Avotakka

Aikahyppy 1960-luvulle! Juhanin ja Hannan koti on kuin silloin ennen

Aikahyppy 1960-luvulle! Juhanin ja Hannan koti on kuin silloin ennen
Juhani Lehmus ja Hanna Urjankangas eivät osta mitään uutena. Kun astuu entisen vintagekauppiaan designin täyttämään kotiin Helsingin Kalliossa, on se kuin aikamatka 1960-luvulle.
Julkaistu: 10.8.2020

Kallio on Juhanille ja Hannalle Helsingin ainoa kaupunginosa, jossa he haluavat elää. Muita vaihtoehtoja ei ollut, kun pari etsi yhteistä asuntoa 2000-luvun lopulla. Hanna on asunut Kalliossa 1990-luvun puolivälistä asti ja Juhanikin lähes yhtä kauan. He ovat nähneet alueen siistiytymisen ja muuttumisen työläiskaupunginosasta yhdeksi Helsingin trendikkäimmistä asuinalueista.

Parin toisen kerroksen kolmio on kuin aikakapseli 60-luvulta, sillä se on sisustettu pääosin pohjoismaisella 1960-luvun designilla. Itse asiassa se on juuri sellainen kuin vintageasunnon Kalliossa luulisikin olevan.

Pieniä yksityiskohtia, kuten Tamara Aladinin valkovihreää Koralli-maljakkoa, lukuun ottamatta Hanna on antanut Juhanin sisustaa heidän kotinsa. Korkeintaan Hanna piilottaa omasta mielestään epäesteettisiä esineitä salaa mieheltään. Juhani vaihtaa yksityiskohtia sieltä täältä toistuvasti.

– Saattaa mennä viikkoja, ennen kuin huomaan muutoksen kotona, Hanna sanoo.

Birger Kaipiaisen Kiurujen yö -tapetin tummanpunainen väri ihmetyttää Hannaa, sillä punainen ei kuulu heidän lempiväreihinsä. Yöpöydällä on Johnny Cashin nimikirjoitus ja Juhania kiehtova toisen maailmansodan hävittäjälentokoneen mittari, jonka hän osti Fidasta. Valaisin on Arisuon.
Olohuonetta komistaa Juhani Linnovaaran työ Grand Canyon, jonka taiteilija on tehnyt matkallaan New Mexicossa. Kaj Blomqvistin Kumelan maljakko on esimerkki kitschahtavasta yksityiskohdasta kodissa. Tiikkilipasto on skotlantilaisen A.H. McIntoshin valmistama, ja sen ostotarinan Juhani luokittelee valtiosalaisuudeksi.
Jussi Peipon suunnittelema nahkainen nojatuoli on Hannan lempipaikka kotona. Gunilla Jungin funkkislamppu on Juhanin viimeisin todellinen löytö kierrätysmyymälästä. Taulu on Yngve Bäckin Mies ja kalalokit. Keraaminen pannu on Anna-Maija Osipowin ja tuhkakuppi Riihimäen Lasin. France & Boyn pöytä on 50-luvulta.

Juhanista huokuu intohimo designiin. Kodin jokainen esine on tarkkaan harkittu, ja Juhani osaa kertoa jokaisen suunnittelijan, valmistajan, vuosiluvun ja tyylisuunnan tietosanakirjan tarkasti. Lisäksi hänellä on mitä uskomattomampia tarinoita niihin liittyen, kuten miksi sohvaa vastapäätä olevassa Juhani Linnovaaran maalauksessa on pieni vaurio. Sen aiheutti taiteilija itse kuljetuksessa Yhdysvalloista.

Tämä intohimo sai Juhanin jättämään työnsä verhoilijana ja perustamaan 2010-luvun alussa vanhojen tavaroiden liikkeen For Love or Money Helsingin Punavuoressa.

Viisi vuotta sitten Juhani sai kuitenkin alasta tarpeekseen ja halusi täydellisen irtioton. Yksityisyrittäjän pitkät päivät ja epäsäännölliset tulot olivat liikaa hänelle itselleen ja Hannalle. Juhani ei enää pystynyt jatkamaan unelmatyötään intohimonsa parissa vaan kouluttautui uudelleen toiselle nuoruutensa kiinnostuksen alalle ja työskentelee nykyään kalliolaisessa ravintolassa.

Lapsuudenkodista alkanut innostus designiin ei kuitenkaan hiipunut oman liikkeen oven sulkeuduttua lopullisesti. Kun astuu Juhanin ja Hannan kotiin, ainakin skandinaaviseen minimalismiin tottunut yllättyy pienten yksityiskohtien määrästä. Tavaroita on asunnon kokoon nähden paljon, mutta jokaisella on tarkkaan harkittu paikkansa ja syynsä olla esillä.

