Kerrostaloasunto Espoon Olarissa oli ollut jo jonkin aikaa myynnissä. Kuolinpesän myymässä asunnossa eivät olleet enää edes sähköt päällä. Elisa ja Markus Koskinen kävivät katsomassa sitä talvella pimeässä, joten he kiersivät asunnossa kännykän valossa. Ikkunoista näkyivät lähitalojen siluetit ja valaistut ikkunat. Maisema tuntui jatkuvan silmänkantamattomiin. Pariskunta ihastui ja päätti ostaa asunnon.

Asunnossa oli asunut sama ihminen talon valmistumisesta lähtien. Ei ihme, että asuntonäytöissä ei ollut käynyt katsojia, sillä kodin kunto oli pelästyttänyt monet. Vaikka koti oli karmeassa kunnossa, näimme helmiä. Ensimmäisellä käynnillämme huomasimme kännykän valossa upean tiilitakan. Se on alkuperäinen, samoin olohuoneen kattovalaisimet.

Mietimme, valitsemmeko uudet kaapit vai lentoliput jonnekin ihanaan paikkaan. Lentoliput voittivat, sillä rakastamme matkustamista. Remontoimme siis maltillisesti pienellä budjetilla. Purimme keittiön ja ruokatilan välisen seinän, jolloin saimme avaruutta. Lasten leikkitilan ja olohuoneen välissä ollut tamminen haitariliukuovi sai lähtöpassit. Keittiön ja seinäpinnat uudistimme.

Martti oli vauva, kun muutimme, joten keittiöttä eläminen oli haastavaa. Valmistimme lämpimän ruoan sinnikkäästi retkikeittiössä parvekkeella. Keittiötoimitus ei mennyt aivan kuin piti vaan venyi. Nyt osaan todellakin arvostaa sitä, että keittiö on paikoillaan ja kaikki toimii.

Edellinen kotimme oli paljon pienempi, joten sieltä muutti mukana vain Knollin Bertoia -tuoli, sohva ja muutamia tuoleja, joten tänne on tehty aika paljon hankintoja. Edellinen kotimme ei ollut aivan näin runsas. Pidimme sitä harjoituskotina, sillä tiesimme, että jossain vaiheessa muutamme pois. Tämä tuntuu loppuelämämme kodilta. Meidän ei ole tarvinnut himmailla valinnoissa. Sisustan niin, että kaikki sopii yhteen, eikä mikään pomppaa kokonaisuudesta liikaa.

Olen kerännyt tänne paljon tummansinistä ja vaaleanpunaista. Pidän väreistä, ja se näkyy myös pukeutumisessani. Teemme sisustusvalinnat Markuksen kanssa yhdessä. Markuksen idea oli kerätä Artekin erivärisistä pöydistä iso ruokapöytä. Tori.fissä oli koko ajan myynnissä edullisia värillisiä pöytiä ja teimme hyviä löytöjä. Hankimme uutena vain harmaan pöydän.

Rakastan kirpputoreja ja vanhoja, vinksahtaneita esineitä. Olen aina ollut hassujen tavaroiden fiilistelijä. Välillä haasteena onkin pitää sisustus raikkaana eikä liian retrona. En kuitenkaan jarruttele, jos löydän vanhan hauskan esineen, se lähtee kyllä mukaani. Kirpputorille pitää myös mennä sillä mielellä, että nyt löydän varmasti jotain hienoa. Silloin kohtaa parhaat löydöt.

Jos lähdemme reissuun, googlaan aina valmiiksi vintageliikkeet. Usein ne ovat kivoilla alueilla, joten sieltä löytää muutakin kuin pääkadun suurten ketjuliikkeiden tavaroita. Kirpputoreilla kiertelystä onkin tullut perheen yhteinen harrastus.

Kodista puuttuu vielä hieman mattoja. Olohuoneen laverin yläpuolelle haaveilen suuresta maalauksesta. Mielessä on maalaus, jossa on kirkkaita värejä, jopa neonsävyjä. Toivoisin, että tauluja voisi ostaa osamaksulla helposti, jolloin taiteen hankkimisen kynnys madaltuisi.

Bertoia-tuoli on yksi lempikalusteistamme. Se oli edullinen löytö vintagekaupasta. Tuoli on peräisin tapiolalaisen arkkitehdin kuolinpesästä.

Myös Martti-poikamme maalaama suuri taulu on rakas. Hän maalasi sen kolmevuotiaana.

Pidämme olohuoneen suuresta laverista, jonka löysimme Tori.fistä vain 60 eurolla. Tuunasimme sitä ottamalla selkänojan pois ja vaihtamalla myrkynvihreän pehmusteen Marimekon kankaaseen.

Tärkeintä kuitenkin on, että koko kotimme kuvastaa meitä. Haluan, että sisustuksessa näkyy se, että tämä on meidän perheen koti.