
Linjakkaalla, länsihelsinkiläisellä kerrostalolla vuodelta 1964 on puiden reunustama nurmikkopiha. Sieltä olisi mahdollisuus pulahtaa mereen, mutta alkukesän kymmenasteinen merivesi on liian lämmintä talviuintia harrastavalle Hakolan muotoilujohtaja Annaleena Hakolalle ja Nitron luovalle johtajalle Eka Ruolalle.
Pihalta on sisäänkäynti 39 neliön yksiöön, jossa on uusperheen tv-huone, sauna ja kodinhoitotila. Kattoikkunoiden valaiseman rappukäytävän täplikkäät kierreportaat johtavat toisessa kerroksessa sijaitseviin 109 neliön asuintiloihin, joissa on alkuperäiset tammiviiluovet ja seinän levyinen tiilimuurattu takka.
Kodin optimistiset, asunnon tyyliin sopivat sisustusvärit Annaleena valitsi arkkitehti Le Corbusierille tunnusomaisista puhtaista perusväreistä. Mustavalkoraidallisilla sohvilla lojuvien tyynyjen kirkkaat värit toistuvat kalusteissa ja tauluissa. Nurmikonvärinen keittiösaareke on yksi kodin riemastuttavimmista kalusteista. Annaleenan pojat Elmeri, 9, ja Nooa, 6, viihtyvät vihreän kuution ääressä paremmin kuin ruokapöydässä.
50–60-lukujen arkkitehtuuria fanittavalla Annaleenalla ja Ekalla kävi tuuri, sillä huoneistossa ennen heitä asunut rouva oli pitänyt asunnon alkuperäisessä asussaan ja testamentannut sen Pelastusarmeijalle, joka myi asunnon hänen poismenonsa jälkeen. Annaleena ja Eka muuttivat uuteen kotiinsa vuosi sitten ja alkoivat tunnustella, mitä muutoksia se kaipaisi.
Miten kaksi visualistia pääsi yhteisymmärrykseen uusperheen sisustusratkaisuista?
Eka: Meillä on ihan samanlainen maku. Annaleena on niin taitava ja hauskalla tavalla kapinallinen sisustaja, että pääsen helpolla, kun Annaleena on asiassa kuskin paikalla.
Mikä on parasta 60-luvun arkkitehtuurissa?
Annaleena: Inhimillinen mittakaava ja käytännöllinen pohjaratkaisu. Kotimme makuuhuoneet on sijoitettu eri puolille asuntoa eikä vierekkäin. 2,7 metrin huonekorkeus on ideaali, sillä tunnen oloni turvattomaksi liian korkeissa tiloissa. Myös ison ikkunan yllä oleva räystäs lisää turvallisuuden tunnetta – seikka, jonka opin arkkitehti Juhani Pallasmaalta.
Eka: Asuin lapsuudessani jonkin aikaa 70-luvun punatiilitalossa. Se oli onnellista aikaa. Tämä koti on paluuta niihin tunnelmiin.
Miten talon arkkitehtuuri on vaikuttanut kodin sisustukseen?
Annaleena: Suurin virhe olisi jättää se huomioimatta. Kehotan aina ihmisiä asumaan ja tutustumaan uuteen kotiin ennen remonttia, jos se on mahdollista. Silloin on helpompi miettiä, mitä säilyttää ja mitä purkaa, ja valita värejä ja materiaaleja kuin tietokoneen ääressä. Minulle selkisi remontin keskellä asuessamme esimerkiksi, miten iso keittiösaarekkeesta tehdään ja että keittiöön ja eteiseen teetetään kiinteät penkit.
Kodissanne on paljon vaaleita seinäpintoja. Mitkä seikat vaikuttivat sävyjen valintaan?
Annaleena: Halusin korostaa asunnon alkuperäistä tunnelmaa keltaiseen taittavalla sävyllä, joka sopii olohuoneen tiiliseinään ja ruskeaan kalanruotoparkettiin. Kellertävä sävy nostaa hyvin esiin messinkiset valaisimet ja värikkäät taulut.
Eka: Olen tummien sävyjen ystävä. Kun astuimme ensi kerran pieneen makuuhuoneeseemme, molemmille tuli välittömästi ajatus: maalataan seinät burgundinpunaisiksi.
Mitä pitkänomaisen olohuoneen kalustaminen vaatii?
Annaleena: Kokeilunhalua. Testasimme kulmasohvaa keskellä huonetta merinäköalan takia. Sohva kuitenkin blokkasi tilaa liikaa, joten sijoitimme sen ikkunan eteen. Tajusin, että näen meren istumalla sohvan kulmassa. Sohvaryhmän kookas matto ja takan edessä pyörähtelevä Karuselli-tuoli rikkovat huoneen pitkulaisuutta.
Millaisia tekstiilejä lapsiperheessä kannattaa suosia?
Annaleena: Vanhat, tuhdit villamatot ovat parhaita, niistä ei lähde karvoja. Olen aitojen materiaalien suosija. Jos matolle lirahtaa mehua, läikkä lähtee, kun sen pyyhkii heti kostealla kangasliinalla. Villassa on rasvaa, joka hylkii likaa. Meidän sohviemme päällisetkin ovat villakangasta. Lapset eivät saa syödä sohvalla, mutta jos sohvalle kaatuu vaikka jugurttia, sen pitää antaa ensin kuivua. Kuiva tahra lähtee villakankaasta rapsuttamalla.
Onko kodissa molempien kalusteita?
Eka: Koti rakentuu meidän näköiseksi pala palalta. Hakolan kalusteet ovat tyyliltään niin hyviä, että minulla ei ole tarvetta lisätä tänne mitään. Toin mukanani Yrjö Kukkapuron Karuselli-tuolin, jossa on loistava ergonomia pitkälle miehelle. Olemme hankkineet yhdessä vintagevalaisimia, String-hyllyn ja 60-luvun vinyylisoittimen.
Mikä on kodin paras kohta?
Annaleena: Sain inspiraation uuteen keittiöömme Zürichin Pavillon Le Corbusier -museosta. Sen modernissa keittiössä on puupintoja ja rosterikalusteita sekä suuri, punainen liesikupu.
Eka: Keittiö on perheen yhteinen hengailu- ja kokkauspiste, jossa vaihdamme viikon kuulumiset.
Muokattu 19.9.2023 klo 10.57: Korjattu Annaleena Hakolan nimi oikeaan muotoon otsikkoon.