Viherpiha

"No dig -viljely säästää valtavasti aikaa, ja maani palkitsee minut siitä ruhtinaallisesti", kolumnisti Adrian Evans kirjoittaa

"No dig -viljely säästää valtavasti aikaa, ja maani palkitsee minut siitä ruhtinaallisesti", kolumnisti Adrian Evans kirjoittaa
Viherpihan kolumnisti Adrian Evans on vannoutunut eloperäisten katteiden ystävä. Vuoden muhinut kompostikate on hänen mielestään ylitse muiden.
Julkaistu: 15.7.2021
Aina kun uusi kasvukausi pyrähtää käyntiin, tuntuu kuin joku laittaisi minut ritsan päähän, vetäisi kuminauhaa niin pitkälle taakse kuin mahdollista ja sinkauttaisi minut ilmaan 120 kilometrin tuntinopeudella. Jalkani eivät koske maata ennen lokakuuta, kun viimeinen asiakas on poistunut työpaikaltani puutarhamyymälässä ja olen laittanut puutarhani talviunille.
Selviän kasvukauden alun hektisyydestä vuosisuunnitelman ja aiempien vuosien tarkkojen muistiinpanojeni ansiosta. Olen intohimoinen No dig -viljelyn kannattaja kasvimaallani, sillä se säästää valtavasti aikaa ja maani palkitsee minut siitä ruhtinaallisesti. En koskaan käännä maata vaan vuosittain vain lisään sen pinnalle 5–10 senttiä kompostimultaa katteeksi ja istutan esikasvattamani taimet suoraan siihen.
No dig -viljely säästää valtavasti aikaa, ja maani palkitsee minut siitä ruhtinaallisesti.
Katteita on monenlaisia ja monen näköisiä. Niillä on kuitenkin aina sama päätarkoitus: vähentää arvokkaan maaveden haihtumista ja rikkaruohojen kasvua. Maatuneen kompostimullan etu on se, että se myös ravitsee maata. Näin syntyy hyvinvoiva kasvualusta, joka on täynnä lieroja, kovakuoriaisia, pieneliöitä ja mykorritsa-sienijuuria. Kompostimullalta kestää vähintään vuosi maatua kasveille sopivaksi katteeksi. Sinä aikana kaikki siinä mahdollisesti olleet rikkaruohojen siemenet tai juuret ovat kuolleet ja maaperän eliöstö kykenee muuttamaan kompostia kasvien ravinnoksi.
Muita katteita ovat muun muassa puuhake, kuorikate ja koristekivet, joita usein käytetään kasvien ympärillä istutusryhmissä. Niiden avulla saa helppohoitoisen puutarhan, joskin saman voi saavuttaa toisellakin tavalla. Esimerkiksi omassa puutarhassani istutan puut ja pensaat aina harkitusti sommittelemiini paikkoihin ja sen jälkeen istutan niiden alle perennoja ja maanpeitekasveja. Maanpinta on kesäkuun alkuun mennessä täysin kasveilla katettu.
Olen nuorena apulaispuutarhurina kärrännyt satoja kottikärryllisiä lehmänlantaa ruusujen ympärille.
Maanpeitekasvien ansiosta pystyn keväisin levittämään kompostimultaa katteeksi myös koristekasvi-istutuksilleni. Se ei yksinkertaisesti onnistuisi, jos maa olisi kivien tai puuhakkeen peitossa. Näitä katteita olen kuitenkin hyödyntänyt pihapoluissa sekä viljelylaatikoiden ja kasvihuoneen ympärillä rajatakseni ne omiksi, erillisiksi tiloikseen.
Myös eläinlannat ansaitsevat kehuja. Olen nuorena apulaispuutarhurina Englannissa kärrännyt satoja kottikärryllisiä lehmänlantaa ruusujen ympärille. Hevosenlanta on mielestäni paras, mutta nykyään se kompostoidaan puuhakkeen tai -pelettien kanssa, jotka maatuessaan kuluttavat maan typpivaroja. Jos haluat käyttää sitä katteena, varmista että se on hyvin maatunut ennen levitystä – siihen menee vähintään pari vuotta.
Adrian Evans on englantilaissyntyinen hortonomi, jonka mielestä kaikki alkaa mullasta.
Kommentoi »