Villahousut helteelle ja toppi syyssäähän – miksi neuleet valmistuvat väärään aikaan?
Aliarvioin neulomiseen kuluvan ajan ja yliarvioin intoni tehdä työtä. Siksi neuleet eivät aina valmistu silloin kuin pitäisi, kirjoittaa tuottaja Annette Saksman.
Viime elokuussa sain melkein valmiiksi pitkän raitahameen, se jäi vain helmaa vaille. Uskoin viimeisteleväni sen hyvissä ajoin täksi kesäksi. Keväällä olisi ollut hyvä hetki, mutta mitä hätäilemään. Kesä on vasta edessä, ajattelin. Nyt on jälleen elokuu – ja sama helma on yhä kesken.
Hame on vain yksi monista. Keskellä kesää aloitettuja vaatteita ja kasseja on kertynyt vuosien mittaan kassillisen verran. Tavallisesti saan vision ihanasta lomapäivästä: aurinko helottaa, iholla käy lempeä tuuli ja ylläni on uusi, itse tehty vaate. Mutta jotta visio muuttuisi todeksi, neuleen pitäisi jotenkin syntyä itsestään. Kuvitelmissani neulon rantakallioilla, kotiparvekkeella ja pidemmällä reissulla.
Todellisuus on toisenlainen. Aliarvioin neulomiseen kuluvan ajan ja yliarvioin intoni tehdä työtä. Helleaalto saa kämmenet hikoamaan, eikä lanka kulje sormissa. Bussi- tai junamatkallakin tekee mieli vain olla ja katsella maisemia. Neuletyö etenee pätkittäin, vaikka valmistahan piti tulla viikossa tai kahdessa.
”Neulominen on osa elämää, eikä se suju aina niin kuin on kuvitellut.”
Kun neule lopulta valmistuu, olen jälleen auttamattoman myöhässä. Kesä on jo hiipumassa, ja lämpimät päivät loppuvat ennen kuin ehdin saada vaatetta kertaakaan päälle. Tänä kesänä ”nopea” projektini oli paloista virkattava paita, jota kukaan ei näe ennen ensi kesää – jos silloinkaan. Noin 60 palasta ehti valmistua reilu neljäkymmentä.
Eikä ilmiö rajoitu vain kesäneuleisiin. Lumet ovat ehtineet sulaa ennen kuin pipot ja lapaset ovat pudonneet puikoilta. Aikoinaan neuloin villahousuja tarkoituksenani lämmitellä niissä vielä saman talven pakkasilla. Valmista tuli heinäkuussa, keskellä kuuminta kesää.
Vastaavia tarinoita on varmasti monella. Neuleet eivät aina valmistu silloin kuin pitäisi. Niitä tehdään silloin, kun jaksaa, ehtii ja huvittaa. Ne saattavat syntyä hitaasti ja väärään aikaan. Ne keskeytyvät, kun muu elämä tulee tielle tai jokin toinen neule alkaa kiinnostaa enemmän (jälkimmäistä käy yllättävän usein).
Neulominen on osa elämää, eikä se suju aina niin kuin on kuvitellut. Joskus olen vähän jäljessä tai vähän edellä, miten sen haluaakaan nähdä. Valmista tulee kuitenkin lopulta. Ainakin jonain vuonna.
