Meidän Talo

2 ruokapöytää, 16 tuolia ja kipsienkelit kuin Manaaja-elokuvasta – Anna Perho sisustaa taloa, jossa ei ole vielä lattiaakaan

2 ruokapöytää, 16 tuolia ja kipsienkelit kuin Manaaja-elokuvasta – Anna Perho sisustaa taloa, jossa ei ole vielä lattiaakaan
Sisustaminen, tai varsinkaan vanhan talon sisustaminen, ei ole helppoa hommaa, kirjoittaa Meidän Talo -lehden kolumnisti Anna Perho. Tämä on kolumnisarjan 3. osa.
Julkaistu: 20.8.2021

Pelkään koko ajan kysymystä ”no minkälainen sisustus sinne tulee”, koska ainoa vastaus on: ihana. Ja ihanaa ei voi selittää, se pitää vain tietää.

Sisustaminen, etenkään vanhan talon sisustaminen, ei ole helppoa hommaa.

Ensinnäkin pitää tasapainoilla modernin ja vanhan välillä. En ole sitä koulukuntaa, joka haluaa asua museossa. Minusta olisi väkinäistä surffata internetissä rukinpyörästä ja lehmien syöttökaukalosta kyhätyn pöydän ääressä. Mutta toisaalta en myöskään halua peittää 1800-luvun henkeä laminaateilla tai muodikkailla yksityiskohdilla.

Toisekseen olen sitoutunut kierrätysajatteluun. Kaikki minkä voi hankkia käytettynä, myös hankitaan käytettynä. Tässä mielessä talo itsessään on aarre­aitta: nurkista löytyy tuoleja, rautasänkyjä ja täys­mittainen höyläpenkki, josta varmasti joku nikkari-­ihminen tekisi upean tarjoiluvaunun – tai jotain.

Pari viikkoa sitten olin varma, että tarvitsen tulevaan olohuoneeseen kaksi jättimäistä kiinalaista ruukkua sekä antiikkisen kuultokudoksen.

Mutta meistä ei sellaiseen ole, joten olen uppoutunut sisustusmedian tarunhohtoiseen maailmaan. Lehdet, blogit, Instagram ja kansainväliset verkkojulkaisut (”tässä australialaisessa unelmatalossa voit nauttia lounaan koalan kanssa infinity-altaassa kelluen”) ruokkivat alati vaihtuvia himon kohteita.

Pari viikkoa sitten olin varma, että tarvitsen tulevaan olohuoneeseen kaksi jättimäistä kiinalaista ruukkua sekä antiikkisen kuultokudoksen. Tätä kirjoittaessa taas vilkuilen puhelinta, joka hälyyttää aina kun joku ylittää tarjoukseni aidosta matosta, jota kyttään huutokaupassa.

Niin, huutokaupat. Ne ovat viimeinen naula taloudelliseen arkkuumme. Mutta kun siellä on kaikkea, mitä ikinä voi kuvitella haluavansa!

Ja halvalla! Tai ainakin melkein – siksi kotimme olohuoneessa on nyt muun muassa kaksi ruokapöytää, 16 tuolia ja kaksi Manaaja-elokuvan rekvisiitalta näyttävää kipsienkeliä, jotka odottavat pääsyä talolle.

Sisustuspsykoosin keskellä tiedostan perimmäisen totuuden.

Ymmärrän, että on täysin järjetöntä hankkia tavaroita kohteeseen, jossa ei vielä ole edes lattiaa. Mutta inspiroiduin, kuten moni muukin, ruotsalaisen stailisti-sisustussuunnittelija Marie Olsson Nylanderin otteista. Hänen Instagraminsa perusteella myös remontin keskellä voi sisustaa – pitää vain olla ihanaa, niin kaikki järjestyy!

Sisustuspsykoosin keskellä tiedostan kuitenkin perimmäisen totuuden: hurmaavin sisustus on kerroksellista. Se on syntynyt pitkän ajan kuluessa esine ja kaluste kerrallaan. Sisustus rakentuu lopulta elämän ympärille, eikä päinvastoin. Upeinkin koti taipuu lopulta siihen, mihin kaupunkipuistojen säntilliset hiekkakäytävät. Vaikka ihmisten on tarkoitus kävellä niitä pitkin, teemme oikopolkuja ja istumme nurmikolla, emmekä käytännöllisillä penkeillä.

Pääasia, että on ihanaa.

Anna Perho on valmentaja ja kolumnisti, joka ei osaa perustella hankintaansa. Hän remontoi Ypäjällä 1800-luvun lopussa rakennettua taloa. Seuraa Rakkaudesta röttelöön -projektia Instagramissa @olipa_kerran_talo.

Kommentoi »