Muusikkopari hankki keskellä pandemiaa huonokuntoisen 450-neliöisen koulun: ”Annamme talon kertoa, mitä se haluaa”

Moni tuttu ja läheinenkin suhtautui Minna Lasasen ja Jari ”Kepa” Kettusen hankkeeseen epäillen. Oliko järkevää ostaa remonttikuntoinen vanha koulu keskellä koronapandemiaa, kun muusikoiden keikat olivat tauolla? Mutta Minna näki talossa kaiken sen, mistä he puolison kanssa unelmoivat.

Niinikosken vanha koulurakennus on modernisoitu 1960–70-luvulla ajan henkeen. Minna ja Kepa haluavat palauttaa ja entisöidä vanhaa esiin pikkuhiljaa. Kaikkea ei ole mahdollista tehdä kerralla, joten nyt tärkeitä on ollut tehdä talosta koti.

Minna nauttii siitä, että voi astua ovesta suoraan omalle pihalle. Hänestä on hienoa ihailla öistä tähtitaivasta, kuulla eläinten ääniä ja istua rauhassa kotitalon rappusilla. Kesällä pariskunta viettää paljon aikaa talon puutarhassa. Pihalla kasvaa omenapuiden lisäksi niinipuu eli metsälehmus.

”Olin jo luopua omakotitalohaaveestani, kun yhtenä kesäyönä, vuonna 2020, tämän talon myynti-ilmoitus tuli netissä vastaan. Katsoin aluksi itsekin ihmetellen, että mikä tämä talo oikein on. En edes tiennyt, missä Orimattila on. Googlasin ja sijainti oli meille hyvä. Taloa myi osuuskunta ja kuvissa sen kunto näytti suorastaan karmealta. Mutta koska talossa oli musiikkistudio, maalämpö ja uusi katto, halusin katsomaan.

Eteisaulan lautalattia on saatu jo kuntoon ja vanhat seinäpaneelit esiin lastulevyjen alta. Nyt Minna keskittyy portaikon kunnostamiseen. Seinä on saanut jo uutta sävyä pintaan ja kaidemateriaalin valinta on käynnissä. Vintillä on Minnan työpaja.

Salin seinät ja katto on vuorattu talon modernisoinnin aikaan levyillä. Niiden alla on alkuperäiset paneelit, jotka pääsevät vielä joskus päivänvaloon. Siihen saakka lastulevykin näyttää hauskemmalta värikkäänä tai tapetoituna. Viidakkotapetti on Arthousen.

Vaikka oli selvää, että vanhan koulun remontissa menisi vuosia, Minna ja Kepa halusivat talon. Ennen ostopäätöstä he teettivät kuntotarkastuksen. Kun hirret todettiin terveiksi, he päättivät ostaa talon. Vanhaa kaivetaan esiin pala palalta.

Näimme talossa meille potentiaalia, sillä asuimme Porvoossa ahtaasti. Lisäksi meillä oli erikseen treenikämppä, varasto ja kasvimaa. Minulla ei ole ajokorttia, joten paikasta toiseen siirtymiseen pyörällä kului paljon aikaa. Saatoin viettää kasvimaalla helposti kahdeksan tuntia. Tämä talo tarjosi mahdollisuuden seurata kasvun ihmettä omassa puutarhassa.

Minnan ja Kepan tavoite on olla mahdollisimman omavaraisia ruokatalouden suhteen. Tähän puutarha tarjoaa apua. Minna nauttii kokkaamisesta kotona ollessaan. ”Kun tekee kahdeksan tuntia joitain hyödyllistä, voi tehdä toiset kahdeksan tuntia jotain kivaa.”

Hyllyssä on suosikkikeittokirjat kätevästi esillä. Keittiön apupöydän Minna kunnosti vanhasta opettajan pöydästä.

Keittiö oli aikoinaan koulun henkilökunnan keittiö ja koululaisten ruoka valmistui sivurakennuksessa. Pientä kohennusta syntyi poistamalla kaappien ovia, jotka eivät halunneet pysyä kiinni.

Komeron oviverho oli Minnan lapsuudenkodissa ikkunaverhona Porvoossa 1980-luvulla. 

