Anniina ja Jonne remontoivat 1990-luvun rivitalokolmiosta lapsiperheen toimivan kodin – pohjaratkaisu meni kerralla uusiksi
Lapsiperheen uuteen kotiin saatiin avaruutta muuttamalla toimimaton pohjaratkaisu rohkeasti: keittiö muutti olohuoneeseen ja vanhempien makuuhuone vanhaan keittiöön.
Tuleva koti ilmestyi Anniinan puhelimen ruudulle automatkalla. Hän oli miehensä Jonnen kanssa menossa asuntonäyttöön Helsingin Laajasaloon ja keksi samalla etsiä muita lähistöllä olevia kohteita. Yksi erityisen kiinnostava löytyikin.
– Tammisalo oli aivan vieras paikka meille molemmille. Emme olleet edes käyneet siellä aiemmin, Anniina muistelee.
Hän odotti tuolloin perheen nykyään kaksivuotiasta esikoista, ja kaksio Lauttasaaressa oli käymässä pieneksi. Aiemmin pariskunta oli katsonut uutta kotia muun muassa Helsingin keskustasta ja Espoosta, kunnes päätti suunnata katseensa laajemmalle alueelle. Se kannatti, sillä tuossa googlatussa asunnossa sijainti, pohja ja hintataso osuivat kohdilleen. Siitä tuli perheen uusi koti – tosin vasta mittavan remontin jälkeen.
Tärkeintä Anniinalle ja Jonnelle oli saada lisää neliöitä ja löytää koti, jonka arkkitehtuuri miellyttää molempia. 1990-luvulla rakennetussa rivitaloasunnossa raamit olivat kunnossa, mutta asunto vaati kunnon remonttia.
Aluksi tulevat asukkaat laskivat tarkkaan, millaisen remontin ja millaisella budjetilla he halusivat toteuttaa. Suurin haaste oli pohjaratkaisun muuttaminen. Asunnossa oli 135 neliötä, mutta vain kaksi makuuhuonetta. Rakennusajalle tyypilliseen tapaan olohuone oli iso ja keittiö pieni.
– Päätimme muuttaa suuren olohuoneen avokeittiöksi ja ruokailutilaksi, koska arki pienten lasten kanssa kuluu suurimmaksi osaksi yhteisissä tiloissa.
”Halusimme pitää kodin sävy- ja materiaalivalinnat hallittuina ja maltillisina.”
Entisen keittiön paikalle remontoitiin vanhempien makuuhuone, jonne saatiin mahtumaan myös kunnon vaatehuone. Alakerran takkahuoneesta tehtiin olohuone ja yhdestä makuuhuoneesta toistaiseksi vierashuone. Kun lapset kasvavat ja pärjäävät keskenään yläkerrassa, vanhemmat ottavat alakerran makuuhuoneen käyttöönsä.
Uuden pohjaratkaisun lisäksi asunnossa uusittiin kaikki pinnat. Anniina ja Jonne tekivät suurimman osan remontista kahdestaan, vaikka vauva oli siinä vaiheessa jo syntynyt ja pian oli toinenkin jo tulossa. Molemmat vanhemmat ovat kotoisin muualta Suomesta, joten lastenhoitoapua ei juuri ollut tarjolla.
Se vaati toisinaan joustavuutta ja kekseliäisyyttä.
– Kilpailutin tarjouksia välillä vauvaa imettäessä tai rattaita lykkiessä, Anniina muistelee.
Hän oli se, joka ideoi, suunnitteli ja kokosi näkemyksensä Pinterestiin. Jonnella on kokemusta asuntojen remontoinnista, siksi hän tiesi, miten suunnitelmat toteutetaan.
Anniina piti myös tarkkaa kirjaa kuluista ja kilpailutti kaiken mahdollisen.
– Pyysin aina kolme–neljä tarjousta tuotteista, minkä jälkeen aloimme vääntää hintaa alaspäin. Opin, ettei ikinä kannata tyytyä ensimmäiseen tarjoukseen.
”Teimme merkittäviä säästöjä, kun opin, ettei kannata tyytyä ensimmäiseen tarjoukseen.”
Perheen uusi koti on paitsi isompi myös ilmeeltään erilainen kuin vanha kaksio. Remontin ja muuton myötä nimittäin myös kalustus meni uusiksi. Suurin osa vanhoista huonekaluista oli vääränkokoisia isompaan kotiin, joten ne myytiin ja tilalle hankittiin uusia.
Koti ja erityisesti itse suunniteltu keittiö on jo todettu toimivaksi lapsiperheen arjessa. Sisustaminen ja viimeistely on edennyt hiljalleen, mutta nyt kaikki alkaa olla valmista. Haaveitakin toki on. Anniina toivoo kasvattavansa ruokapöydän ympärille kerättyjen Wegnerin Y-tuolien määrän kuuteen. Jonne puolestaan haaveilee takasta ja terassin parvekelasituksista.
