehdä lisää värimuistoja?
