Karkkilan vanha valimoalue nousi rappiosta kulttuurin ja vapaa-ajan keskukseksi, jonka roso ja huvitukset vetävät puoleensa

Karkkilassa on valettu rautaa parinsadan vuoden ajan. Aiemmin koko kaupunki eli ja hengitti Högforsin valimon tahtiin. Suurimmillaan tehdas työllisti kaupungissa lähes 1 500 ihmistä. Nykyisin teollinen tuotanto jatkuu vajaan kolmensadan hengen voimin Componentan valimossa, jonka hurinan kuulee, kun kävelee kaupunkia halkovan kosken rannoilla.

Veden partaalla kohoaa useita vanhoja punatiilisiä tehdasrakennuksia, joista tuotanto on siirretty aikaa sitten muualle. Miljöötä on kunnostettu viime vuosina uuteen käyttöön, ja siitä on parissa vuodessa kehittynyt Karkkilalle uusi keskus.

Viimeisimpänä käyttöön otettiin Ala-Emali, jossa toimi aiemmin valurautatuotteiden emalointilaitos. Siinä pinnoitettiin niin kylpyammeita kuin Högforsin tunnettuja talousvaluja, kuten Antti Nurmesniemen suunnittelemia patoja ja pannuja.

Enää Ala-Emalin piipusta ei tuprua savua. Piippu halkoo avaraa aulatilaa, jonka ympärillä sijaitsevat kyläravintola Kanto, elokuvateatteri Laika sekä sen La Moderna -viinibaari, jonka neonvalokyltin leffafriikit saattavat tunnistaa Aki Kaurismäen Le Havre -elokuvasta.

Karkkila sai ensimmäisen elokuvateatterinsa, kun elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki ja kirjailija Mika Lätti avasivat elokuvateatteri Laikan. Sen aulassa toimii lisäksi La Moderna -viinibaari, jonka neonvalokyltti on tuttu Kaurismäen Le Havre -elokuvasta.

Ala-Emalissa tilat ovat avoimesti yhteydessä toisiinsa. Kyläravintola Kanto on elokuvateatterin ja viinibaarin naapurissa.

Muutokseen on pistänyt vauhtia paikallinen yrittäjä, Vuoden karkkilalaiseksikin vuonna 2021 valittu Pertti Toikka. Yhdessä vaimonsa Eijan ja kahden aikuisen tyttärensä, Niina Salosen ja Tea Toikan, kanssa perheyritys Toikkakiinteistöt on kunnostanut jo useita kiinteistöjä. Toikka tunnetaankin paikkakunnalla henkilönä, joka pistää tuulemaan. Todennäköisimmin miehen kohtaa touhuamassa remonttihaalarit päällä jollakin työmaalla.

Miten sinusta tuli tehdasalueen kiinteistöjen omistaja ja remontoija?

– Ryhdyin sijoittamaan kiinteistöihin myytyäni kattoasennusfirmani 2000-luvun vaihteessa. Hankimme Karkkilasta pienkerrostaloja ja rivitaloja, joita kunnostimme, vuokrasimme ja osan myimme eteenpäin. Nykyisin meillä on viitisenkymmentä vuokra-asuntoa, Toikka kertoo.

Uuden suunnan liiketoiminta sai, kun Toikan perhe osti vuonna 2018 hotellin, joka oli ollut siihen saakka vain valimon yritysvieraiden käytössä. Hän halusi avata tehtaanpatruunan eli Bremerin talon ja viereisen klubirakennuksen laajemmalle käyttäjäkunnalle.

– Karkkilasta puuttui hotelli, mikä haittasi matkailun kehitystä. Componenta ei kuitenkaan suostunut myymään pelkkää tehtaanpatruunan pytinkiä, vaan meidän piti ostaa kylkiäisenä kolme vanhaa teollisuuskiinteistöä ja liuta pienempiä rakennuksia, Pertti Toikka kertoo.

Tehtaan Hotelli avattiin vuonna 2018. Muutaman kuukauden Toikat pitivät sitä auki itse, mutta vuodesta 2019 lähtien 25 huoneen hotellia ja 120-paikkaista ravintolaa ovat pyörittäneet alan konkarit, ensin Pariisissa suomalaisravintolaa pitäneet Leena Hasselman ja Lasse Lindström ja kesästä 2023 lähtien yrittäjäkaksikko Minna ja Vesa Kokkonen.

Karkkilassa voi yöpyä joko tehtaanpatruunan talossa tai sen pihapiirin muissa rakennuksissa ja syödä jättisuurien tammien katveessa klubirakennuksessa, jonne aiemmin pääsi vain tehtaan johtoporras. Vieressä ovat koskimaisemat ja karhea tehdasmiljöö.

Hotellin avaamisen ja kivenheiton päässä olevan pesularakennuksen kunnostamisen jälkeen Toikat perehtyivät vuoden verran hankkimiinsa tehdaskiinteistöihin. Vuonna 2020 alkoi Ala-Emalin kunnostaminen.

Rakennus oli siinä vaiheessa surullinen näky, sillä keskiosan katto oli romahtanut, vesi satoi sisään ja pulut pesivät kaikkialla. Emalointilaitoksen järeät laitteet olivat yhä jäljellä, ja ikkunoita peittivät vanerit.

– Isälle oli selvää, että jos rakennuksen halusi pelastaa, piti ensimmäiseksi laittaa katto kuntoon. Katon jälkeen lähdimme kunnostamaan sisätiloja. Kunnioitamme aina vanhaa ja säilytämme niin paljon alkuperäistä kuin mahdollista, Niina Salonen kertoo.

