Aikamoinen taidonnäyte! Aimo rakensi majan, jonka läpi kulkee puu: ”Tämä mäntyhän suorastaan huusi puumajaa oksilleen”

Kun Aimo Taljavirta oli vielä pieni poika, lähitalon Väinö-setä kertoi hänelle tarinan salamasta, joka iski puun keskelle. Iskusta huolimatta mänty jatkoi sinnikkäästi kasvuaan. Puu kasvoi Aimon kotitalon lähellä Manamansalossa Oulujärven rannalla, ja Aimo muistaa käyneensä ihmettelemässä erikoisen näköistä puuta jo lapsena.

Salamaniskun jäljiltä puun keskelle muodostui kuivettunut keskitorso, johon laitettiin myöhemmin telkän pönttö.

Nyt Aimo seisoo mökkipihansa tontilla ihastelemassa jopa 300 vuoden ikäiseksi arvioitua mäntyä, joka kannattelee oksistossaan hänen rakentamaansa puumajaa.

– Tämä mäntyhän suorastaan huusi puumajaa oksilleen, Aimo naurahtaa.

Monikäyttöisessä puumajassa viihtyvät niin aikuiset kuin lapsetkin. Kesällä siellä luetaan, kahvitellaan, haaveillaan tai ihastellaan järvimaisemaa. Aimo kertoo tykkäävänsä puumajasta etenkin myrskysäällä, kun sieltä voi katsella järvellä riehuvaa myrskyä. Silloin puu heiluu tuulessa ja maja nitisee ja natisee.

– Luotan, että puu kestää, niin kuin se on kestänyt jo satoja vuosia ja kestää toivottavasti myös seuraavia satoja, Aimo sanoo.

Aimon lapsuudenperhe muutti Manamansaloon 1950-luvulla Kuhmosta. Saaressa oli silloin sopiva asutustila tarjolla.

– Tilalle ei ollut edes tietä, ja rakennustarvikkeet kuljetettiin veneellä rantaan. Kuhmolaiset sukulaisemme ihmettelivät, miksi te sinne korpeen muutatte, Aimo naurahtaa.

Aimon vaimon Ainin sekä lasten ja lastenlasten onneksi perhe muutti, koska nyt Oulujärven rannassa seisoo puumajan lisäksi Aimon rakentama 86 neliön mökki ja rautaoksidilla käsitelty rakohirsilato. Mökkiprojekti alkoi vuonna 2006.

Työkseen taloja rakentanut Aimo rakensi kesälomillaan perheelleen ympärivuotisen vapaa-ajankodin pitkästä kappaletavarasta. Urakka vei kolme kesälomaa, joiden aikana perhe asui asuntovaunussa mökin pihassa. Rakennustöissä auttoivat paikallinen sähkö- ja putkimies, uunin muurari ja puuseppä, mutta muuten Aimo teki kaiken itse alusta loppuun.

– Mökissä on kaikki mukavuudet ja aina peruslämpö. Olemme vaimoni kanssa molemmat tehneet fyysistä työtä. Siksi halusimme paikan, jossa kaikki on valmiina, kun saavumme mökille pitkän ajomatkan päätteeksi Järvenpäästä, Aimo kertoo.

Puumaja oli Taljavirran pariskunnan suunnitelmissa jo mökin alkuajoista lähtien, mutta sen rakentaminen alkoi kolmisen vuotta sitten. Materiaalit ovat pääosin mökin rakentamisesta yli jäänyttä puutavaraa. Laudat ovat 50-luvulla rakennetun ladon seinistä.

– Haluan hyödyntää kierrätettyä materiaalia mahdollisimman hyvin. Sisareni mies purki ladon kotitilaltani, ja otin upeasti harmaantuneet laudat talteen. Ne odottivat varastossa kunnes pääsivät puumajamme seiniin jatkamaan mökkimme keloteemaa, Aimo sanoo.

Aimo kertoo, kuinka Manamansalo tuntui hänestä jo pikkupoikana kodilta. Hänen lähistöllä sijaitseva kotitalonsa on yhä käyttökunnossa ja sisarusten yhteisomistuksessa. Sisaruksilla on lähistöllä lisäksi rantatontteja.

– Minulla on vieläkin voimakas muisto ja tunne järvestä, hiekasta ja kaislikosta. Vaikka työt veivät pääkaupunkiseudulle, halusin hyvien muistojeni vuoksi myös omalle perheelleni mökin tänne lapsuuteni maisemiin.

Aimon vaimo Aini on hänkin kotoisin lähistöltä, 25 kilometrin päässä sijaitsevalta Vuolijoelta. Selviää, että salaman halkaisemasta puusta pienelle Aimolle tarinaa kertonut Väinö oli Ainin tädin mies.

Aino kertoo, että he tapaavat täällä ollessaan sukulaisia molemmista suvuista. Kotiseuturakkaus on tärkeää molemmille.

– Mökkipaikka tarjoaa meille myös rauhan kaupungissa asumisen jälkeen.

Metsän antimistakin ehditään nauttia: lähimetsistä löytyy mustikkaa, puolukkaa ja hillaa, syksyllä herkkutatteja ja suppilovahveroita.