Vanha koulu oli harmillisesti modernisoitu 1960-luvun lopussa. Samalla oli rakennettu lisärakennus, jossa oli muun muassa koulun keittiö ja saunatilat. Meille sanottiin suoraan, että varautukaa, ettei rakennuksen arvo kasva. Oli myös selvää, että piti tehdä kuntotarkastus. Hirret olivat puhtaat. Koska Kepa oli saanut opetustöitä paikallisesta koulusta, saimme lainan, vaikka kaikki keikat olivat koronan takia jäissä.

Iltaisin Minna ja Kepa istuvat yhdessä keittiön viereisessä pikkuolohuoneessa. Kepa syventyy katsomaan televisiota ja Minna tekee käsitöitä. Minna kuurasi huonokuntoisesta sohvakalustosta käyttökelpoisen. Kalusto ja pöytä ovat Facebookin Marketplace-löytöjä. Senkki on kulkenut Kepan mukana kodista toiseen.

Eteisaulan lattia tehtiin uusiksi ja se on nyt entistä lämpimämpi. Vanhassa talossa on kuitenkin viileä, joten lattioilla on paljon mattoja. Salin ovella on pariovien lisäksi myös verhot, jotka ovat sekä ilo silmälle, että eristävät lämpöä.

Piironki on ollut Kepalla jo aiemmissa kodeissaan. Geisha-nukke on kirppislöytö. Taulun on maalannut Minnan isoäidin täti Mary Danska.

Kepalla on nyt oma äänieristetty studio kotona, jossa hän saa soittaa rauhassa. Ullakko on minun valtakuntaani. Siellä oli 1920-luvulla koulun jumppasali ja myöhemmin veistoluokka. Nyt minä maalaan siellä tauluja ja kunnostan huonekaluja. Kun olen kotona, puuhaan koko ajan jotain sisällä tai ulkona.

Minna ja Kepa rakastavat värejä. Minna on virkannut torkkupeiton ja kirjaillut koristetyynyt. Makuuhuoneen seinävaatteen Minna osti Intiasta parikymmentä vuotta sitten. Päiväpeiton lahjoitti Minnan sisko.

Minna sai pikkuolohuoneen taulun lahjaksi serbialalaiselta taiteilijalta Georgina de Haanilta. Minna laittoi taulun seinälle kehysten keskelle odottamaan kehystämistä. Kirjoituspöydän ja lampun Minna on perinyt äidiltään. Ne olivat aikoinaan Minnan isoäidin lapsuudenkodissa.

Teemme jatkuvasti remonttia. Poistamme pikkuhiljaa vuoden 1967 remonttia ja kaivamme vanhaa esiin. Olemme tehneet pintaremonttia, maalanneet ja tapetoineet. Täällä on kaikissa huoneissa kauniit paneloinnit alla. Talossa on graniittikellari, jonka aiomme ottaa käyttöön. Haluan säilöä puutarhamme sadon eri keinoin.

Vanhan koulun vintti on nyt Minnan ateljee, verstas ja meditointipaikka. Talon puuhakas emäntä tuskin malttaa asettua aloilleen, vaikka rauhoittumisellekin on oma sijansa. Vintti oli aikoinaan koulun jumppasali ja veistoluokka.

Otamme ammattiapua vain pakollisiin töihin. Minä olen pääremontoija, koska Kepa on rumpali ja hänen kätensä ovat siksi erityisen arvokkaat. Olen laulaja ja voin laulaa, vaikka olisin lyönyt vasaralla sormeen. Hyväksytän kuitenkin kaikki ideani Kepalla. Keskeneräisyys ei häiritse meitä. Kun näkee eron, mistä lähdettiin liikkeelle, kontrasti on suuri. Taloa pitää kuunnella, sillä sille ei käy mikä tahansa suunnitelma. Annamme sen kertoa, mitä se haluaa. Talollamme on sielu.”

Minna ja Kepa olivat olleet yli 20 vuotta työkavereita, kun suhde syveni rakkaudeksi. Kumpikin oli eronnut tahoillaan. Nyt he ovat olleet yhdessä kahdeksan vuotta, joista neljä naimisissa. ”Kepa oli edesmenneen isäni Pentti Lasasen lempimuusikko.”