Juhanin ja Hannan koti on sisustettu pääosin pohjoismaisella 1960-luvun designilla. Kattovalaisin on Valto Kokon I-Valolle suunnittelema ja pöytä tanskalaista vintagea.
Keittiön thaimaalainen lehtitapetti aiheutti Juhanille ja Hannalle hampaiden kiristystä, sillä se venyi ja käyttäytyi hyvin eri tavalla kuin kotimaiset tapetit. Lopputulokseen he vaikeuksista huolimatta ovat tyytyväisiä. Uudelleen verhoillut tuolit ovat kierrätysmyymälästä.
Patinoituneet vintagekalusteet istuvat kauniisti sävykästä, tummaa tapettia vasten.
Hannan kirjakokoelma on koottu Askon kirjahyllyyn. Työpisteenä on Aallon lipasto ja taso, jota valaisee Lisa Johansson-Papen valaisin. Tuoli on Hans J. Wegnerin. Sarjapöytä on perintöä Juhanin vanhemmilta ja taulu Tuulikki Pietilän Manhattan 2.
MAINOS - SISÄLTÖ JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Poimi tyyli: syviä sävyjä ja vintegehenkeä!

SISÄLTÖ JATKUU

Yleisilmeeltään asunto on pohjoismaista pelkistettyä modernismia, mutta vuosien varrella pienet yksityiskohdat ovat muuttuneet 60-luvun vivahteikkaampiin muotoihin.

– Olen oppinut arvostamaan suunnittelijoiden villeimpiä, kitschahtavia designeja. En kutsuisi niitä kauniiksi, mutta ne puhuttelevat ja sopivat detaljeina kotiimme, Juhani kertoo ja osoittaa Kaj Blomqvistin suunnittelemaa rusehtavaa lasimaljakkoa.

Jos Juhanin työ ravintolassa on vähentänyt hänen intohimoaan ruoanlaittoon kotona, on vanha ura huonekalukauppiaana saanut valtaa.

Kaikki kalusteet olisivat kaupan, paitsi yksi: Juhanille tärkeä lapsuudenkodista peritty sohvaryhmä, joka on kaiken alkuinnoitus. Sen sohva on Juhanin lempipaikka kotona. Hanna vuorostaan istuu lähes poikkeuksetta olohuoneen mustassa nojatuolissa nauttien kaunokirjallisuudesta. Hänellä onkin jatkuvasti kesken jokin kirja, joka kulkeutuu nojatuolista myös yöpöydälle. Ranskanbuldoggi Siiri on puolestaan ominut divaanin, vaikka Juhani kertoo itsekin nauttivansa siinä löhöilystä.

Olohuoneesta Siiri-koirakin näkee parvekkeelle ja vehreälle kadulle. Verhon on tehnyt kangaspuilla Hannan ompelijaäiti.
Hanna opiskeli 2010- luvun alussa puutarhuriksi. Kasvit ja leikkokukat ovat hänelle tärkeitä ja yhdistyvät 60-luvun designiin. Tamara Aladinin Korallin seurassa on Björn Weckströmin Fortunat.
Lapsuudenkodista peritty sohva on Juhanin lempipaikka kotona.

Juhani seuraa aktiivisesti internetin osto- ja myyntipalstoja ja kiertää paikallisia kierrätysliikkeitä useita kertoja viikossa.

– Vain kiertämällä liikkeitä ja seuraamalla palstoja lähes päivittäin voi tehdä unelmalöytöjä. Viimeisin hankintani, todellinen Hail Mary -hetkeni, on Fidasta ostettu Gunilla Jungin funkkisjalkavalaisin.

Pari ei osta mitään uutena. Juhani perustelee asiaa tuotteiden laadulla. Hänen mielestään nykylaatu ei enää vastaa sitä, mikä samalla tuotteella oli 1960- luvulla. Silloin asiat luotiin kestämään.

– Jos vertaat esimerkiksi Artekin 69-tuolin nykytuotantoa ja aikaisempaa, näkee vanhemmasta, mitä Alvar Aalto oli ajatellut tuotetta suunnitellessaan. Uudempi on vain massatuotannon muovinen tuotos.

Paluu huonekaluyrittäjäksi ei ole Juhanin mielestä poissuljettua. Hanna ei ole asian suhteen yhtä positiivinen, sillä vaikka ravintola-alalla on parisuhteelle haasteelliset työajat, tarjoaa se kuitenkin säännölliset tulot. Ja vaikkei paluuta koskaan tapahtuisikaan, on Juhani edes hetken elämästään saanut yhdistää työn ja intohimonsa.

Kotia valaistaan tunnelmallisin jalka- ja pöytävalaisimin, kattovalaisimilla hyvin harvoin.
Kommentoi »