Amerikan malliin Pohjanmaalla! Ronny ja Pamela rakensivat unelmakodin vanhoista purkuhirsistä

Vanhemmat Pamela ja Ronny sekä lapset Noelle, Melvin ja Line viihtyvät itse rakennetussa talossa.

Teerijärven kylänraittia reunustaa järvi, joka on aikojen saatossa vaihtanut nimeään kuin malli vaatteita: Tervajärvi, Terjärv, Teerijärvi, Kirkkojärvi…

Omakotialueet nivoutuvat kyläkeskuksen läheisyyteen. Jos talon salossa heiluu isännänviiri, väri on todennäköisesti ruotsinkielisen Pohjanmaan keltapunainen. Monen pihalla tuntuu ahertavan robottiruohonleikkuri.

Yksi talo erottuu rivistöstä. Rakennus vaikuttaa 189 neliötään kookkaammalta ja on hallittu sekoitus Amerikan tyyliä ja suomalaista perinnetaloa. Miesväki häärää autojen parissa suuren autotallin edustalla.

– Rakensimme tallin ensin, jotta saimme talon rakennusmateriaalit säältä suojaan, Ronny Kaitajärvi selittää.

Lasikuisti on Pamelan lempipaikka. Hän avaa oven ulos ja nauttii metsän äänistä. Kuistin kalusteet ovat pääosin kirpputorilöytöjä tai vanhemmilta perittyjä. Ne Pamela on kunnostanut mieleisekseen.

Rakentaminen on nyt historiaa, ja autotalli täyttynyt asianmukaisilla peleillä. Perheen poika Melvin peruuttaa BMW:n ulos ja alkaa sovitella siihen tööttiä. Välillä hän käy kysymässä isältään neuvoja ruotsin murteella, joka ei hevin aukea ulkopuoliselle. Äiti Pamela Kaitajärven on vaikea peittää hymyään.

Rivitalossa asunut pariskunta saattoi vain haaveilla tällaisesta elämästä 2000-luvun alussa. Vuonna 2005 he huomasivat lehdessä ilmoituksen, että kunta myy suuren, metsäisen tontin läheltä Ronnyn työpaikkaa ja hänen vanhempiensa kotia. Haaveissa siintäneet järvinäkymät päätettiin vaihtaa metsämaisemiin.

Oman talon rakentaminen tuntui luonnolliselta, sillä Ronny on ammatiltaan puuseppä ja työskentelee lisäksi perheen rakennusfirmassa.

Suunnittelu annettiin arkkitehti Bernt Storbackalle. Taloon toivottiin hieman vaikutteita amerikkalaisesta arkkitehtuurista. Terassia sai olla reilusti ympäri taloa ja avaruutta paljon.

Yläkaapit poistettiin keittiöremontin yhteydessä, mikä lisäsi keittiön avaruutta. Lamput on hankittu Sundin Puutarhakeskuksesta.

Keittiön sydän on suuri saareke, jonka tason Ronny valoi itse betonista.

Ensimmäisissä suunnitelmissa ei vielä ollut pihaan katsovaa kesähuonetta. Onneksi se lisättiin piirustuksiin, sillä infrapunalämmittimellä varustetussa tilassa ruokaillaan ja vietetään aikaa nykyään pitkälle syksyyn.

Uudistalon rungoksi päätettiin purkaa ja kierrättää 1800-luvun hirsitalo, jonka Pamelan isoisä omisti. Huonoon kuntoon päässeen rakennuksen terveet hirret irrotettiin talvella talkoilla.

– Hirsiä ei ollut aivan tarpeeksi. Onneksi isälläni oli tiedossa toinen vanha talo, josta saatiin lisää hirsiä, Ronny kertoo.

Ronny tahtoi tehdä Suomessa melko harvinaisen pystyhirsirakenteen. Parrut höylättiin perheen firmassa, ja kone teki niihin pystyrakenteelle sopivat lovet.

– Hieman yksinkertaistaen rakentaminen eteni niin, että sokkelin päälle asetettiin 5–6 hirttä kerrallaan pystyasentoon. Sitten nippu kiristettiin, ja päälle naulattiin lauta, Ronny kertoo.

Hän kokee, että pystyyn rakentamisessa on monia etuja, kuten se, ettei hirsirakenne painu. Lisäeristykseksi riitti 10 senttiä villaa.

Pamela harmittelee, että englantilaistyylinen takka on jäänyt todella vähälle käytölle. Se toimii lähinnä tasona kauniille tavaroille.

Tammensävyinen laminaatti tuo lämpöä muuten vaaleaan olohuoneeseen.

Parisataaneliöisen talon ja suuren autotallin lämmitys on puoli-ilmaista. Taloon otettiin maalämpö ja puulämmitys, mutta käytännössä maalämpö kytkeytyy päälle vain harvoin. Perheellä on puuta omasta takaa yllin kyllin, ja yhdestä pesällisestä riittää talvellakin lämpöä koko kiinteistölle päivän ajaksi. Kesällä lämmitystä ei tarvita lainkaan.

– Rakennusfirmallemme jää aina käsiin hukkapuuta, joka olisi muuten vietävä kaatopaikalle. Klapeja saamme oman metsän harvennuksista ja syysmyrskyjen kaatamista rungoista, Ronny kertoo.

