Anne ja Jyri sekä perheen puolivuotias Melvin-poika asuvat vuonna 1945 rakennetussa omakotitalossa Turussa. Perheellä on lemmikkinä kääpiöluppakani Tova. Talon 180 neliötä jakautuvat viiden huoneen ja keittiön kesken. Kun pariskunta näki tulevan kotinsa ensimmäisen kerran kesällä 2015, se oli menoa.

– Kyllä heti pitää tulla tunne, että tämä on se oikea! Tuolloin se tunne syttyi jo ovella. Ihastuin ensiksi kuistiin. Olin aina haaveillut sellaisesta ja aloin heti miettiä, miten sisustaisin sen, Anne muistelee.

Anne ja Jyri ovat kotoisin Satakunnasta pieniltä paikkakunnilta. Turussakin he halusivat talon rauhalliselta alueelta läheltä luontoa. Pihalla juoksee oravia ja rusakoita, ja lähiseudun pikkukaduille on ihana eksyä iltalenkeillä. Kotona Anne vaeltelee usein huoneesta toiseen ja vain ihailee ikkunoista avautuvia näkymiä.

– Meillä on Jyrin kanssa selkeä työnjako: Minä visioin. Hän yrittää ensin torpata ideani mutta myöntyy lopulta. Halusin esimerkiksi kaivaa muurin tiilet rappauksen alta esiin. Mies piti sitä hulluna ideana, mutta lopputulos on hänenkin mielestään hieno.

Joissakin asioissa Anne myöntää menevänsä esteettisyys edellä. Hän toivoi vessaan hanaa, josta tulisi kylmä ja kuuma vesi erikseen. Aika pian selvisi, ettei se ole lapsiperheessä kovinkaan kätevä. Siitä huolimatta pariskunta päätyi perinteisen tyyliseen hanaan.

Taloa on remontoitu paljon, mutta vieläkään se ei ole aivan valmis. Pariskunnan onneksi lähisukulaiset ovat tarjonneet apuaan auliisti. Useamman kerran he ovat saattaneet remontoida Annen ja Jyrin luona myöhään iltaan, ajaneet sitten kotiinsa Satakuntaan ja menneet vielä aamuksi töihin.

– Halusimme säilyttää vanhaa niin paljon kuin mahdollista. Kiivain remonttivaihe oli rankka, ja jotkut ystävämme sanoivat pitävänsä meitä hulluina, kun emme tee mitään muuta. Nyt olemme ymmärtäneet, ettei meillä ole mihinkään kiire, Anne toteaa.

Sisustus perustuu vanhan ja uuden sekoittamiseen, vanhaa painottaen. Annella on taito löytää huonekaluja milloin mistäkin. Jyrin tehtäväksi jää kuljetus. Pariskunta on usein joutunut sovittelemaan mööpeleitä auton takapenkille, ja usein ne ovat sinne mahtuneetkin.

– Rakkain kotiimme liittyvä muistoni on se hetki, kun istuimme välittäjän kanssa keittiön pöydän ääressä ja vasta tutustuimme taloon. Katsoin silloin ikkunasta ulos ja mietin, että täällä olisi niin ihana asua. Nyt voimme istua saman pöydän ääressä, ja talo on meidän.

Maalaa mustaksi. Meillä on paljon huonekaluja, jotka on hankittu huonokuntoisina mutta joista on tullut komeita mustiksi maalattuina. Maalasimme myös keittiön tasot.

Huuda! Teen parhaat löytöni huutokaupoissa. Kirppareilla hinnat ovat nousseet. Huutokaupoissa käy vähän nuoria, joten kilpahuutajina on vain vanhempaa väkeä. Heitä kiinnostavat yleensä aivan eri tavarat.

Ole valmis vaihtamaan. Olisin halunnut olkkariin puulattian, mutta muovimaton alla ei ollut lankkua. Uusi puulattia olisi tullut korkeammalle kuin kynnys. Jyri keksi tilalle käytännöllisen vinyylikorkin.