Meidän Talo

”Rakastan ehkä sittenkin hieman yksityiskohtia” – Anna Perho huomasi, että suurten linjojen ihminen voi muuttua

”Rakastan ehkä sittenkin hieman yksityiskohtia” – Anna Perho huomasi, että suurten linjojen ihminen voi muuttua
Remontin aikana huomaa paneutuvansa täysin uudella tavalla yksityiskohtiin, huomaa Meidän Talo -lehden kolumnisti Anna Perho. Tämä on kolumnisarjan 19. osa.
Julkaistu: 14.10.2022

Olen suurten linjojen ihminen. Yksityiskohtien hiomisen jätän mielelläni muille: mitä pienistä, mennään eteenpäin! Aiemmissa asumuksissani joku on aina miettinyt kaiken valmiiksi. Nyt olen itse se joku, ja se on yllättävän vaativaa kaltaiselleni hosujalle.

Remontointi pakottaa paneutumaan pieneltä tuntuviin asioihin, joilla on kuitenkin isohko merkitys käytön tai visuaalisuuden kannalta.

Tällaisia asioita ovat vaikkapa pistorasioiden paikat, ikkunapenkkien leveydet (voiko laittaa tuoksukynttilän?) tai pyyhekoukkujen sijoittaminen. Entä millä korkeudella vessan hakasen kuuluu olla? Keittiön avohyllyjen?

Vaikein homma on tullut yllätyksenä: kuvittelin, että maalien valitseminen pinnoille olisi hauskaa viimeistelyhommaa. Mutta kaikkea muuta.

”Lisäkierteitä päätöksiin tuo alituinen tasapainottelu täydellisen ja epätäydellisen välillä.”

Koska olen valinnut vaikeamman tien, ja haalinut tapeteiksi kaikkea muuta kuin hentoa harmaata, juuri oikeiden sävyjen löytyminen muille pinnoille on totista työtä. Talon sisäkatoista kaksi on mahongin ruskeita ja sinänsä hyväkuntoisia, joten kaiken muun – uunien, listojen, ovien, tapettien ja lattioiden – pitää mätsätä niiden kanssa. Lisäksi pidän ajatuksesta, että kaikkien huoneiden väritys liittyisi edes jollakin tasolla toisiinsa. Pitää olla punainen lanka, tai mikä väri nyt sitten sattuukin sopimaan.

Olen viettänyt kirjaimellisesti kymmeniä tunteja löytääkseni juuri oikeat ruskeat, siniset ja burgundit. Edes valkoisen sävyn löytäminen lattialistoihin ei ole läpihuutojuttu. Lämmintä vai kylmää? Paperinvalkoista? Sisustussuunnittelija X:n blogissaan suosittelema sävy, vai bloggari Y:n?

Kaiken voi toki maalata uusiksi, mutta kolmen vuoden remontoinnin jälkeen en ole innoissani ajatuksesta.

"Kuvittelin, että maalien valitseminen pinnoille olisi hauskaa viimeistelyhommaa. Mutta kaikkea muuta."

Lisäkierteitä päätöksiin tuo alituinen tasapainottelu täydellisen ja epätäydellisen välillä. Minkä annetaan olla, mitä fiksataan? Kun ideana ei ole entisöinti mutta kuitenkin vanhaa vaaliva visuaalinen ote, pitää jokaisen listan, ovenkahvan ja vaatekoukun käsittelyä jatkuvasti miettiä. Milloin vanhalla on itseisarvoa? Milloin uusi on vaarassa mennä överiksi?

Kun kylpyhuoneen nostokaakelin päälle asennettiin viimeistelynä sentin paksuinen puusoiro, ei se mielestäni sulautunut hirsiseinään tarvittavalla eleganssilla. Asiaa päivän pohdittuani maalasin tuon sentin kappaleen haapealla harmaan sävyllä 010 Sophie. Kukaan ei sitä huomaa, mutta itse olisin huomannut joka kerran kylppäriin astuessani. Rakastan ehkä sittenkin hieman yksityiskohtia.

Anna Perho on valmentaja ja kolumnisti, joka ei osaa perustella hankintaansa. Seuraa Rakkaudesta röttelöön -projektia Instagramissa @olipa_kerran_talo.

Kommentoi »