Talo kuin tilkkutäkki! Rönnin tila on Anun ja Janin rakkaudella kunnostettu koti, jossa uusi kohtaa kekseliäästi vanhan
Luontotila Rönni on sekä Anu ja Jani Pensolan perheen että taiteellisten projektien koti. Asuupa tilalla koko joukko eläimiäkin. Hiljalleen remontoidun talon tunnelma on kuin suoraan Huvikummusta: yhdistelmä kaikkea vanhaa ja pariskunnan käsissä uuden ilmeen saanutta.
Sipoon maaseudulla Paippisissa Luontotila Rönnin pihalla vaeltaa lauma lampaita omassa aitauksessaan. Kanat, kukko ja puput asuvat entisessä ateljeessa, ja possu tervehtii eläinten talon ovelta. Anu ja Jani Pensolan perheen taloa ympäröivät omenapuut ja pellot. Taiteilijapariskunta asuu ja osin työskentelee kotitilallaan.
Maalasin ruokapöydän tuolit mustiksi ja eräänä aamuna lisäsin niihin kukkia.
Millainen on talonne historia?
Talo on osa Rönnebon kantatilaa, ja talo oli erityisen moderni sen rakentamisen aikaan 1940–1950-lukujen vaihteessa. Tänne tehtiin vesiklosetti ja öljylämmitys. Tila oli siihen aikaan suuri, ja eläimiä oli paljon. Talo oli lähes alkuperäisessä kunnossaan, kun ostin sen. Edellinen remontti oli tehty keittiössä vuonna 1969.
Anu, mihin ihastuit talossa, kun hankit sen?
Tämä on kolmas vanha talo, jossa asun. En osaa ajatellakaan muunlaista elämäntapaa. Janille muutto oli valtava muutos: suoraan Helsingin keskustasta maatilalle.
Tärkein kriteeri taloa ostaessa oli, ettei aiempien vuosikymmenien aikana ole tehty remontteja, joilla taloa olisi pilattu. Talossa oli alkuperäiset lattiat, ikkunat ja ovet. Saimme Janin kanssa kunnostaa taloa omannäköiseksemme. Monenlaista olin ehtinyt tehdä ennen kuin tapasimme ja muutimme yhteen Janin kanssa, mutta suurimmat remontit teimme yhdessä.
Jani, millaista remonttia olette tehneet?
Remontoimme talon moderniksi kodiksi vanhoissa kuorissa. Uusimme keittiön, kylpyhuoneen, sähköt ja vesiputket. Säilytimme paljon alkuperäistä, kuten keittiön lieden, lattiat, seinien pinkopahvit sekä sisäkatot. Käytämme vain perinteisiä ja hengittäviä materiaaleja. Edessäkin häämöttää suuria remontteja, ja porakaivo on tehtävä.
Kaikki projektit liittyvät toisiinsa. Ensin puramme jotakin, rakennamme uutta ja sitten pohdimme jatkokäytön puretulle materiaalille.
Värimaailmamme on pastellinen ja utuinen, kuin vesiväreillä maalattu.
Anu, rakastat vanhoja esineitä ja kalusteita. Sopiiko tyyli myös Janille?
Kirpputorit ovat intohimoni. Olemme samanhenkisiä Janin kanssa, ja kotimme on yhdistelmä kaikkea vanhaa ja käsissämme uuden ilmeen saanutta. Maalasin ruokapöydän vanhat tuolit mustiksi ja eräänä aamuna lisäsin niihin kukkia. Olen maalannut myös alakerran oviin maalauksia ja viimeistellyt rappuset tapetein. Tunnelma on kuin Huvikummussa ja sopii meille. Taulujani meillä on joka huoneessa.
Anu, millaisilla väreillä sisustatte?
Kotimme värimaailma on utuinen, pastellinen ja kuin vesivärein maalattu. Janin tyyli on terävämpi ja maskuliinisempi, minun rönsyilevämpi. Ideoimme yhdessä ja luomme kompromisseja tehden uutta.
Mitkä ovat parhaita onnistumisianne talon remontoinnissa?
Yksi parhaista yllätyksistä oli keittiön ruman levykaton alta löytynyt alkuperäinen puupaneelikatto, josta olimme tosi iloisia. Mielestämme uuden ja vanhan yhdistäminen on onnistunut hyvin.
Otimme myös taloa ympäröiviä rakennuksia käyttöön. Traktoritallissa on remontti käynnissä, ja sinne tulee Janin puuverstas, jossa hän tekee puutaideteoksia ja huonekaluja. Vanha viljakuivuri on remontoitu Janin innovaation Pihkasalvan ja muiden voiteiden valmistamiseen.
Kanala oli alun perin Anun ateljee, mutta nyt se on eläinten käytössä. Anulla on työhuone Järvenpään taiteilijatalolla.
Anu ja Jani, mistä haaveilette?
Salainen haaveemme lienee vielä vanhempi hirsitalo, 1900-luvun alkuun sijoittuva rakennus, josta saisimme uuden remonttikohteen ja kodin.
