Kuin satukirjasta! Kekseliäs Piippolan vaari loi uskomattoman koristeellisen mökkimaailman – ja rakensi huvimajan jopa kuusen latvaan
Kaikkien lasten ja lastenmielisten lempipaikka on jo edesmenneen vaarin pihapiiri Piippolassa. Suvun mökkikäytössä olevien tilusten rakentaminen sai alkunsa karjalaistyyliin koristellusta Kesäpäivä-talosta.
Nytpä tahdon olla ma, pienen mökin laittaja! Ehkäpä vanha lastenlaulu soi Piippolan vaarin Aaro Vatasen mielessä aina, kun hän aikoinaan alkoi uuden mökin rakentamisen tai entisen koristelun aiempien kanssa samaan tyyliin.
Vaarin tiluksilla Piippolassa ei ole minkään annettu kahlita luovuutta. Vaari ei kysellyt muilta, mitä mieltä he ovat talon rakentamisesta puuhun tai Lännenkylän sijoittamisesta keskelle Pohjanmaata. Hän rakensi sellaista, mikä häntä itseään huvitti, ja nyt jälkipolvet saavat nauttia omaperäisen työn tuloksista.
Hirsimökki Piippolassa
Me Piippolan vaarin eli Aaro Vatasen jälkeläiset kolmessa polvessa.
Mökki Päämökki on 1920-luvulla rakennettu, 2000-luvulla paikalle siirretty hirsimökki. Lisäksi monta erilaista, eri tarpeisiin tehtyä rakennusta.
Missä Siikalatvan Piippolassa Pohjois-Pohjanmaalla.
Aaro Vatanen oli ostanut Tampereelta pienen hirsirunkoisen talon pystyttääkseen sen mökiksi Pielavedelle. Suunnitelmat muuttuivat, ja hirret matkustivatkin Piippolaan. Kun talo punnerrettiin pystyyn, se kasvoi ylöspäin. Rakentaja kertoi myöhemmin ajatelleensa, että ei kai taloa voi semmoisenaan uudestaan rakentaa – jotain omaa jälkeä siihen täytyy jättää.
Vaari oli talon siirrettyään juuri käynyt Vienan Karjalassa ja saanut vaikutteita koristeisiin. Talo on myös rakennuksista ensimmäinen, jolle runoileva vaari antoi nimen: siitä tuli Kesäpäivä. Talon tornissa on kahvittelupaikka.
– Vanhin siskoni on muistellut, miten tornissa päiväkahvilla kaikki maistui erityisen hyvältä. Kesäpäivä-talossa on ihanan levollinen tunnelma, vaarin tyttärentytär Pauliina Kivioja kertoo.
Myös vaarin pojantytär Sara Vatanen sanoo, että Kesäpäivä on hänen lempirakennuksensa.
– Se on aina ollut niin erikoinen ja ihmeellinen. Lapsena tosin harvoin oltiin Piippolassa käydessä sisätiloissa. Pelattiin pihapelejä ja syötiin mummon herkkuja eri kahvittelupaikoissa, Sara Vatanen muistelee.
Perheen vanhimmat lapset syntyivät 1950- ja 1960-luvuilla. Heille vaari rakensi leikkimökin, joka oli aikansa kovassa käytössä. Kun lapset kasvoivat leikkimökki-iän ohi, se poistettiin pihapiiristä. Myöhemmin nuorimmalle tyttärelle piti rakentaa uusi leikkejä varten. Se taas ehti olla pitkään tyhjillään, kunnes lastenlapset alkoivat juoksennella pihapiirissä. Vaarin mielestä myös leikkimökki tarvitsi silloin päivitystä: uuden lattian, terassin ja lisää koristeluja. Sievä pikkumökki sai nimekseen Kevätaamu.
Seuraavaksi isännän käsittelyn kohteeksi pääsi vuosikymmeniä pihassa seissyt pieni mökki, joka oli aikoinaan ostettu leirintäalueelta. Siitä puolestaan tuli lempeänsininen Päiväuni.
Yksi rakennelma nousi pihakaivon päälle. Vaari kertoi kuulleensa, että Helsingissä on Kaivohuone, ja nimesi rakennuksen sen mukaan.
– Pikkusiskoni mielestä rakennelma näytti niin kirkolta, että hän nimesi sen Vesikirkoksi, Pauliina Kivioja muistelee.
Vaikka Piippolan tiluksilla on pihaakin lähes hehtaarin verran, rakentaja päätti urakoida seuraavan talonsa puuhun. Näin syntyi Pilvilinna. Kuusimetsä oli muodostunut, kun perhe kyllästyi etsimään mieleistään joulupuuta ja istutti oman joulukuusimetsän. Puut kasvoivat kuitenkin nopeasti joulukuusivaiheen ohi.
Vaari hilasi yksinään tarvikkeet kuuden metrin korkeuteen ja teki portaat sinne vasta, kun mökki oli jo valmis. Talossa on pieni huone ja katettu terassi kahvittelua varten.
– Pikkusiskoni puoliso halusi nukkua Pilvilinnassa. Hän kertoi, että huojuvien puiden latvoissa tuntui siltä kuin olisi oikeasti katsellut unia pilvilinnassa, Pauliina Kivioja kertoo.
Kun isoja taloja alkoi olla riittävästi, isoisä alkoi tutkia Piippolan kirkkoa pienoismallisilmällä. Erilaisia pienoismalleja alkoikin syntyä niin, että ne tarvitsivat oman tilan. Kesäpäivä-taloon piti siksi rakentaa parvi.
Vaarin luovuus pääsi todella valloilleen pienoislännenkylässä. Kertomansa mukaan isoisä oli jo koulupojasta lähtien ollut kiinnostunut Villin lännen ajoista. Vaarin piti kuitenkin elää 83-vuotiaaksi ja käydä Amerikassa ja Espanjassa elokuvien lännenkylissä, ennen kuin suunnitelma eteni toteutukseen asti. Nyt Piippolan Silver Valleyssä on yli 20 erilaista pientä rakennusta saluunoista hotelleihin ja kirkkoon.
Vaarin jälkeläiset pitävät huolta isoisänsä kädenjäljestä. Vaarin nuorin tytär asuu tiluksilla ja huolehtii pihatöistä. Aaro Vatasen lastenlapset muistelevat Piippolan lämmintä vastaanottoa ja sitä, miten isovanhemmat touhusivat paljon heidän kanssaan.
– Mummola oli turvallinen paikka, jonne oli aina mukava tulla, Pauliina Kivioja sanoo.
