Päiväkodista eläkkeelle jäänyt Aila, 66, keräilee leluja, joihin liittyy tarina: ”Kun luin satuja, hahmot saivat lapset kiinnostumaan”
Aila Holopainen on eläkkeellä päiväkodista, mutta satuihin ja tarinoihin liittyviä leluja hän ei ole jättänyt: ”Ne vievät tilaa, mutta en voisi silti kuvitellakaan heittäväni niitä pois.”
”En ole koskaan ollut kiinnostunut suurisilmäisistä pehmoleluhahmoista, joita myydään joka kaupassa ja bensa-asemalla. Minua kiinnostavan lelun taustalta löytyy tarina: satu, elokuva tai lastenohjelma.
Tein työurani varhaiskasvatuksen opettajana ja päiväkodin johtajana, mutta kiinnostuin leluhahmoista vasta lasteni syntymän myötä kolmisenkymmentä vuotta sitten. Tajusin lelujen arvon uudella tavalla, kun näin miten rakkaita ne heille olivat.
Aloin etsiä leluja, jotka liittyivät päiväkodissa lukemiini satuihin.
Aloin etsiä leluja, jotka liittyivät päiväkodissa lukemiini satuihin. Hahmo oli usein mukana satua lukiessa. Saatoin myös esittää satua lelujen avulla, jolloin erityisesti suomen kieltä opettelevat lapset kiinnostuivat kuulemastaan ihan eri tavalla. Lapset saivat myös ottaa vaikkapa Peppi Pitkätossun tai Pikku Ukon kainaloonsa hellittäväksi satua kuunnellessaan ja käyttää niitä leikeissään. Kun kirja oli luettu loppuun, vein lelut takaisin kotiin ”lepäämään”.
Olen tehnyt tietokoneelleni tiedoston, jossa on aakkosellinen listaus ja valokuvat kaikista hahmoistani ja niihin liittyvistä saduista.
En arvannut, millaiseksi keräilyharrastukseni kasvaisi yli kahdenkymmenen vuoden aikana. Olen tehnyt tietokoneelleni tiedoston, jossa on aakkosellinen listaus ja valokuvat kaikista hahmoistani ja niihin liittyvistä saduista tai muista taustatarinoista. Satuhahmoja löytyy yli sataan satuun.
Useimpiin satuihin liittyy yksi tai kaksi hahmoa, mutta esimerkiksi erilaisia muumihahmoja minulla on 19. Lisäksi olen kerännyt nukkeja esimerkiksi Disney-, Star Wars- ja Harry Potter -tarinoihin sekä kaksi vitriiniin tehtyä kokoelmaa pikkuhahmoista.
Omasta lapsuudestani ei ole juurikaan säilynyt leluja, mutta olen löytänyt esimerkiksi Väiski Vemmelsäären, Nakke Nakuttajan, Nukkumatin ja Lelumaan Niksun, jotka olivat sellaisia leluja, joilla olisin itsekin voinut leikkiä. Maija Poppanen on yksi lempihahmoistani: oikukas ja kekseliäs lastenhoitaja. Olen etsinyt pitkään Maija Poppasta Barbiena ja Pikku Prinssiä pehmoleluna. Vielä ei ole tärpännyt.
Kaikki lelut eivät ole tärkeitä minulle, mutta olen hankkinut ne, koska ne ovat tärkeitä jollekin toiselle. Esimerkiksi toimintahahmot kiinnostivat päiväkoti-ikäisiä, joten hankin Batmanin ja Turtlesit osoittaakseni, että myös niihin liittyy tarinoita.
On jännä juttu, miten erityisiksi lelut ovat minulle muodostuneet. Harrastukseni näyttäytyy läpinäkyvinä laatikkopinoina kodissamme. Ne vievät tilaa, mutta en voisi silti kuvitellakaan heittäväni niitä pois.
Kerään kierrätettyjä leluja, joilla joku on jo leikkinyt. Olen ostanut vain noin kymmenen lelua uutena, kaikki muut olen löytänyt kirpputoreilta, kierrätyskeskuksista tai Torista. Lelujen lisäksi olen kerännyt satukirjoja ja dvd:itä, jotka niihin liittyvät.
Kerran halusin lukea lapsille Eduard Uspenskin Krokotiili Gena -kirjan ja aloin kuumeisesti etsiä Genaa ja hänen ystäväänsä Muksista esittäviä pehmoleluja. Lopulta löysin Muksiksen kierrätyskeskuksesta. Se on yhä yksi minulle henkilökohtaisesti tärkeimmistä hahmoista, kuten myös Gena, Pikku toukka paksulainen, Mikko Mallikas ja muumit. Niiden tarinoista pidän erityisesti ja ne ovat osa minua, kieltä, jota käytän, visuaalista maailmaani ja ajatteluani.
Vaikka olen nyt eläkkeellä, harrastus jatkuu. Haluan innostaa lapsia lukemaan. Kesän ja tulevan syksyn aikana järjestän vapaaehtoistyönä kolmen kirjaston lastenosastolle pienet vitriininäyttelyt. Muumien 80-vuotisjuhlavuoden kunniaksi rakennan kokoelmistani muumien maailman.”
