Annan ja Pekan perheen kodissa näkyy rakkaus vintageen ja pohjoismaiseen designiin – ”Kalusteemme ovat samalta aikakaudelta kuin talo”
Anna Saravo ja hänen miehensä Pekka sisustivat 1970-luvun omakotitalon saman aikakauden kalusteilla, joita he ovat saaneet suvulta ja hankkineet käytettynä.
Anna ja Pekka sekä lapset Saimi, Viljo ja Pauli löysivät 1970-luvulla rakennetun omakotitalon Vehmaisten asuinalueelta Tampereelta. Perhe oli jo ostanut tontin ja suunnitteli talon rakennuttamista, kun he kuulivat talon tulleen myyntiin. He myivät tontin ja tekivät talokaupat vuonna 2015.
Anna, mikä sinua viehätti tässä talossa?
Rakastan 1960–70-luvun taloja niiden muotokielen ja tunnelman vuoksi. Talon pohjaratkaisu oli meille sopiva. Neliöitä oli ehkä enemmän kuin ajattelimme, mutta kolmen lapsen perheessä tila on tarpeen.
Aiemmat omistajat olivat tehneet mittavia parannuksia taloon, ja meistä tuntui kuin se olisi valmisteltu meitä ja perheemme tarpeita varten. Tasakatto oli muunnettu pulpettikatoksi, tiilipinta oli rapattu vaaleaksi ja kaikki sisätilat oli remontoitu. Koti oli muuttovalmis meille.
Säästitte jopa edellisten asukkaiden tapetit, miksi?
Arvostamme valtavasti panostusta, jonka edelliset omistajat ovat tehneet talon remontoimisessa ja säästimme todella tapetteja myöten heidän valintansa. En olisi varmaan itse osannut tehdä yhtä rohkeita valintoja. Kunnioitan heidän luomaansa tunnelmaa valtavasti.
”Arvostamme valtavasti edellisten asukkaiden tekemää remonttia.”
Mikä kodissanne on parasta?
Isosta talosta on löytynyt paikka kaikille kauniille tavaroillemme, joita olemme vuosien mittaan keränneet ja perineet. Kalusteemme ovat samalta aikakaudelta kuin talo.
Pidän myös kotimme ennalta-arvaamattomuudesta. Talo on ulkoa linjakas, eikä oikein paljasta, mitä sisältä löytyy. Huoneita on paljon ja niissä on monenlaisia toimintoja. Ystävämme aina nauravat, että mitä talostamme vielä löytyy, kun seikkailee huoneesta toiseen. Hauskinta on, kun päätyy alakerran makuuhuoneen, vaatehuoneen ja käytävän jälkeen tummanpuhuvaan leffa- ja musiikkihuoneeseen.
Kodissanne on oma kuntosalikin. Mitä muita tiloja talostanne löytyy?
Purimme yläkerran yhteydessä olleen erillisen kaksion seinät ja rakensimme sinne kuntosalin ja vierashuoneen sekä työtilan minulle. Makuuhuoneen sisustimme alakertaan entisen takkahuoneen paikalle alun perin vain remontin ajaksi, mutta ihastuimme tunnelmaan niin, että jäimme.
Alakerran musiikkihuoneesta tuli oikea ”mancave”, jossa koko perhe viihtyy leffoja katsellen. On myös mahtavaa, että Pekka voi pyytää sinne ystäviään ja soittaa rauhassa musiikkia.
Teillä on paljon vanhoja kalusteita. Mitkä ovat sinulle rakkaimpia?
Olohuoneen sohvapöytä on rakas perintökalleus. Saimme sen sukulaisilta, ja sillä on ollut paikka jo monessa kodissamme. Nojatuolit ovat peräisin vanhempieni kotoa 1970-luvulta. Ne maalattiin ja päällystetyttiin uudelleen, enkä luovu niistä ikinä.
Kärryn hankin Kierrätyskeskuksesta ja maalasin mustaksi. Bertoian Diamond-tuolit olen huutanut huutokaupoista, ja Secto Designin Octo-valaisimen saimme tupaantuliaislahjaksi mieheni vanhemmilta. Alakerrassa on myös ihana, värikäs vintagematto, jonka olen ostanut kirpputorilta Kööpenhaminasta.
Kodissanne näkyy väripilkkuja. Millä perusteella olet valinnut ne?
Värimaailma syntyi olohuoneen tapetin ja perintömaton pohjalta. Sinertävänharmaat ja vihertävät sävyt on poimittu suoraan niistä. Puun lisäksi meillä on mustaa ja valkoista sekä kromia. Suosin myös aitoja materiaaleja.
Kuka on innoittajasi sisustuksessa?
Ihailen tanskalaisen arkkitehti, muotoilija Poul Henningsenin työtä, ja olen hankkinut useita hänen suunnittelemiaan valaisimia. Tanskalainen design kiinnostaa minua muutenkin valtavasti. Hankkisin myös Eero Saarisen pyöreän tulppaanipöydän marmorisena, jos voittaisin lotossa. Myös Saarisen Womb-tuoli on haavelistalla.
