Mirja Lahtisen siirtolapuutarhamökki sai nimekseen Onnela, sillä se on hänelle unelmien täyttymys.
– Ehdin haaveilla omasta Onnelasta monta vuotta, kunnes yhdeksän vuotta sitten löysin sen vihdoin, Mirja kertoo.
Onnela on rakennettu vuonna 1950 Kokkolan Tullimäkeen, ruutukaavaan rakennetun vehreän puutarhakeitaan keskelle. Alkuaikoina siirtolapuutarhayhdistys piti sitä omana tukikohtanaan, mutta se jäi pian pieneksi ja siitä tuli tavallinen mökki.
– Pyöräilen tänne kotoa viidessä minuutissa, ja täältä on suunnilleen sama matka kauppaan. Torille pääsen vartissa, Mirja iloitsee.
Mökkeily on Mirjasta ihanaa vastapainoa kerrostaloasumiselle, sillä hän tykkää kuopsutella kukkapenkkejä. Seurana hänellä on usein Sanni-tytär.
Alun perin mökissä oli kolme huonetta, jotka yhdistettiin. Samalla päästiin eroon toisiaan vasten kolisevista ovista. Onnelaan myös vedettiin sähköt ja tehtiin vintille makuuparvi. Aikaisemmin äiti ja tytär viettivät täällä vain päivät ja lähtivät yöksi kotiin. Nyt Mirja kiipeää yöksi parvelle ja Sanni kellahtaa olohuoneen laverisohvalle.
Remontissa lautalattiat maalattiin raikkaan vaaleanharmaiksi ja seinät vaakapaneloitiin, mikä myös osaltaan avartaa tilaa.
Irtaimisto tuli mökin mukana. Osan Mirja myi eteenpäin, mutta paljon on vielä jäljellä. Elämä keskittyy puutarhaan, ja terassi on mökkielämän keskus. Puutarha on pikkuhiljaa muuttunut marjatarhasta kukkakeitaaksi. Kasvihuoneen lisäksi Onnelassa on myös kasvimaa, mutta marjapensaita on enää yksi jäljellä.
Terassin käyttö lisääntyi huimasti, kun se katettiin pleksillä. Nyt terassilla voi kahvitella säällä kuin säällä ja ottaa välillä vaikka päiväunet. Varsinainen ruokailuryhmä sijaitsee talon päädyssä. Päivänkakkarat kukkivat nurmikolla villeinä, mutta sehän sopii Mirjalle. Ne ovat hänen lempikukkiaan.
– Onnela on kyllä nimensä veroinen. Täällä sielu lepää ja kroppa kiittää.
