”Mieluummin överit kuin vajarit” on Annan ja Ollin motto – uusi kivitalo on kuin 70-luvulta
Anna ja Olli palasivat ulkomaan vuosien jälkeen lapsuuden kulmille Helsingin Pakilaan. Parin talohaaveita inspiroi 60–70-luvun tyyli. ”Halusimme, että talomme ei muistuta kenenkään toisen kotia, ei toista mitään nähtyä eikä tunnistettavaa.”
Annasta ja Ollista tuli todellisia paluumuuttajia, kun he Ollin Espanjan-työvuosien jälkeen rakensivat talon juurilleen Helsingin Länsi-Pakilassa. Talo valmistui juuri, kun perhe muuttikin töiden vuoksi Englantiin, mutta nyt he ovat palanneet takaisin Suomeen. Vuodet ulkomailla ovat jättäneet jälkensä pariskunnan sisustusmakuun. Vaalea, hillitty skandityyli ei ole heidän juttunsa, vaan kodissa saa olla väriä, erilaisia pintoja ja kiinnostavia elementtejä.
Talon arkkitehdiksi valikoitui Hilla Rudanko, joka on Annan lapsuudentuttu samalta alueelta. Hillan visio talosta miellytti ja sopi pariskunnan omaan vahvaan näkemykseen. Visiossa ikkunat olivat isoja mutta maltillisen kokoisia, jotta taloon jää myös ehjää seinäpintaa tauluille. Alakertaan pari halusi saunaosaston ja sen läheisyyteen oman maisemabaarin, jossa on kiva paitsi rauhoittua myös viihdyttää vieraita.
– Paikallisena Hilla tunsi alueen ja sen haasteet. Talo on nyt ihanasti piilossa. Halusimme 60–70-luvun ilmeen, joka on ajaton ja selkeä. Hillan ajatukset ikkunoista, ulkoa tulevasta valosta ja valon kulusta viehättivät meitä, Anna kertoo.
asukkaat Ruoka-alan yrittäjä Anna ja liikkeenjohdossa työskentelevä Olli sekä päiväkoti- ja kouluikäiset lapset. Instagram: @villaratanera.
koti Vuonna 2021 rakennettu, arkkitehti Hilla Rudangon (@architects_rk) suunnittelema moderni Lammi-kivitalo Helsingin Länsi-Pakilassa.
Millaista oli asua ja kasvaa Pakilassa?
Olli: Lapsena täällä oli tosi kivaa, helppoa ja väljää asua. Oli luonto ja pulkkamäet lähellä. Omat vanhempani muuttivat tänne 1978. Kävimme Annan kanssa samoja kouluja ja tunsimme toisemme nimeltä ja ulkonäöltä.
Miksi halusitte palata takaisin?
Anna: Tavallaan emme koskaan lähteneet pois, kävimme vain muualla. Olimme nuoria, parikymppisiä, halusimme nähdä maailmaa ja elämää.
Olli: Sain töitä Espanjasta, ja halusimme kokeilla asumista ulkomailla. Anna sai onneksi opiskelupaikan paikallisesta yliopistosta. Työni toivat meidät takaisin Suomeen. Pakilassa asuu lapsuudesta ja kouluajoilta asti tuttuja. Omat koulukaverimme hakevat nyt täällä lapsiaan päiväkodista tai koulusta. Myös siskoni asuu ihan vieressä ja Annan vanhemmat asuvat lähellä hänen lapsuudenkodissaan Paloheinässä.
Kivitalossa, jossa on suuria ikkunapintoja, on syytä miettiä akustiikkaa erityisen hyvin. Katon ja lattian puupinnat ja muhkeat matot pehmentävät äänimaailmaa.
Millainen on sisustustyylinne?
