Onko sinulla jatkuvasti huono omatunto sotkuisesta kodista? Ajatteletko, että paras ruoka on itse tehtyä, eikä eineksiin kosketa? Vieraisillekin mennään vain jokin tuominen mukana, koska niin äitikin teki aina. Moni aikuinen tunnustaa elävänsä edelleen vanhempien, erityisesti äidin, esimerkin mukaan.

Murehdin etukäteen kaikkea, sekä omiani että lähipiirini asioita – aivan kuten äitini ja hänen äitinsä. En tiedä, onko piirre geeneissä vai opittu malli. Mielellämme siitä irti päästäisimme, sekä äiti että minä. Se syö valtavasti energiaa, eikä siitä ole hyötyä kenellekään. Eeva, 48

Minua ja äitiäni yhdistää itsenäisyys. Äitini tavoin en tarvitse seurapiiriä ympärilleni tehdäkseni asioita. Ajattelemme molemmat niin, että paras tulos tulee, kun asiat hoitaa itse. Tuuli, 50

Lapsuuteni oli idyllinen. Mökkikesiä maalla, suureellisia jouluja, iloisia syntymäpäiviä. Myöhemmin on käynyt ilmi, että äiti halusi suorittaa kaiken täydellisesti, vaikka kulisseissa kuohui. Nykyisin minunkin pitää järjestää lapselle synttärit, vaikka kotona menisi huonosti. Saara, 36

Sirpa puolestaan kertoo laihduttaneensa viimeiset 20 vuotta. Äiti haukkuu usein omaa vartaloaan ja laihduttaa jatkuvasti, Sirpa kuvailee. Niinpä oma laihduttaminen on pelkästään luonnollista, hän arvelee.

Päässämme kaikuu vuosikymmenten jälkeenkin vanhemmiltamme sisäistynyt ääni. Ilmiölle on luonnollinen selitys, sanoo psykologi ja psykoterapeutti Kaisa Lumijärvi Fammi Oy:sta. Hoivan ohessa vanhempi siirtää lapselle aina muutakin: arvojaan, toimintatapojaan ja käsityksiään maailmasta.

– Pienen lapsen maailma rakentuu aikuisen maailman varaan. Lapselle on totta se, mitä läheiset ihmiset hänelle maailmasta viestivät, Lumijärvi sanoo.

Osittain vanhemman mallit siirtyvät lapselle puheen, kuten kieltojen ja kehujen, kautta.

– Sanallisen viestinnän lisäksi lapsi päättelee myös vanhempiensa ilmeistä ja eleistä, mikä elämässä on oikein, väärin, tavoiteltavaa tai täysin turhaa.

Apua, olen kuin äitini! Tällaisella ajatuksella moni tervehtii huomiotaan siitä, että omien tapojen rinnalle on ilmestynyt vanhemmalta perittyjä malleja.

Äidin tai isän mallin toistaminen saattaa ahdistaa, vaikka välit olisivatkin läheiset. Ahdistusta tilanne saattaa aiheuttaa erityisesti silloin, jos edellisen sukupolven tavat ovat ristiriidassa omien nykyisten arvojen kanssa.

Jenni kertoo suorittavansa asioita muiden puolesta aina omaan väsymykseensä asti – aivan kuin äiti.

Äidin käytös on aina tuntunut ahdistavalta, joten myös oma pakkomielteinen suorittaminen ahdistaa, Jenni kuvailee.

Joskus ahdistuksen taustalla on arvoristiriitojen sijaan muuta, kuten käsittelemättä jääneitä tunteita.

Jos omat vanhemmat herättävät aikuisessa ihmisessä jatkuvasti kovin kielteisiä tunteita, kuten voimakasta ahdistusta tai ärtymystä, kannattaa pohtia, mistä se voisi johtua, Kaisa Lumijärvi neuvoo.

Lumijärvi kertoo ruokapöytävertauksen: Jos on saanut syödä ruokapöydässä kyllikseen, pöydästä on turvallista nousta ja suunnata muihin puuhiin. Mikäli taas on jäänyt nälkäiseksi, pöydän äärestä on vaikea lähteä.

– Sama pätee vanhempisuhteisiin.

Siispä Lumijärven mukaan äidin ja isän malleista on turvallista irrottautua, jos kokee saaneensa kotoa hyvät eväät elämää varten ja luvan kasvaa omaksi, vanhemmista erilliseksi itsekseen.

Mutta jos ärsyyntyy kohtuuttomasti vanhemman tavoista– tai siitä, että huomaa niitä itsessään – taustalla saattaa olla lapsuudessa syntyneitä pettymyksen ja turhautumisen tunteita, jotka ovat jääneet käsittelemättä.