Toisena rakennusvuonna perhe päätti siirtyä vuokralta omaan pesään. Perheeseen oli juuri syntynyt esikoinen, ja valmista oli vasta keittiö, olohuone ja suihku wc-tiloineen.

– Oli tietysti raskasta muuttaa keskeneräiseen kotiin. Mietin, valmistuuko tämä koskaan. Toisaalta tiesin, että Ronny on ahkera ja työteliäs, Pamela toteaa.

Mies muun muassa valoi keittiösaarekkeeseen MDF-levyjen päälle betonitason, mikä hänen mukaansa on varsin yksinkertaista. Vanerista tehdään vain muotti, ja taso raudoitetaan ennen valua. Pariskunta harmittelee, että taso on imenyt likaa ja näyttää sen vuoksi hieman kärsineeltä. Ronny sanoo tekevänsä pian uuden ja lakkaavansa vahingosta viisastuneena pinnan.

Keittiötä on jo kertaalleen ehditty remontoida. Kaapit alkoivat kellertää vääräntyyppisen lakan vuoksi, joten laatikostot päätettiin uusia.

Pamela tahtoi sisätiloista avarat ja vaaleat, jotta kauniit yksityiskohdat nousevat esiin.

Uusiakin huonekaluja talossa on, mutta suuri osa on kirpputoreilta hankittuja. Ronny on kunnostanut monet kirppariostokset ja Pamela maalannut ne lopuksi. Kaikki eivät ole mahtuneet kotiin, vaan osa on päätynyt myyntiin.

– Vanhoista kaapeista olen erityisen ylpeä, Pamela esittelee.

Vanhempien makuuhuoneen seinä paneloitiin ja lattiaan vaihdettiin vaalea laminaatti muutama vuosi talon valmistumisen jälkeen. Puuseppänä työskentelevä Ronny on nikkaroinut persoonallisen sängynpäädyn.

Yläkerrassa sijaitsevat vanhempien ja lasten makuuhuoneet sekä oleskeluaula.

Melvinin huoneessa on Ikean työpöytä ja valaisin.

Seitsemän vuotta sitten Pamela lähti suurella autolla maineikkaalle kirpputorille Luulajaan ystäviensä kanssa. Matka oli ikimuistoinen, sillä tavaraa täynnä oleva kärry hajosi paluumatkalla ja kotiin päästiin vasta mutkien kautta.

Ronny on nikkaroinut itse monet huonekalut, mutta hän vähättelee aikaansaannoksiaan ja toimeliaisuuttaan.

– Suutarin lapsella ei ole kenkiä. Työpäiväni ovat pitkät, enkä jaksa samaa työtä kotona enää mahdottoman paljon, hän sanoo.

Rakentaminen venyi kolmen vuoden mittaiseksi, sillä pariskunta teki sähkö- ja putkitöitä lukuun ottamatta kaiken itse.

Uudistalon runko tehtiin purkuhirsistä. Huonoon kuntoon päässeen rakennuksen terveet hirret irrotettiin ja höylättiin perheen rakennusalan yrityksessä. Kone teki niihin pystyrakenteelle sopivat lovet.

Ronny halusi tehdä taloonsa pystyhirsirakenteen. Yksinkertaistettuna rakentaminen eteni niin, että sokkelin päälle asetettiin 5–6 hirttä kerrallaan pystyasentoon. Sitten nippu kiristettiin, ja lauta naulattiin päälle.

Oman talon rakentaminen vei Kaitajärviltä kolme vuotta, sillä he tekivät sähkö- ja putkitöitä lukuun ottamatta kaiken itse. Remontti- ja talkooapua perhe sai sukulaisilta ja ystäviltä. Valmista tuli vuonna 2008.

Palju korvaa hieman järven kaipuuta, ja sen vesi lämpenee klapeilla kolmessa tunnissa. Vettä ei tarvitse vaihtaa lainkaan tehokkaan puhdistusjärjestelmän ansiosta. Roskistakaan ei ole harmia, koska palju on sijoitettu kätevästi terassin katteen alle.

Pihalle isäntä on nikkaroinut Pamelan toiveesta leikkimökin sekä kasvihuoneen, josta saadaan ruokapöytään paprikaa, kurkkua, tomaattia, mansikoita, tilliä, porkkanaa ja retiisejä. Molemmat rakennukset ovat Pamelan silmäteriä.

– Leikkimökissä on parvi, jossa lapset aina silloin tällöin nukkuvat kesäisin, Pamela kertoo.

Ronny haaveili pitkään pihasaunan rakentamisesta, mutta luopui ajatuksesta, kun perhe osti Pamelan isovanhemmilta Kaitajärven rannalla olevan tontin. Nyt neljän kilometrin päässä perheen kotoa on vanha sauna ja luhti, joiden kunnostaminen on seuraava iso projekti.

– Ympyrä ikään kuin sulkeutui. Rantatonttimme on ihan lapsuudenkotini lähellä ja Ronnyn suku on kotoisin Kaitajärven vastarannalta, Pamela summaa.

Noellen lempipaikka on isän hirsistä rakentama leikkimökki.

Talon rakentaminen sujui Kaitajärviltä omin voimin, mutta pihasuunnittelussa he turvautuivat pietarsaarelaisen Sundin Puutarhakeskuksen asiantuntija-apuun.