Valot pois ja suihku kiinni – vietin sähköttömän päivän perheeni kanssa, ja se tuli kalliiksi
Kun sähkön hinta nousi ennätyskorkeuksiin, perheemme kokeili elämää ilman sähköä. Kokemuksesta kumpusi sekä turhautumista että oivalluksia kotimme todellisesta energiankulutuksesta, digitaalisten sisältöjen kehittäjä Anni Alatalo kirjoittaa.
Pikasuihku, kaikki turhat valot pois, uuni ja sauna pannaan. Viime aikoina some ja media ovat taas olleet täynnä monenlaisia sähkönsäästöjippoja, kun pörssisähkön hinta on kohonnut pilviin.
Tilanne palautti mieleeni tammikuun alun kaksi vuotta sitten. Ainakin pörssisähkön käyttäjistä moni muistanee, kuinka sähkön hinta kipusi 5. tammikuuta 2024 yli kahteen euroon kilowattitunnilta. Silloin hintapiikki poiki perheessämme idean: mitä jos ollaan koko hullun kallis päivä ilman sähköä!
Perheeseemme kuuluu viisi henkilöä. Lapsista kaksi oli kokeilun aikaan teinejä (ja heidän sähkönkäyttönsä suoraan verrannollinen draaman määrään elämässämme) ja yksi alakouluikäinen. Lisäksi meillä yöpyi ja yöpyy usein lastemme ystäviä ja seurustelukumppaneita.
”Kävimme vessassa taskulampun valossa ja pelasimme lautapelejä kynttilänvalossa.”
Kotimme on uusi ja erittäin tiivis omakotitalo. Lämmitysjärjestelmänä on maalämpö. Kodinkoneet ovat uusia. Tiedostan, että tilanteemme on lähtökohtaisesti helpompi kuin monella muulla: sähkölaskumme on jo ilman kokeilujakin valmiiksi pienempi kuin monessa vanhemmassa tai sähkölämmitteisessä talossa.
Sähköttömänä päivänä lämmitimme taloa maalämmön lisäksi kiertoilmatakalla. Irrotimme sähkölaitteiden johdot pistorasioista. Teini-ikäiset tyttäremme joutuivat luopumaan hiustenkuivaajasta, suoristusraudasta ja kännykän lataamisesta, mikä itsessään on heiltä uroteko. Kävimme vessassa taskulampun valossa ja pelasimme lautapelejä kynttilänvalossa. Emme pesseet pyykkiä tai tiskiä emmekä laittaneet ruokaa.
Koska puolisoni on LVI-insinööri ja melko tarkka sellainen, tiesimme, että lämmin suihku on yksi kotien arkisista sähkösyöpöistä. Sen takia suihkuttelemme normaalistikin hyvin nopeasti (kyllä, myös teinit!), mutta nyt jätimme pesut väliin kokonaan.
Ihan kaikkia piuhoja emme vetäneet irti. Jätimme päälle jääkaapin ja pakastimen lisäksi talotekniikkaa ylläpitävät laitteet sekä ulkoporealtaan. Mikroa käytimme pariin otteeseen ja jääkaappia avasimme päivän aikana kymmenisen kertaa.
”Kylmät voileivät ja taskulamppu loivat tunnelmaa, mutta paljonko todellisuudessa säästimme ja mitä opimme?”
Päivä sujui yllättävän helposti, joskin lapsista ”hauska kokeilu” ei ollut ihan niin hauska. Kylmät voileivät ja taskulamppu loivat tunnelmaa, mutta paljonko todellisuudessa säästimme ja mitä opimme?
Kotimme sähkönkulutus on talvella keskimäärin 60–80 kwh ja kesällä 20–30 kwh luokkaa. Kokeilupäivänä kulutuksemme oli 67 kwh. Kulutus oli siis laskenut vain vähän, jos ollenkaan siihen nähden, mistä kaikesta luovuimme. Rahassa laskettuna tuo pimeä (ja kireä) kokeilupäivä maksoi meille yhä yli 70 euroa, siis suunnilleen 4–7 euroa vähemmän kuin päivä olisi kustantanut ilman kokeilua.
Turhautti! Mitä tässä oikein pitää tehdä saadakseen suitsittua omaa kulutustaan, pohdimme.
Kokeilu innoitti meidät tutkimaan tarkemmin sähkönkulutustamme. Aloitimme luonnollisesti selvittämällä sähköllä lämpiävän ulkoporealtaan kulutusta. Selvisi, että yli 20 asteen pakkasilla allas voi hyvinkin viedä 10 kwh päivässä. Kuitenkin pakkasen laskiessa alle kymmeneen asteeseen kulutuskin laskee reilusti. Normaalina talvipäivänä poreallas vie alle 4 kwh vuorokaudessa – saman verran kuin talomme koneellinen ilmanvaihto.
Huomasimme, että lämminvesivaraajamme oli pari vuotta sitten talon rakennusvaiheessa kytketty ”mukavuusasetukselle”. Eli vaikka suihkuttelimme nopeasti, lämminvesivaraaja lämmitti vettä vähän turhan hanakasti. Vaihdoimme sen säästötilaan, varoen kuitenkin, ettemme kasvata legionellabakteerin riskiä.
Hankimme pistorasioihin kulutusmittareita. Niistä selvisi, että valaistus, laturit ja konsolipelit, läppärit, pyykki- ja tiskikoneet ja induktioliesi sekä muut laitteet, joita pidimme merkittävänä osana sähkönkulutustamme (ja joiden käytöstä naputimme jatkuvasti lapsillemme), vievätkin reilusti alle 10 prosenttia päivittäisestä kokonaispotista. Eli vaikka säästäisimme niistä kuinka, säästö ei vaikuta tuntuvasti loppulaskuun. Jatkamme naputusta, mutta ehkä valojen jatkuvan sammuttelun voi lopettaa.
”On hyvä tiedostaa, mistä valinnoista on hyötyä ja mistä ei ole.”
Maalämpö on huomattavasti sähkölämmitystä edullisempaa ja ekologinen tapa lämmittää kotia. Lisäksi maalämpöpumppumme COP (coefficient of performance) eli hyötysuhde on erinomainen. Tästä huolimatta pumppu osoittautui yhdeksi kotimme isoimmista kuluttajista.
Lopulta sähkönkäyttömme on mielestäni viisihenkiselle, 200 neliön omakotitalossa asuvalle perheelle maltillista. Ehkä joku jo ehti kohotella kulmia lämmitettävälle ulkoaltaalle, mutta se on korvannut perheemme ulkomaanmatkat nyt pari vuotta – ja korvannee jatkossakin!
Jälkikäteen ajatellen talon rakennusvaiheessa olisi kannattanut panostaa myös omaan energiantuotantoon, kuten aurinkopaneeleihin ja ihan vaikka siihen perinteiseen varaavaan takkaan kiertoilmatakan sijaan. Ja voi kysyä, tarvitsimmeko todella näin ison talon? Toisaalta osasimme ensirakentajina tehdä monia hyviäkin valintoja, kuten maalämpö, puusauna, lämmön koneellinen talteenotto ja todella tiivis talo.
Omakotiasujalle, joka valitsee pörssisähkön, on rahanarvoista ymmärtää kodin talotekniikkaa ylläpitäviä järjestelmiä. Hyvä on myös tiedostaa, mihin asioihin voi vaikuttaa pienin ja isoin teoin – ja mistä valinnoista ei niin ole hyötyä.
Kommentit