Tiloissa liikkuessaan näkee, että perinteinen teollinen tunnelma ja kerrostumia valimon ajoilta on jätetty herkullisesti esiin. Seinillä ja katoissa mutkittelee monimutkaisen näköisiä putkistoja, siellä täällä on raffia tiilipintaa, eri tiloja jakavat patinoituneet ovet, ja vanhat valurautaportaatkin ovat tallella.

Uunisaunan yhteydessä on tunnelmallinen juhlatila, jossa mahtuu järjestämään jopa sadan hengen juhlat. Valurautaportaat ovat Karkkilan valimon omaa, vanhaa tuotantoa.

Tiloja ei ole sliipattu ylisiisteiksi vaan niihin on jätetty reilusti autenttista teollisuusrakennuksen tunnelmaa.

Rouheat, kuluneet pinnat kiehtovat kävijöitä.

Kun Toikat viimein aloittivat vanhan valimon remonttiurakan, salit kumahtelivat miltei tyhjinä, sillä tiloista oli käytössä vain vajaa neljäsosa.

Tärkeää jatkon kannalta oli, että vuokralaiseksi saatiin heti alkumetreiltä kiinnostavia yrityksiä: ravintola, elokuvateatteri ja vintageliike Vintamo. Pelkkä rakennusten kunnostaminen ei yksin riitä, jos vanhoihin teollisuusmiljöihin halutaan uutta elämää. Karkkilan ensimmäisen elokuvateatterin taustalla ovat paikkakunnalla asuva elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki ja kirjailija Mika Lätti.

– Elokuvateatterihanke eteni nopeasti, sillä Aki on nopea käänteissään. Pari kertaa tapasimme ja tarkistimme, että teatteri mahtuu mittojensa puolesta taloon. Asia oli sillä selvä, Pertti Toikka kertoo.

Muutos karusta raakatilasta sata henkeä vetäväksi elokuvateatteriksi kesti viisi kuukautta.

– Meitä oli viisi jätkää huhkimassa. Oli se kova tahti, Kaurismäki sanoo.

Rinnalleen teatteri sai viinibaarin, kabinetin ja niin sanotun salakapakan, joka avataan yleisölle, kun salissa järjestetään konsertteja.

Salakapakka on samalla eräänlainen Kaurismäki-museo, sillä tilassa on rekvisiittaa hänen ohjaamistaan teoksista, joukossa baaritiski Toivon tuolla puolen -elokuvasta.

Kino Laikassa ja baarissa näkee kyllä muutenkin, että Aki Kaurismäellä on ollut näppinsä projektissa, sillä värimaailmassa ja tunnelmassa on samoja nostalgisia kaikuja kuin hänen ohjaustöissään.

– Halusin mahdollisimman vanhanaikaisen elokuvateatterin. Tärkeä yksityiskohta on liikkuvat verhot, jotka avautuvat elokuvan alussa. Ne taitavat olla ainoat lajiaan Suomessa. Aluksi ajattelin, että lippukassalla olisi 1960-luvun tapaan myynnissä vain kahta karamellilaatua, Sisu-pastilleja ja Fazerina-patukoita, mutta siitä luovuttiin, kun tuli idea viinibaarista.

Ensimmäisten tulijoiden jälkeen lähes kaikki tilat ovat täyttyneet, kun viidakkorumpu on soinut.

– Karkkilaan on viime vuosina muuttanut paljon kulttuurialan ihmisiä, etenkin elokuvaväkeä. Se taas on tuonut mukanaan lisää yrittäjiä ja yrityksiä. Pääkaupunkiseudun läheisyys, lisääntyneet kulttuuripalvelut ja nämä rouheat puitteet houkuttelevat. Meiltä kysellään paljon tiloja, mutta tällä hetkellä tyhjillään on ainoastaan yksi toimistohuone, Niina Salonen kertoo.

Ala-Emalissa on aloittanut myös uusia yrityksiä, jotka täydentävät oivallisesti sekä konkareita että muita tulokkaita.

Saman katon alla on vintage- ja designputiikit, joogastudio, taideopetustila, luomukosmetiikkayrityksiä sekä tunnelmallinen, entiseen emalointiuuniin rakennettu tilaussauna, Uunisauna, jonka kyljessä on noin sadan hengen juhlatila.

– Yritykset järjestävät paljon tilaisuuksia yhdessä. Tänne on kehittynyt kiva yhteishenki, Salonen toteaa.

Vintagemyymälä Vintamon seinässä risteilee emalointilaitokseen kuuluneita komeita putkia. Samassa tilassa toimivat myös muun muassa luonnonkosmetiikkaa ja suomalaista taidelasia myyvät liikkeet.

Konepajahalli on nykyisin 1 500 henkeä vetävä monitoimitila, jossa järjestetään konsertteja ja tapahtumia. Tilassa on kuvattu myös elokuvia ja musiikkivideoita.

Kävijöitä vetävät lisäksi markkinatapahtumat sekä 1 500 henkeä vetävä konepajahalli, jossa järjestetään rock-konsertteja, messuja ja myyntitapahtumia. Hallia on käytetty myös elokuvien, musiikkivideoiden ja mainosten kuvaamiseen.

Vieläkin tehdasalueella riittää uinuvia rakennuksia, joille etsitään uutta käyttötarkoitusta, mutta vain muutamassa vuodessa paikalle on luotu runsaasti uudenlaista elämää.

Mielenkiintoinen miljöö houkuttelee kävijöitä itsessään, mutta vasta elokuvat, hyvä ruoka, sauna, putiikit, baarit ja muut palvelut tuovat kokonaisuuteen oman, välttämättömän lisänsä.

– Hetken, 1990-luvun suuren laman aikaan, kylä oli ihan kuollut, mutta nyt täällä on ihan uutta vipinää, Aki Kaurismäki sanoo.