Meidän Talo

”Olen lukenut liian monta kertaa siitä, miten 100-vuotias talo tukitaan homehtumaan”, Anna Perho oppi vaalimaan vanhan talon hengittävyyttä

”Olen lukenut liian monta kertaa siitä, miten 100-vuotias talo tukitaan homehtumaan”, Anna Perho oppi vaalimaan vanhan talon hengittävyyttä
Vanhan talon remontti on edennyt alakerran pintojen viimeistelyyn. Rempan edetessä on tullut selväksi, miten tärkeää on vanhan talon hengittävyyden vaaliminen, kirjoittaa Meidän Talo -lehden kolumnisti Anna Perho. Tämä on kolumnisarjan 14. osa.
Julkaistu: 6.5.2022

Talolla on edetty hitaasti mutta varmasti alakerran pintaremontin viimeisiin vaiheisiin, mikä tuntuu ällistyttävältä. Projektin järjestyksessä toinen tavoite siis häämöttää jo melkein näköetäisyydellä. Ensimmäinen oli saada ulkoseinät kuntoon, ja toinen on saada rakennus sellaiseen kuntoon, että siellä voi yöpyä ja oleskella ilman vuorautumista villaan ja goretexiin.

Seinähirret menevät käsittelyssämme pitkälti piiloon. Tämä ei ole talon historiassa ensimmäinen kerta. Kamarit ja eteinen olivat pinnoitettujen kipsi- ja haltex-levyjen peitossa, mutta päädyimme repimään ne alas nähdäksemme, mitä levyjen takana on.

Jos jonkin asian olen oppinut rempan edetessä, se on vanhan talon hengittävyyden vaaliminen. Olen lukenut liian monta kertomusta siitä, miten sata vuotta moitteetta toiminut talo tilkitään ja tukitaan homehtumaan. Niinpä olen tilassa, jossa pelkän muovikassin tuominen taloon sisään tuntuu pelottavalta.

Talolle on tehty hartaasti tuulitakkia: ilmansulkupaperi ja kuitulevyt pitävät ylenpalttista vetoa loitolla, mutta muuten talo saa hengitellä vapaasti.

Toisaalta sähkön hinta laittaa ajattelemaan lämpöhukkaa aivan eri tavalla kuin mitä keskiverto kerrostaloasujana muuten miettisi.

Vanhojen levyjen takana ei ollut ilmansulkupaperia, ja vanhat riveet olivat hapertuneet hyödyttömiksi. Sen vuoksi talolle onkin nyt tehty hartaasti tuulitakkia: ilmansulkupaperi ja kuitulevyt pitävät ylenpalttista vetoa loitolla, mutta muuten talo saa hengitellä vapaasti.

Pintaremontin ehkä hauskin osuus on tapetointi. Olen tehnyt kuosien valinnat pienten nettikuvien perusteella, ja siksi vasta rullia avatessa paljastuu, ovatko valinnat osuneet oikeaan.

Tapetointi määrittelee myös sen, mitä kamarin ja salin lattioille tehdään. Nyt niissä on 60-luvulla suditut maalipinnat, joiden sävyt eivät ole huippuihanat (huippuihanuus on tärkeää!), mutta kuka tietää, ehkä tapetit taittavat värit kohdilleen. Jos taas eivät, edessä on kova hiomisurakka, jos lattioista haluaa kaivaa esiin vanhat puupinnat.

Takka tuo ei-toivotut terveiset 80-luvulta, joten edessä on slammaus.

Myös salissa oleva takka kaipaa pinnoitusta. Nykyasussaan, valkoiseksi maalatulla tiilipinnalla, se tuo ei-toivotut terveiset 80-luvulta, joten edessä on slammaus ja toimivuuden tarkistaminen.

Kakkosvaiheen suhteen on siis toiveikkuutta, mutta sitten edessä ovat vaiheet kolme ja neljä: välikaton saneeraus ja eristäminen, lahoina purettujen kuistien uudelleenrakennus sekä neuvostoliittolaista rangaistusselliä muistuttavan ulkosaunan remontti. Ja toki seiniin pitää kiinnittää pari kilometriä listaa. Ja niin edelleen.

Montako vaiheita on? Enemmän kuin Harry Potter -kirjasarjassa on kirjoja, vähemmän kuin Salkkareissa on tuotantokausia. Ehkä, luultavasti.

Anna Perho on valmentaja ja kolumnisti, joka ei osaa perustella hankintaansa. Hän remontoi Ypäjällä 1800-luvun lopussa rakennettua taloa. Seuraa Rakkaudesta röttelöön -projektia Instagramissa @olipa_kerran_talo.

MAINOS - SISÄLTÖ JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN
Tilaa Pihlgren ja Ritolan tapetit Meillä kotona -kaupoista
SISÄLTÖ JATKUU
Kommentoi »