Viherpiha

Kolumnisti Adrian Evans haluaisi lopettaa muovin käytön puutarhassa, mutta se ei ole helppoa – "Kasvien kuljettamiseen kuluu tyrmistyttävän paljon muovia"

Kolumnisti Adrian Evans haluaisi lopettaa muovin käytön puutarhassa, mutta se ei ole helppoa – "Kasvien kuljettamiseen kuluu tyrmistyttävän paljon muovia"
Viherpihan kolumnisti Adrian Evans tervehtii ilolla kertakäyttömuoville kehitettyjä vaihtoehtoja.
Julkaistu: 3.6.2021

Ensin pikaravintolat lopettivat muovipillien ja juomien muovikansien käytön, sitten kaupat alkoivat veloittaa 15–22 senttiä muovipussista. Tämä on hyvä alku, mutta vielä on matkaa, kunnes planeettaamme rasittava muovijäteongelma on ratkaistu. Voimmeko me kuluttajat vaikuttaa asiaan ja vähentää muovin käyttöämme?

Odottelin juuri teeveden kiehumista keittiössäni ja katselin samalla ympärilleni. Vedenkeitin: 90 % metallia, 10 % muovia. Mikroaaltouuni: 30 % muovia. Teepussit: reunat saumattu polypropyleenillä – ei ihme, että löydän niiden kuituja kompostistani.

Ongelma on siinä, että tämä pahuksen materiaali on niin verraton.

Olen työskennellyt vuosikausia sekä taimistoviljelijänä että puutarhamyymälöissä ja hämmästelen yhä, miten tyrmistyttävän paljon kertakäyttömuovia kuluu kasvien kuljettamiseen. Tuhansia ja taas tuhansia taimia viedään ja tuodaan ympäri maailmaa päivittäin. Kesäkukat ja muut pienikokoiset kasvit pakataan kuljetusta varten muoviseen kuljetuspakkaukseen ja kääritään muovikelmuun, jotta taimet saadaan perille turvallisesti. Useimmiten paketointimuoville on käyttöä vain kasvihuoneelta tukku- tai vähittäiskauppaan vievän matkan ajan, sen jälkeen se päätyy jätteeksi.

Ongelma on siinä, että tämä pahuksen materiaali on niin verraton – etenkin paikoissa, joissa kasvi joutuu kosketuksiin veden kanssa. Tervehdin ilolla kaikkia kertakäyttömuoville kehitettyjä vaihtoehtoja, kuten kierrätysmuovista tai kasvikuiduista tehtyjä ruukkuja. Kaikki niistä eivät kuitenkaan ole kovin käytännöllisiä: kastuessaan hajoava ruukku on hankala niin meille viljelijöille kuin taimien ostajillekin. Ja minkä suuruinen hiilijalanjälki mahtaakaan olla tuotteella, joka on rahdattu toiselta puolelta maapalloa? Kuten vaikkapa bambutuotteilla, jotka on valmistettu pääosin Kiinassa.

Osa muovista ja polystyreenistä valmistetuista taimikasvatuslaatikoistani on ollut käytössäni jo 10 vuotta.

Olen hyvin tietoinen omasta puutarhanhoitoon liittyvästä hiilijalanjäljestäni. Kun ostan kasveja tai puutarhatuotteita, kiinnitän erityistä huomiota niiden mukana tulevaan muovin määrään. Enkä varmasti ole yksin. Uskonkin, että tulevaisuuden voittajia ovat yritykset, jotka ymmärtävät alkaa valmistaa kastelukannunsa, kylvölaatikkonsa tai kasvualusta- ja lannoitepussinsa ekologisesti vastuullisella tavalla.

Muovijäteongelman ratkaisua odottaessani aion jatkaa vain sellaisten muoviruukkujen ja -kylvölaatikoiden käyttöä, jotka kestävät kulutusta ja ajan hammasta. Osa muovista ja polystyreenistä valmistetuista taimikasvatuslaatikoistani on minulla ollut käytössä jo 10 vuotta. Steriloin ne käytön jälkeen hävittääkseni mahdolliset taudit ja tuholaiset ja säilytän niitä pimeässä vajassani, jotta ne eivät hapertuisi auringonvalossa. Vaihtoehtoja kertakäyttömuoville onneksi on.

Adrian Evans on englantilaissyntyinen hortonomi, jonka mielestä kaikki alkaa mullasta.

1 kommentti