Tällaista on elää kuin Pellossa! Ravintoloitsija Antti Kuhan uusi hirsitalo seisoo Tornionjoen rannalla, joten arkipäivää ovat puusauna, pulahdukset ja erämaaluonto
”Olen kerännyt designklassikoita vuosia – uusi koti tarvitsi vain taidetta.” Ravintoloitsija Antti Kuha ja puoliso Jaana arvostavat uudessa hirsitalossaan kauneutta, rauhaa ja järjestystä. Kesällä kaikki ikkunat saavat olla auki, jotta joen kohina kuuluu sisälle.
Intohimoinen kalamies, rovaniemeläinen Antti Kuha ja hänen puolisonsa Jaana osaavat nauttia arjen kauneudesta. Molemmat työskentelevät kotoa käsin, ja päivän päätteeksi he rentoutuvat saunan lämmössä sekä kodin ja ympäröivän luonnon rauhassa.
Viisi vuotta sitten Antti alkoi etsiä pientä mökkiä Pellosta, Tornionjoen varrelta. Tarkoituksena oli löytää paikka, jossa voisi yöpyä ja säilyttää venettä. Vihjattuaan mökkitarpeestaan paikallisille Antille tarjottiin ajateltua isompaa kalastusmökkiä. Se ei jäänytkään vain kalareissujen tukikohdaksi, vaan siitä tuli Antin ja Jaanan ympärivuotinen koti.
Kesäisin Tornionjoen voimakas kohina kantautuu sisälle talon avonaisista ikkunoista. Joen rantamilla voi nähdä vaeltelevia kauriita, ja vastarannalla siintää Ruotsi. Vaikka lohenkalastusta on suositus välttää, jotta kanta vahvistuisi, onneksi joesta nousee myös muuta kalaa: harjusta, siikaa, ahventa ja madetta.
Hirvimetsälle on talolta matkaa vain 500 metriä, ja jänismetsälle pääsee ylittämällä tien. Jos Jaana joskus innostuu talvella lumikenkäilyn sijaan hiihtämään, latuja on tarjolla 70 kilometriä suoraan kotiovelta.
– Olemme molemmat intohimoisia erämaan ystäviä ja nautimme luonnon keskellä olemisesta, joskus hyvinkin ankarissa olosuhteissa, ilman yhteyttä ulkomaailmaan. Pellon-koti on meille täydellinen tukikohta, Jaana sanoo.
asukkaat Ravintoloitsija Antti Kuha, puoliso Jaana ja mäyräkoira Martta. Instagram: @anttikuha.
koti Hirsitalo Pellossa vuodelta 2020. Neliöitä on 192. Pihapiiriin kuuluu myös saunarakennus sekä traktori- ja autotalli, jonka yhteydessä on sähkösauna ja vierassiipi.
Uusi kotinne on rakennettu perinteitä kunnioittaen. Miten?
Antti: Talon edellinen omistaja halusi rakentaa Pelloon kopion sukunsa mummolasta. Rakennuksen hirret on tuotu Punkaharjulta, jossa puut kaadettiin ja kuivattiin kahden vuoden ajan, jotta hirret eivät halkeilisi eivätkä vajoaisi. Kehikossa ei ole yhtään jatkosta, joten olohuoneen ikkunan yllä on yli 13 metriä pitkät hirret.
Millainen talo oli ostohetkellä?
Antti: Ostohetkellä talossa olivat valmiina vain katto, ulkoseinät ja ikkunat. Tämä osoittautui meille onnenpotkuksi, sillä se mahdollisti talon suunnittelun täysin omien tarpeidemme mukaan.
Jaana: Keskeneräinen yläkerta oli yhtenäistä tilaa. Harkitsimme hetken, pitäisikö sen jäädä sellaiseksi, mutta koska työskentelemme molemmat paljon etänä, meille oli erityisen tärkeää saada taloon mukavat ja toimivat työtilat, erillään makuuhuoneesta. Siksi päätimme jakaa tilan.