– Voi olla, ettei kaikki ole mennyt omassa erillistymiskehityksessä kuten olisi pitänyt. Kyse ei ole siitä, että lapsuudessa kaikki olisi automaattisesti ollut pielessä, vaan siitä, että ihminen on jäänyt tunnetasolla kiinni vanhempiinsa syystä tai toisesta.

Tunteiden käsittelyyn voi hakea ammattiapua tai niistä voi keskustella ystävien kanssa. Lumijärvi neuvoo, että vanhemmilleen voi myös kirjoittaa kirjeen, jossa kertoo tunteistaan.

Kirjoittamalla voi tehokkaasti purkaa hiertämään jääneitä kokemuksia, vaikka kirjettä ei aikoisi, tai edes voisi, oikeasti lähettää.

– Se, että pääsee tunnetaakoista eroon, vaatii omien kipeidenkin tunteiden kohtaamista ja lapsuudenkokemusten hyväksymistä.

Mutta entä jos vanhemman malli ei ahdista yhtään? Saako siis olla kuten äitinsä ja isänsä, vai pitäisikö huolestua? Huoli on turhaa, jos vanhempien esimerkkiä muistuttavassa roolissa on itsellä hyvä olla, Lumijärvi vastaa.

– On luonnollista samastua lapsuuden tärkeään ihmiseen, jolta on saanut hoivaa ja rakkautta.

Vaikka vanhemman malli ei aiheuttaisi suoranaista ahdistusta, moni haluaa hoitaa hommat omassa perheessään toisin kuin ne suoritettiin lapsuudenkodissa. Niin haluaa tehdä myös Juha, jonka äiti oli aina paljon töissä ja teki töitä myös kotona. Siksi Juha jättää nykyisin oman työkoneensa tietoisesti työpaikalle. Hän haluaa varmistaa, että pystyy iltaisin olemaan läsnä lapselleen.

Kaisa Lumijärvi tietää, että toisin tekemisessä ei välttämättä ole kyse kapinasta lapsuudenkodin tapoja kohtaan.

– Saattaa hyvin olla, että ihminen on aidosti löytänyt itsensä ja asiat, joista elämässä nauttii. Sellainen on hirveän tärkeää omalle hyvinvoinnille ja pelkästään myönteinen asia.

Silti toiset kokevat kroonista syyllisyyttä kaikista valinnoistaan, jotka poikkeavat omien vanhempien mallista. Turhaan, Lumijärvi sanoo.

– Vaikka hyväksynnän tarve on luonnollinen juttu, aikuisena ei tarvitse hakea valinnoilleen hyväksyntää vanhemmilta. Olisiko mahdollista yksinkertaisesti nauttia siitä, että on oivaltanut, mikä itselle on tärkeää?

Joskus omien vanhempien malli tunkee omaan aikuiseen elämään pyytämättä. Ei ole täysin ennenkuulumatonta, että paljon nähneet isovanhemmat ryhtyvät tarjoamaan omia näkemyksiään ratkaisuiksi kaikkeen, lähtien uhmaikäisen kiukunpuuskista ja päättyen teinin yöllisiin pelimaratoneihin.

Silloin kannattaa ilmaista selkeästi, että tässä perheessä toimitaan tämän perheen tavoilla, Lumijärvi ohjeistaa.

– Jos aikuisena ajautuu uudelleen noudattamaan vanhempiensa tapoja ja toiveita vastoin omaa näkemystään, joutuu epäreilusti takaisin lapsen asemaan. Silloin ei elä itsensä näköistä elämää.

Katso toisen virheitä läpi sormien. Keskity suhteen hyviin puoliin.

Neuvot voisivat olla mistä tahansa parisuhdeoppaasta, mutta ne pätevät myös aikuisten lasten ja vanhempien suhteeseen.

Olemme äitini kanssa aivan erilaisia ihmisiä, ja siksi väliltämme puuttuu kaikki rentous ja helppous. Yhden asian kuitenkin jaamme: kiinnostukseni ruokaan olen perinyt äidiltäni, joka myös harrastaa kokkaamista. Kiva, että meillä on sittenkin jotakin yhteistä. Lauri, 28

Kenenkään tuskin on mahdollista olla omista vanhemmistaan täysin irrallinen tuotos. Niin suuri vaikutus lapsuudella on myöhempään elämään, eikä kukaan meistä kasva tyhjiössä.

– Ajattelen, että aikuisuutta on hyväksyä se, että ihminen kantaa mukanaan aina jotakin palasta vanhempiensa tavoista ja arvoista, Lumijärvi sanoo.

Omaa elämää elävänä aikuisena on mahdollista ymmärtää sekin, että myös omat vanhemmat ovat omien lapsuudenkokemustensa tuotteita, Lumijärvi huomauttaa.

– Vanhemmat eivät ehkä ole pystyneet toimimaan toisin, vaikka olisivat halunneet. Juuri omaa oloa usein helpottaa se, jos yrittää saada suhteeseen uutta näkökulmaa.