Keltainen kivitalo seisoo ylväänä Joutjärven rannalla Lahdessa. Vielä kahdeksan vuotta sitten sen uumenista lähtivät paloautot ja ambulanssit hälytystehtäviin, kun rakennuksessa toimi Möysän paloasema. Nyt sireenien kirkuminen ja sinisten valojen välkkyminen on historiaa. Vanha paloasema on saanut uudet asukkaat ja pääsemme kurkistamaan yhteen talon 50 kodista. Rakennuksen koillispäädyssä on Julia ja Riku Niemen suunnittelema loft-henkinen koti, jonka jokainen neliö on mietitty tarkasti.
Julian ja Rikun tie paloaseman asukkaiksi kävi vähän sattumalta. Pariskunta kuuli kuusi vuotta sitten Rikun työkaverilta rakennuksen saneeraushankkeesta. Vaikka vanhan kodin remontista oli vierähtänyt vasta tovi, Julia ja Riku päättivät silti tutustua mielenkiintoiseen projektiin. Aika nopeasti kävi ilmi, ettei tilaisuutta kannattanut jättää käyttämättä. Tarjolla oli omalla sisäänkäynnillä oleva ensimmäisen kerroksen asunto, jonka pohjaratkaisuun ja pintamateriaaleihin he saisivat itse vaikuttaa. Möysän perinteikäs uimarantakin olisi vain kivenheiton päässä.
Keltainen kivitalo toimi vuoteen 2014 asti paloasemana ja maamerkkinä lahtelaisille. Vuonna 1927 valmistuneessa rakennuksessa toimi maan suurin valmisvaatetehdas Lahden Paita- ja Esiliinatehdas aina 1950-luvulle asti. Rakennus oli alkujaan suunniteltu tuotantotiloiksi, josta se muokattiin paloaseman käyttöön.
Pelastusaseman muutettua uusiin tiloihin, tontti kaavoitettiin asuinkäyttöön. Talon uudiskäyttösuunnitelmat teki arkkitehti Riitta Vesala. Hän oli tiiviissä yhteistyössä Lahden kaupunginmuseon kanssa, sillä rakennuksessa piti säilyttää talon basilikamainen perusmuoto, pohjakerroksen pariovien rakenne ja torni. Talon koko ja mittakaava olivat arkkitehdin mukaan ihanteelliset huoneistojen suunnitteluun. Paljon vanhaa oli purettava, kuten rakennuksen ulkopuolella ollut huonokuntoinen torni. Sen paikalle tehtiin asuntojen parvekkeita. Sisätiloissa jouduttiin rakentamaan uusia kantavia seiniä ja portaikkoja, jotta saatiin kulku kaikkiin asuntoihin.
Julia ja Riku ehtivät projektiin mukaan sen alkumetreillä ja pääsivät näin suunnittelemaan mieleisensä kodin.
– Meillä ei ollut siinä vaiheessa mitään aikomusta muuttaa ja alkaa taas remontoida. Tutustuimme kuitenkin paloaseman asuntoihin ja innostuimme, Julia kertoo.
Paloasema oli jo parin kolmas remonttikohde. Vaikka se saneerattiin pääosin urakoitsijan toimesta, Julia ja Riku saivat suunnitella neliönsä itse ja tehdä myös osan remontista. Ratkaisu oli luonteva, sillä Julia on opiskellut Lahden Muotoiluinstituutissa ja hänellä oli osaamista niin huonejärjestelyjen suunnitteluun kuin materiaalivalintoihin.
Julia piirsi huoneiston pohjakuvan uusiksi, jotta 58 neliöstä saatiin kaikki hyöty irti. Ensimmäisen kerroksen päätyhuoneistoon tuli reilun kokoinen tupakeittiö, yhdistetty lasten- ja työhuone, pesutilat ja vanhempien makuutilana toimiva parvi. Myös sähköt ja valaistus mietittiin vastaamaan perheen toiveita.
Uudiskäyttösuunnitelmassa kaikki vanhat kantavat seinät purettiin ja uudet rakennettiin arkkitehdin suunnitelmien mukaan. Loft-henkisen asunnon huonekorkeutta on hyödynnetty kekseliäästi. Oleskelu- ja ruokailutilassa pylvään taakse rajautuu musta keittiö. Sen päälle rakennettiin 10-neliöinen parvi, jonne saatiin makuutila vanhemmille. Parven kattoon jätettiin rakennuksen alkuperäiset, kauniit palkit.
– Toki parvella ne haastavat hieman enemmän kumartumaan, mutta niihin tottui nopeasti, Julia kertoo.
Yllätyksiltäkään ei vältytty. Esimerkiksi uusille putkille tehtyjä kotelointeja ei ollut piirretty muutoskuviin. Ne ne vain ilmestyivät asuntoon. Hetken harmiteltuaan Julia ratkaisi ongelman kekseliäästi.
– Yksi kotelointi muutettiin niin, että se siirrettiin katonrajasta lattianrajaan, jolloin makuusopen päätyseinään saatiin samalla käytännöllinen taso.
Julian pettämätön silmä ja tarkkaan valitut materiaalit tekevät loft-asunnosta toimivan kodin.
– Me teimme tätä asuntoa hartaasti ja harkitsimme kaikki pienimmätkin yksityiskohdat, joten olemme todella tyytyväisiä kaikkiin ratkaisuihimme, Julia sanoo.
Kodissa ei esimerkiksi ole erillistä eteistä, vaan sisäänkäynti on suoraan terassilta olohuone-avokeittiöön. Ulkovaatteiden säilytystä varten portaikon alle suunniteltiin kaapisto.
– Pääsimme tekemään ja toteuttamaan omia suunnitelmiamme myös paljon itse, mistä kiitos joustavalle rakennusyhtiölle.
Perheen muuttaessa paloasemalle Vilho oli viisivuotias. Niukat neliöt toimivat siihen asti kunnes Valto syntyi kaksi vuotta myöhemmin. Rakkaudella remontoitu koti alkoi kaivata lisäneliöitä, eikä niitä ehditty saada seinän takaa.
– Mietimme naapurissa olevan yksiön ostamista ja sen yhdistämistä omaamme, mutta se myytiin nopeasti.
Lopulta perheen piti tehdä haikea päätös ja laittaa asunto myyntiin. Ratkaisu ei ollut helppo, sillä asemalle samaan aikaan muuttaneista nuorista perheistä oli syntynyt tiivis ystäväjoukko.
– Onneksi ystävyys on säilynyt, vaikka asummekin nyt hieman kauempana. Pidämme edelleen tiivisti yhteyttä ja näemme aina, kun on aikaa, Julia kertoo.
Uusi koti löytyi 70-luvulla rakennetusta rivitalosta. Neliöt kolminkertaistuivat ja sen myötä myös remontoitavat pinnat.
– Voisi sanoa, että remontointi on meille elämäntapa. Olemme aina etsineet kohteita, joista olemme voineet rakentaa meille sopivan kodin. Uudesta kodista ei ainakaan tila ei voi loppua kesken, Julia naurahtaa.
