Siirtolapuutarha, mummonmökki, saarimökki ja täysvarusteltu kakkoskoti – 4 erilaista mökkeilijää kertoo valinnastaan

Yhteisöllisyys ja lyhyt, 10 kilometrin mökkimatka vetosivat Marjut ja Harri Tokolaan, kun he kävivät lehti-ilmoituksen houkuttelemina katsomassa siirtolapuutarhamökkiä Raahen Arkkukarissa.

Naapurit olivat mielissään, kun pariskunta kesytti villiintyneen tontin: kolmatta metriä korkea pensasaita ja piha siistiytyivät.

Meri ja yhteisranta ovat vain 150 metrin päässä, joten omaa rantaa ei ole ollut ikävä.

Alueen mökkien hintataso on 25000–35000 euroa, mutta onpa talviasuttavaa mökkiä kaupiteltu jopa 70 000 eurolla. Mökit ovat Arkkukarissa varsin hyvin varustettuja, ja tonteillakin on tilaa 350 neliötä.

Tokolat ovat remontoineet ja kierrättäneet ahkerasti. Lompakkoa on pitänyt kaivaa ainoastaan, kun Harri uusi lattialankut ja hankki rännit.

Perhe tulee kesällä mökille päivittäin. Kausi alkaa huhtikuussa lumien lähdettyä ja loppuu lokakuussa, kun vesiliittymä suljetaan.

Tokoloiden on vaikea keksiä mitään negatiivista mökkeilymuodostaan.

– Jos nyt jotain on pakko sanoa, niin joskus täydellinen oma rauha olisi mukavaa. Täällä on kuitenkin sääntö, että jos portti on kiinni, pihalle ei ole kenelläkään asiaa. Jos se on auki, saa tulla. Meillä portti on aika usein auki, toteaa Harri Tokola.

Hintalappu oli suuressa roolissa ja kohdallaan, kun tamperelaiset Marja-Liisa ja Jarmo Levonen päätyivät ostamaan ja kunnostamaan rintamamiestyylisen mummonmökin Pälkäneellä parikymmentä vuotta sitten. He olivat aina ajatelleet, että loma-asunnon pitää sijaita vesistön äärellä. Kerran he sitten vierailivat kuivanmaan mökillä tuttavien luona ja totesivat, että toimiihan sekin.

– Kauppojen jälkeen selvisi, että lähin järvi on parin kilometrin päässä ja kalastaa voi 5–6 lähijärvessä, kertoo Jarmo innokkaana kalamiehenä.

Eläkkeelle hiljan ehtinyt pariskunta arvostaa sitä, että he voisivat halutessaan muuttaa mökkiinsä vaikka pysyvästi ja että sinne hurauttaa tunnissa. Perillä odottavat mukavuudet, ja pihaan saakka on aina lumityöt tehtynä. Silti Jarmo ei suosittele tämän tyyppistä mökkeilyä aivan kaikille.

– On kuin hoitaisi omakotitaloa. Piha pitää käydä auraamassa lumesta ja nurmikko on leikattava aina, vaikka mökille ei muuten asiaa olisikaan.

Kulujakin saattaa olla perusmökkiä enemmän, sillä peruslämpöä on pakko pitää. Ja koska perhe on ottanut käyttöönsä myös kellarin, lämmitettäviä neliöitä on aika paljon.

Edelleenkään he eivät haaveile vehreästä pihasta järven äärellä. Pihalla on pulahdusallas ja horisontissa siintää vettä.

– Joskus syksyllä saattaa tulla mieleen, että kalastuskautta jatkaisi pitempään järven rannalla, Jarmo toteaa.

Kun Anja ja Jarmo Hyvärinen lähtevät kotoaan Hyvinkäältä mökilleen 90 neliön kakkosasuntoon, heidän ei tarvitse pakata mukaan juuri mitään. Talvella tie on aurattu perille asti, ja mökissä aina peruslämpö päällä. Sijaitseehan rakennus Mäntyharjun loma-asuntomessualueella.

– On helppo lähteä. Pyrimme olemaan siellä niin paljon kuin suinkin, kesällä ja talvella, Anja Hyvärinen kertoo.

Hyväristen kakkosasunto Pyry valmistui Mäntyharjun loma-asuntomessuille vuonna 2011 ja on täyttänyt pariskunnan kaikki toiveet. Korkeista ikkunoista aukeavat upeat järvimaisemat Pyhävedelle, ja saunasta pääsee hilpaisemaan polkua pitkin uimaan. Rannassa on oma vene.

– Alue on tosi viihtyisä, hyvässä kunnossa, ja meillä on miellyttävät naapurit. Emme vietä sen kummemmin aikaa yhdessä, mutta jutellaan kun ulkosalla nähdään. On mukavaa, että on samantyyppisiä ihmisiä ympärillä, Anja sanoo.

Hyväriset nauttivat siitä, että mökin lähellä on hyvät ulkoilureitit ja Pyhäkoski laavuineen. Kesällä pariskunta golfaa mieluusti Mikkelissä 50 kilometrin päässä. Ruokaostoksilla he käyvät Mäntyharjulla.

Mökin käyttökustannukset ovat olleet pienet, sillä Pyryä rakennettaessa talon tiiviyteen kiinnitettiin erityistä huomiota. Maalämpö on harvinaista luksusta mökillä, ja siihen perhe on ollut tyytyväinen.

– Tällainen huoleton mökkeily sopii hyvin meidänlaisillemme ja kaikenikäisille kaupunkilaisille, jotka asuvat kerrostalossa.

Hanne ja Kai Manelius sekä teini-ikäiset pojat Caius ja Aulis hyppäävat veneeseen ja kiitävät 5–10 minuutissa veneellä saareen. Matka on heistä tavallaan paras osa mökkeilyä.

– Pää nollautuu, kun lähtee veneellä rannasta. Tulee sellainen rauhallinen moodi päälle. Mökillä aika tietyllä tavalla pysähtyy, Hanne Manelius kertoo.

Merestä on tullut rakas sielunmaisema Keski-Suomessa asuvalle perheelle. Hannea harmittaa, että mökillä tulee käytyä vain muutaman kerran kesässä, nelisen päivää kerrallaan.

– Ihan huippujutuksi meidän perheessä on noussut se, että veneellä voi retkeillä saariin. Jopa meidän teinitkin tykkäävät siitä, Hanne kertoo.

Maneliusten mökki on rakennettu vuonna 1956 Kalvön saaressa Porvoossa. Hanne omistaa paikan yhdessä sisarustensa kanssa ja on viettänyt siellä kesiä vauvasta saakka. Häntä eivät haittaa huonot säät eikä tietty askeettisuus.

– Pitää olla toleranssia, ettei ahdistu ihan pienestä. Minua ei vaivaa, että joudun lämmittämään Porin Mattia tai käymään ulkohuussissa.

Kauppa-asiat hoituvat muutaman minuutin venematkan päässä mantereella. Rakennustarvikkeiden kuljettaminen saareen on tyyristä, mutta siitäkin Maneliukset ovat suoriutuneet tuttujen timpurien avulla.

Hannen mukaan saarimökin hankkivan täytyy tykätä veneilystä ja osata käsitellä paatteja. Hän on opettanut veneilytaitoja myös omalle pojalleen.

– Myös naisen täytyy osata itse ajaa venettä. Silloin ei jää kenenkään armoille ja pääsee mökille aina itse, sanoo Hanne, joka perehtyi veneilyn saloihin seitsemän vuotta sitten.

– Ei se ole yhtään vaikeaa.