Anna: Tyylimme on mieluummin överit kuin vajarit. 60–70-luvun tyyli miellyttää ja myös 80-luvun ”perverssi” eli ylikorostamisen kausi, etenkin taiteessa. Emme harrasta sisustusesineitä, vaan makumme näkyy pintamateriaaleissa. Visiomme on vahva ja toteutus hyvinkin vauhdikasta. Kesäasunnon maalisävyt valitsimme kännykän näytöltä, kun maalari jo hoputti. Kylpyhuoneen allastasot tähän kotiin valitsimme kymmenessä minuutissa sen mukaan, mitä oli mahdollista saada nopeasti. Välttelemme valintoja niin pitkään kuin mahdollista, jolloin on pakko tehdä päätöksiä nopeasti. Onhan se tapa sekin.
Olli: Isot taulut, voimakkaat värit ja varsinkin esittävä taide viehättävät. Lähtökohtaisesti ei kannata ostaa mitään uutta vaan selailla mieluummin huutokauppojen valikoimia, koska se on paljon kestävämpää. Arkiruokailuryhmän ostimme huutokaupasta kesken ravintolaillallisen niin vauhdilla, että ensin tuli huudettua vahingossa pieni sohvapöytä ja lopulta oikean kokoinen ruokapöytä.
Miten ulkomailla vietetyt vuodet ovat vaikuttaneet tyyliinne ja tapaanne sisustaa?
Anna: On tullut rohkeutta. Meillä oli kuitenkin tavoitteena rakentaa ja sisustaa ajaton kokonaisuus, joka olisi voitu rakentaa 70-luvulla tai nykypäivänä. Halusimme, että talomme ei muistuta kenenkään toisen kotia, ei toista mitään nähtyä eikä tunnistettavaa. Emme halunneet ilmeisiä ajan trendejä vaan teimme oman näköistä.
Olli: Olemme nähneet paljon erilaista. Espanjassa asuimme hienossa 60-luvun talossa, jossa oli paljon vesiaiheita, kuten suihkulähteitä. Etelä-Euroopassa on ihan yleistä käyttää paljon marmoria tai kiiltävää laattaa eri tiloissa. Englannista tuli vaikutteita joihinkin yksityiskohtiin, kuten ovenkahvoihin, ovistoppareihin ja pistorasioihin.
Toitteko muutossa mukananne kalusteita tai tavaroita edellisistä kodeista?
Olli: Meillä oli taloa rakentaessa väliaikaisessa varastossa vesivahinko: siinä meni paljon vanhoja tavaroita ja taidetta.
Anna: Muutimme tänne paljon pienemmästä asunnosta, ja siksikin piti tehdä hankintoja. Ainoa vanha kaluste on Sinikka-mummon arkku, ja sekin on menossa saarimökille. Ulkomailla asuimme valmiiksi kalustetuissa asunnoissa, ja omat tavaramme mahtuivat matkalaukkuun. Espanjasta tuotua ovat Zara Homen aterimet.
Suosikkipaikkanne talossa?
Olli: Pidän keittiöstä ja arkiruokailutilasta. Saan iloa myös alakerran ”Ollin baarista”. Käyn siellä saunan jälkeen katselemassa ulos ja nauttimasta valmiista. Mietin asioita, joista haaveilin, kun rakensimme. Nyt olen kiitollinen kaikesta vaivasta ja stressistä.
Anna: Pysähdyn usein ruokailutilassa äitienpäivälahjani äärellä: Emma Ainalan taulusta löytyy aina uutta katsottavaa. Suosikkinäkymäni on sisääntulossa, kun isosta ikkunasta näkyy sisälle. Kotiin on miellyttävää tulla.
Luonnonvalo on ihanteellisin kasvojen ehostukseen. Keinovalosta paras on sitä jäljittelevä pehmeä valkoinen valo kasvojen molemmin puolin peilin sivuilla.
Sängynpäädyn korvaa seinä, jonka voi toteuttaa myös puolikorkeana seinäkkeenä. Ikkunoista vuoteen molemmin puolin luonnonvalo pääsee virtaamaan kylpytiloihin asti.