Mitä muuta tontille on muuton jälkeen noussut?
Antti: Tavoitteena oli rakentaa pihapiiri sellaiseksi, kuin sen kuuluisi olla tällaisen päätalon ympärillä. Tontti oli pelkkää hiekkaa eikä mitään luonnonkasveja ollut säästettävissä, joten päätimme istuttaa pihaan nurmikon. Lähtökohtana oli, että pihapiiri on rauhoitettu oleilulle ja autot ja traktorit kulkevat takakautta. Nautin suunnattomasti ruohonleikkuusta ja pihatöistä. Syksyisin odotan innolla lumen tuloa, jotta pääsen lumitöihin.
Jaana: Meillä käy usein vieraita, joille haluamme tarjota yöpymismahdollisuuden. Päärakennuksen vierashuoneen lisäksi rakensimme erillisen vierasrakennuksen, jonka yhteyteen tuli sähkölämmitteinen sauna niitä iltoja varten, kun meillä ei ole aikaa lämmittää puusaunaa. Tulisijat ovat talvisin ahkerassa ja tarpeellisessa käytössä. Onneksi päärakennuksen lattialämmitys on niin tehokas, että kun varaavassa takassa polttaa kaksi pesällistä puita, talo pysyy mukavan lämpimänä koko illan. Kesällä lempipaikkamme on ulkotulen äärellä, josta on upea näköala joelle.
Miten päätalon sisustus syntyi?
Antti: Olen kerännyt jo vuosia suomalaisen muotoilun klassikoita. Niitä oli varastossa sen verran, että uuteen kotiin ei tarvinnut hankkia yhtään uutta huonekalua – taidetta kylläkin.
Jaana: Me molemmat arvostamme kauniita esineitä ja erityisesti järjestystä. Kodistamme on karsittu kaikki turha rönsyily. Pieni, veikeä yksityiskohta sisustuksessa on ruokailuryhmän eriväriset tuolit, jotka tuovat tilaan ripauksen leikkisyyttä.
Puurunkoinen sängynpääty on verhoiltu ylimääräisillä lattialankuilla ja sisarpaneeleilla ja vahattu tammensävyiseksi. Siihen on vedetty sähköt lukuvaloille.
Tämä ei kuitenkaan ole ainoa mökkiprojektinne?
Antti: Juu, ei ole! Olen levoton luonne, joka tarvitsee aina jonkin projektin, johon voin kanavoida energiaani. Nautin tekemisestä ja käsillä työskentelystä. Välillä on myytävä jokin kohde, jotta voi rahoittaa seuraavan.
Kun Pellon-kodin pihapiiri valmistui, hankin jo saman viikon aikana seuraavan kohteen Inarijärven rannalta, jossa on loistavat kalastusmahdollisuudet. Uudelle mökille on Rovaniemeltä 300 kilometriä autolla ja sen jälkeen 60 kilometriä veneellä. Siirrymme pikkuhiljaa aina syvemmälle erämaahan. Nykyään nautin luonnossa liikkumisesta enemmän kuin maailmalla matkustamisesta.
Olen pyörittänyt Kauppayhtiö-ravintolaa Rovaniemellä jo 19 vuotta ja matkustanut sen tiimoilta ympäri maailmaa tutustumassa eri maiden ruokakulttuureihin, jotta tietää tavoitetason. Lapin turistit haluavat lähes poikkeuksetta maistaa poronlihaa – paitsi britit, jotka eivät halua syödä joulupukin lemmikkiä. Me tarjoamme heille mahdollisuuden tutustua poronlihaan entuudestaan tutussa muodossa, hampurilaisessa tai pizzassa.
Pieni ruokapöytä saunassa mahdollistaa herkuttelun. ”Kokkaamme kalakavereiden saunaillassa usein samalla illallisen ja nautimme sen kylpytakeissa saunassa.”
