Meidän Talo

Remontointi sai Anna Perhon haikailemaan vanhan perään – "Suihkun lisäksi myönnytys modernille elämälle on pyykkikone"

Remontointi sai Anna Perhon haikailemaan vanhan perään – "Suihkun lisäksi myönnytys modernille elämälle on pyykkikone"
Anna Perho pohtii kolumnissaan, onko olemassa nimeä sille tunteelle, joka aiheutuu siitä, että tehdään välttämättömiä uudistuksia. Meidän Talo -lehden kolumnisarja seuraa Annan remonttiprojektin etenemistä. Tämä on sarjan 7. osa.
Julkaistu: 5.10.2021

Voi voi. Nyt vähän sattuu.

Vesijohtojen vetäminen, talon alle uudestaan avattu salaoja (jonka joku aiempi asukas oli tukkinut sillä seurauksella, että keittiön lattia oli mädäntynyt) sekä kevään tolkuton sademäärä ovat runnelleet pihan karmeaan kuntoon.

Lisäksi talon kuistit jouduttiin repimään kaivurin avustuksella palasiksi. Ne olivat vuorilautojen alla menneet vaaralliseen kuntoon, ja lisäksi pääkuistin katto vuosi. Nyt kuistien tilalla on pelkät tukitolppien jättämät jäljet, ja mietin, onko olemassa nimeä sille tunteelle, joka aiheutuu siitä, että tehdään välttämättömiä uudistuksia. Joutuu luopumaan vanhasta, jotta saa uutta ja tervettä tilalle? Purkuahdistus?

Ajattelen, että kotia tai muuta tärkeää paikkaa rakentaessa tunnelma syntyy jostain aivan muusta kuin muodikkuudesta.

Talossa käynnistellään viemäritöiden jälkeen kylpyhuoneremonttia. Niinpä talo tulee näkemään ensimmäistä kertaa reilun satavuotisen historiansa aikana kaakeleita. Kylppäriin tulee suihkunurkkaus, joka reunustetaan lasiseinällä ja muuratulla korotuksella. Suihkun seinät päällystetään klassisella metrolaatalla, lattia taas kuusikulmaisella heksagonilla.

Kumpikin tyyli on juuri nyt suosittua, mutta samaan aikaan mallit ovat klassikoita. Ja kun väri on valkoinen, trendien heilahtelut eivät haittaa. En ole muutenkaan trendien perään. Ajattelen, että kotia tai muuta tärkeää paikkaa rakentaessa tunnelma syntyy jostain aivan muusta kuin muodikkuudesta.

Vaikka en ole tehnyt valintoja kovinkaan tietoisesti, monilla kaupunkikotimme huonekaluilla on tarina. Ne ovat paikoillaan, koska ne ovat kauniita tai niihin liittyy jokin muisto.

Kylpyhuoneeseen ehdotettiin käytännöllisiä spotti­valaisimia, mutta muistin hankkineeni tutultani upean vintagekruunun. Eikö sen voisi laittaa kylppäriin? Mikä estäisi?

Avohyllyt näyttävät sisustuslehdissä kivoilta pellavapyyhkeineen ja tuoksutikkuineen, mutta todellisuudessa ne olisivat täynnä mytättyjä pyyhkeitä ja puolityhjiä deodoranttipurkkeja.

Kylppärin katto on peitetty ehkä 1950-luvulta peräisin olevalla kasettikattoa imitoivalla paneelilla. Pohdimme parhaillaan, pitäisikö se jättää uuden paneelin alle vai sittenkin freesata maalilla. Kasetti­kuvio näyttää hauskalta, vaikka se ei talon alkuperäistä sisustusta olekaan.

Kylppäriin rakennetaan myös puusepäntyönä kaapisto, jonne voi ripustaa ulkovaatteita, pyyhkeitä ja sen sellaista. Vaikka talossa on neliöitä, säilytystilaa ei ole syntymässä mitenkään ylenpalttisesti.

Aluksi tilaan pohdittiin avohyllyjä. Ne näyttävät sisustuslehdissä kivoilta pellavapyyhkeineen ja tuoksutikkuineen, mutta todellisuudessa ne olisivat täynnä mytättyjä pyyhkeitä ja puolityhjiä deodoranttipurkkeja. Ne on siis hyvä saada piiloon.

Suihkun lisäksi myönnytys modernille elämälle tulee olemaan pyykkikone.

Kylppärissä on erityisen kaunis ikkuna, yksi suurimmista koko talossa. Sitä ympäröivä seinä jää hirrelle, kauneussyistä.

Suihkun lisäksi myönnytys modernille elämälle tulee olemaan pyykkikone. Sen ja koko kylppärin kohdalla on vielä hetken soraa ja vaahtolasia, mutta mielikuvassani seison jo ikkunan edessä ja viikkaan pyykkiä, katson pihaa, joka on taputeltu takaisin tasaiseksi, kuistin kulmaa, jonka joku nikkaroi seuraavaksi sadaksi vuodeksi.

Anna Perho on valmentaja ja kolumnisti, joka ei osaa perustella hankintaansa. Hän remontoi Ypäjällä 1800-luvun lopussa rakennettua taloa. Seuraa Rakkaudesta röttelöön -projektia Instagramissa @olipa_kerran_talo.

Kommentoi »