Meidän Talo

"Arvostukseni helppoa suihkussa käymistä kohtaan on nousussa" – Anna Perho ymmärsi, miten paljon veden saaminen taloon vaatii vaivaa ja rahaa

"Arvostukseni helppoa suihkussa käymistä kohtaan on nousussa" – Anna Perho ymmärsi, miten paljon veden saaminen taloon vaatii vaivaa ja rahaa
Maallikon ymmärryksellä vesi ja kaikki siihen liittyvä on aiheuttanut tähän mennessä valtavasti päänvaivaa, kirjoittaa vanhaa taloa remontoiva Meidän Talon kolumnisti Anna Perho. Tämä on kolumnisarjan 6. osa.
Julkaistu: 24.9.2021

Aina silloin tällöin, kun menen suihkuun, kiitän universumia hyväosaisuudestani. Lämmintä vettä seinästä, tuosta vain, juuri niin paljon ja pitkään kuin haluan.

Jossain toisaalla joku toinen nainen on tälläkin hetkellä työläällä, ehkä vaarallisellakin vedenhakureissulla, eikä saa kannettua kerralla kuin murto-osan siitä, mitä itse läträän hiuksia pestessä.

Mutta haluan silti uhriutua hieman, sillä maallikon ymmärryksellä vesi ja kaikki siihen liittyvä on aiheuttanut tähän mennessä remonttiprojektia valtavasti päänvaivaa.

Sauna näyttää nykykunnossaan enemmän selviämisasemalta kuin spalta.

Talossa ei ole koskaan ollut juoksevaa vettä pientä kylmävesiviritystä lukuun ottamatta. Pihasaunassa on oikein lämminvesivaraaja, mutta sinne tuleva vesi taas on peltokaivosta tulevaa epämääräistä lirua, ja muutenkin sauna näyttää nykykunnossaan enemmän selviämisasemalta kuin spalta.

Ulko-wc taas on… Noh, ei mennä siihen. Totean vain, että talolle pitää rakentaa suljettu viemärijärjestelmä, koska kunnan verkosto ei ylety tähän osaan kylästä.

Umpisäiliötä varten maahan pitää kaivaa varsin reippaan kokoinen kuoppa, ja kuopan sijoittelun aprikoimiseen on osallistunut tähän mennessä enemmän ihmisiä kuin koko pitäjässä on asukkaita.

Maanviljelijä-isäni varoitti, että jos kuopan kaivaa lähelle talon seinää, jossa sen luonteva paikka olisi, ikiaikainen savimaa saattaa liikahdella tavalla, josta ei hyvää seuraa. Jos taas kuopan kaivaisi talon taakse, putkivedoista tulisi maksimaalisen kalliit. Niinpä alkoi vaikuttaa siltä, että oikea paikka säiliölle olisikin pihan puolivälissä, mutta sitten pitikin pyytää ammattilainen paikalle arvioimaan, saako tälle matkalle riittävästi kaatoa, jotta järjestelmä toimii kuten kuuluukin.

Vähintä, mitä korvaukseksi talon kauneimmasta huoneesta – luonnosta – voi antaa, on yrittää siivota omat jäljet.

Harmaaveden suodatukseen tarjolla on todella monenlaisia ratkaisuja, joista jokainen julistaa olevansa paras. Niistä päädyimme kuitenkin melko nopeasti biopuhdistajaan, johon ei tarvitse viritellä erityisiä kenttiä veden puhdistamiseksi. Ekologinen kulma oli valinnassa tärkeä: vähintä, mitä korvaukseksi talon kauneimmasta huoneesta – luonnosta – voi antaa, on yrittää siivota omat jäljet.

Saunaan taas on suunnitteilla vanhan liiton kantovesi ja pata – tosin ulkorakennukseenkin vedetään varmuuden vuoksi viemäriputkien pää, jos unelma vierastaloksi remppaamisesta toteutuu.

Paljon rahaa uppoaa välttämättömään tylsään, mitä silmä ei koskaan näe.

Arvostukseni helppoa suihkussa käymistä kohtaan on edelleen nousussa nyt, kun näen, miten paljon vaivaa sen eteen pitää nähdä. Monta ammattilaista, insinööriä ja asiantuntijaa on tehnyt töitä sen eteen, että sitä saa joskus satavuotiaan talon seinästä.

Samalla, kun ymmärrän tämän, laskuja maksaessa juilii. Paljon rahaa uppoaa välttämättömään tylsään, mitä silmä ei koskaan näe. Kylpyhuoneen kaakeleita (metrolaattaa ja oktagonia) voi ihailla, samoin kylppärivalaisimeksi tulevaa vanhaa kristallikruunua, mutta viemäriputket – eihän niitä kukaan näe.

Silloin muistutan itseäni: et näe, mutta iho tuntee, kun vesi roiskuu kiukaalle, ja padan kylki sihisee. Taas on syytä olla kiitollinen.

Anna Perho on valmentaja ja kolumnisti, joka ei osaa perustella hankintaansa. Hän remontoi Ypäjällä 1800-luvun lopussa rakennettua taloa. Seuraa Rakkaudesta röttelöön -projektia Instagramissa @olipa_kerran_talo.

1 kommentti