Viherpiha

"Myös meillä puutarhureilla on vastuumme" – kolumnisti Adrian Evansin sydän sykkii pihapiirin linnuille ja hyönteisille

"Myös meillä puutarhureilla on vastuumme" – kolumnisti Adrian Evansin sydän sykkii pihapiirin linnuille ja hyönteisille
Viherpihan kolumnisti Adrian Evans pohtii, miten kotipuutarhuri voi pitää huolta pihapiirin monimuotoisista asukeista.
Julkaistu: 28.6.2021
Keväästä alkaa vuoden taianomaisin aika. Talvenselkä on vihdoin taittunut yllämme loimottavan kuuman tähden – auringon – ansiosta. Puutarhakauteni alkaa, kun näen joutsenten palaavan taloani ympäröivien peltojen päälle ja kuulen pelloilla pesivien töyhtöhyyppien kirkuvan kuuluisaa kissannaukuaan.
Sydämeni riemuitsee, kun pääsen jälleen seuraamaan siivekkäiden ystävieni ruokintahetkiä. Niille riittää yllin kyllin ruokaa hyönteisistä, jotka ovat juuri heränneet talvehtimasta puunkoloista, kivien alta tai maan uumenista. Kimalaiskuningattaret ovat itse asiassa talvehtineet pienessä maapesässä ja selvinneet siinä jäätymättä tuottamansa glyserolin turvin.
Ruokaketju on armoton mutta luonnollinen. Nykyinen tehomaatalous puuttuu siihen ankaralla kädellä – se on vastuussa paitsi mittavasta nisäkäs-, lintu- ja hyönteiskadosta, myös torjunta-ainejäämien haitallisista vaikutuksista maaperän eliöstölle.
Muistelen välillä kaihoten Englannissa tarjolla olevaa laajaa koristekirsikoiden valikoimaa.
Onko mitään tehtävissä? Uskon, että maaperän kasvukuntoa parantava ja luonnon monimuotoisuutta edistävä regeneratiivinen eli uudistava maatalous on järkevä uusi tapa tuottaa ruokaa, mutta myös meillä puutarhureilla on vastuumme. Meidän olisi puutarhoissamme tehtävä kaikkemme, jotta saisimme luonnon eliökannat jälleen kasvuun.
Moni ruohovartinen perenna tunnetusti houkuttelee pölyttäviä hyönteisiä, mutta mitten usein me unohdammekaan puiden ja pensaiden kukkien merkityksen. Valtavat heiniä ja perennoja yhdistelevät istutukset tulivat muotiin 10–15 vuotta sitten, mutta nyt puutarhoissa on tapahtumassa täyskäännös ja paluu koko laajan kasvistopaletin pariin: puiden, pensaiden, havujen, perennojen ja sipulikukkien yhdistelyyn. Luonnon monimuotoisuus lisääntyy, kun pesivät linnut, pienet nisäkkäät sekä elintärkeät hyönteiset ja pölyttäjät löytävät niistä elinpaikat.
Koristepuiden kukinta voi olla yhtä vuolaan runsasta kuin hedelmäpuiden tai lähes huomaamatonta mutta silti näyttävää, kuten japaninvaahteroiden. Muistelen välillä kaihoten Englannissa tarjolla olevaa laajaa koristekirsikoiden valikoimaa, mutta rakastan toukokuussa täyteen kukkaan puhkeavaa tuomea puutarhassani. Se on yhtä kimalaisten surinaa aina ensimmäisen kukan aukeamisesta viimeisten terälehtien karisemiseen saakka.
Entäpä kaikki Suomessa menestyvät ihastuttavat kukkivat pensaat! Suosikkejani ovat happomarjat, mahoniat, magnoliat ja tuomipihlajat. Jos pitäisi suositella sopivaa lajia aidanteeseen, kehottaisin valitsemaan kolmesta viiteen erilaista kukkivaa pensasta (sinikuusama on hieno!) yhden tuijan sijaan. Luontokin kiittäisi.
Adrian Evans on englantilaissyntyinen hortonomi, jonka mielestä kaikki alkaa mullasta.
Kommentoi »