Kirppisharrastaja Julian paras löytö on vain 50 euroa maksanut Artekin pöytä: ”En koskaan ota mitään myydäkseni sen voitolla eteenpäin”

Etsin kirppiksiltä... jotain, mitä en tiennyt etsivänikään. Se on kirppisten suola, että mukaan voi tarttua jotain puhuttelevaa, joka tuntuu yhtäkkiä omalta jutulta.

Joskus mukaan tarttuu myös... löytöjä ystäville. Esimerkiksi äitini lempiväri on oranssi, joten katson aina kirppiksillä oranssit vaatteet ja esineet läpi.

En koskaan ota... mitään myydäkseni sen voitolla eteenpäin. Ajattelen, että löydöt, joita en halua itselleni, ovat aarteita, jotka jätän odottamaan seuraavaa kirppistelijää.

Minulla on hyvä vainu... itsepalvelukirppisten myyntipöytien suhteen. Jos pöydästä löytyy joku aarre, se kannattaa tutkia huolella läpi, sillä myyjällä saattaa olla kanssani samanlainen maku.

Taikavoimani kirppiksellä on... se, etten koskaan ota ostoskoria suoraan käsivarrelle. Haen korin vasta, kun olen tehnyt jonkun löydön. Tosikirppistelijöiden keskuudessa pyörii hauska taikausko, jonka mukaan löytöjä ei tule, jos korin ottaa heti.

Paras löytöni on... Artekin sinikantinen pöytä, josta maksoin 50 euroa. Tein ostoksen kuvien perusteella ja puolisoni haki sen metsän keskellä olevasta vanhasta kesäpaikasta syysiltana. Olenkin puolisolleni ison kiitoksen velkaa kaikesta joustosta ja kuljettamisesta, mitä kirppistelyni on aiheuttanut.

Koluan kirppiksiä aina... kun olen ulkomailla. Kiertelemällä kirppiksiä tulee käytyä alueilla, jonne ei muuten välttämättä menisi. Samalla oppii paljon maan tai kaupungin kulttuurista. Esimerkiksi Balilla kirppiksen käsitettä ei edes tunnistettu, kun taas Berliinissä pääsi upeille kirppiskujille, joissa taustalla soi dj:n musiikki.

Kunpa joskus löytäisin... aidon, ison ikonin, joka sopisi kuvitukseltaan ja väritykseltään kotimme sisustukseen.

Keväällä löysin tämän kauniin kulhon San Fransiscosta 12 eurolla. Paljon muita ostoksia en tehnyt, sillä kaupungin kirppikset vaikuttivat keskittyvän vintagevaatteisiin, joiden hinnat olivat todella korkeat. Kuva: Julia Jäkkö

Innostuin lasihedelmien keräilystä muutama vuosi sitten. Silloin niiden hinnat pyörivät vielä muutamissa euroissa. Nyt olen lopettanut keräilyn, paitsi tietysti, jos löydän jonkun aivan vastustamattoman yksilön! Kuva: Julia Jäkkö

Näin kerran naapurini kantavan Singer-ompelupöytää vintille varastoon. He kertoivat pöydän olevan heille turha mutta liian rakas myytäväksi. Kun vuosien päästä muutimme talosta pois, kävin vielä kerran kysymässä pöydän perään, jolloin naapurit suostuivat myymään sen 80 eurolla. Nykyään pöytä on minullekin kovin rakas. Kuva: Julia Jäkkö

Etätöiden yleistyessä rakensin etätyöpisteen kotiin. Artekin pöytä löytyi 50 eurolla ja keltainen kynälaatikko parilla eurolla. Kuva: Julia Jäkkö

Päärynäsokerikko on viimeisin kirppisostokseni, jonka löysin eurolla ihanalta latokirpparilta. Kuva: Julia Jäkkö

Kun hankimme pienen vuokramökkimme päätimme, ettei sinne hankita uutena mitään, ellei ole pakko. Tässä päätöksessä olemmekin pysyneet jo 15 vuotta. Hylly on tehty rannalta löydetystä ajopuusta ja vaatekaapin ovena toimii Marimekon verho, joka löytyi kirppikseltä 10 eurolla. Kuva: Julia Jäkkö

Hedelmät tauluissa, lasisina, puisina, kulhoina ja lautasiin painettuina kiehtovat minua. Tämä omenalautanen on Koivukylän kierrätyskeskuksesta hintaan 2,50 €. Kuva: Julia Jäkkö