Puolityhjä olohuone on tuttu näky Tuomas Hämäläiselle. Hänen vaimonsa nimittäin lainaa säännöllisesti pariskunnan huonekaluja monenlaisiin sisustusprojekteihin. Hakolan luovana johtajana työskentelevä Annaleena myös testaa kaikki perhefirman uusimmat kalustemallit omassa kodissaan. Vasta sen jälkeen ne pääsevät myyntiin ja kuluttajille.
− Ystävämme ovat tottuneet siihen, että he joutuvat koeistumaan ja kommentoimaan uusia sohva- ja tuolimalleja. Saan heiltä arvokasta palautetta kalusteistamme, Annaleena kertoo.
Annaleena Hämäläinen on ikionnellinen siitä, että perheen nykyinen koti on kodikkaassa rivitalossa, jossa on villiintynyt puutarhapiha ja iso käytännöllinen terassi keittiön yhteydessä. Kodin 1960-luvun tunnelma on täysin jäljittelemätön.
Olohuoneen erkkeri tekee vaikutuksen. Katosta lattiaan ulottuvista panoraamaikkunoista näkyvät paksukaarnaiset männyt saavat olohuoneen vaikuttamaan lähes äärettömältä.
Huoneistossa on myös alkuperäiset tiikkipuiset vaatekomerot, jotka kulkevat ruskeana nauhana keittiön ja Elmeri-pojan huoneen välissä, sekä puupaneelikatto ja karheat punatiiliseinät. Annaleena vierasti aluksi tiiliseiniä. Asuttuaan pari kuukautta uudessa kodissa hän ei voinut enää kuvitellakaan maalaavansa niitä.
– 1960-luvun arkkitehtuuriin kuuluu, että rakennusmateriaalit ovat esillä sellaisinaan. Juuri siitä muodostuu aikakauden kotien ihmisläheinen ja kotoisa tunnelma.
Kun Annaleena ja Tuomas kävivät vuosi sitten asuntonäytössä katsomassa nykyistä kotiaan, he kuuntelivat hämmästyneinä kommentteja, joita muut näyttöön tulleet heittelivät toisilleen.
– Monet huomauttivat, että huoneisto pitäisi suurin piirtein räjäyttää, pinnat laittaa uusiksi ja maalata kaikki valkoisella, Tuomas kauhistelee.
– Kodissa pitää olla patinaa, Annaleena sanoo.
Hämäläisten ostotarjous meni läpi ja edellisen asukkaan rakkaudella vaalimasta kodista tuli pariskunnan uusi silmäterä. Muutto helsinkiläisestä kerrostalokodista Espooseen oli suhteellisen helppo, koska alkuremontiksi riitti vain muutaman seinän maalaaminen. Isoimmat muutokset tehtiin vasta äskettäin kylpytiloissa, joiden kaakelit peitettiin mikrosementillä. Se muutti kylpyhuoneen ja wc:n ilmeen kertaheitolla klassisesta urbaaniksi.
– Lakattu mikrosementtilattia on helppo pitää puhtaana, ja se tuntuu mukavalta jalkapohjissa, Annaleena toteaa.
Hakolan kalusteiden rinnalla on kodikkaita vintagevalaisimia ja Artekin klassikoita. Monet niistä ovat talon henkeen sopivasti 1960-luvulta.
Niitä oli myös Annaleenan lapsuudenkodissa Jurvassa Pohjanmaalla. Kolmikymppinen sisustusarkkitehti sai tuntuman huonekalujen valmistukseen isoisänsä Eero Hakolan perustamassa tehtaassa pikkutyttönä.
– Leikimme siskoni kanssa koulun jälkeen tehtaan vanuvarastossa. Pinkit ja turkoosit vanut olivat meistä ihania ja teimme niistä majoja. Varastopäällikkö ei pitänyt leikeistämme, koska sotkimme kaikki paikat.
Nykyisin Annaleena työskentelee perheyrityksen luovana johtajana, ja hänen isänsä Jari Hakola on toimitusjohtaja. Työnsä puitteissa Annaleena suunnittelee itsekin huonekaluja yhdessä talon nuoren suunnittelijatiimin kanssa.
Sisustusarkkitehti uskoo vahvasti pohjalaiseen puusepäntyöhön, kalusteiden laatuun ja ajattomaan muotoiluun. Kalusteet valmistetaan yhä Pohjanmaalla. Annaleena on tehnyt paljon töitä yrityksen toiminnan digitalisoimisessa. Hän on innoissaan verkkokaupasta, jota ilman on mahdoton pärjätä huonekalubisneksessä.
Voiko sohvan tilata tuosta vain, ilman koeistumista?
– Sohvia tilataan yllättävän paljon verkkokaupasta. Asiakkaamme seuraavat sisustusblogeja ja -lehtiä. He luottavat ammattilaisten arvioihin, Annaleena sanoo.
Hän testaa huonekalut jatkossakin kotona. Aviomies kuitenkin toivoo, että edes sohva olisi paikoillaan, kun hän tulee töistä kotiin.
