Yli 200-vuotias punainen torppa hiljaisella kylätiellä hurmasi Jutan: ”Minulle tuli vahva tunne tästä paikasta”

Koronakevät 2020 oli monelle yrittäjälle käänteentekevää aikaa. Kun pandemia sulki Suomen, oli hyvinvointivalmentaja Jutta Niala matkalla Havaijilla yhdessä ystävänsä kanssa. Hän palasi viimeisellä mahdollisella lennolla Suomeen ja teki pikaisen päätöksen irtisanoa vuokrasopimuksen Kruununhaassa sijainneesta joogasalistaan. Elämä jatkui etäyhteyksin.

”Minulla on niin lojaali asiakaskunta, että selvisin tuosta ajasta. Vaikka tulot vähenivät, ne eivät loppuneet”, Jutta muistelee.

Punamultaisten talojen rivistö pienen Billnäsin kylätien varrella on idyllinen näky. Jutan koti on vanha sepän torppa. Talon huonejako on hyvin yksinkertainen. Eteinen on olohuoneen rinnalla ja sen jälkeen asuinhuoneet sijaitsevat peräkkäin pitkänomaisessa järjestyksessä. ”Juuri nämä vanhan talon piirteet minut hurmasivat, kun kävin täällä ensimmäisen kerran. Tykkään näistä vanhoista ovista, ikkunoista ja lattioista. Täällä on hyvä henki.”

Kaupungissa asuessaan Jutta ei osannut edes kuvitella, miten tärkeitä luonnonläheisyys ja oma piha hänelle olisivat. Talon takaa nousee lähes ulkoseinää myötäillen korkea kallio, jonka pintoja Jutta on nyt kesäisin rapsutellut vähitellen esiin.

Miten päädyit asumaan Billnäsiin?

Syksyllä 2020 olin ystävien luona sadonkorjuujuhlissa Åminneforsissa. Tulomatkalla ajelimme tämän ruukkialueen läpi, ja minulle tuli vahva tunne tästä paikasta ja näistä taloista. Kun pääsin Helsinkiin, tämä Billnäsin miljöö kutsui vahvasti. Selvitin, kuka näitä asuntoja ja taloja täällä vuokraa ja otin heti yhteyttä heihin. Kerroin etsiväni alueelta kotia, joka olisi erillistalo ja jossa olisi omaa pihaa. Sellaista heillä ei ollut silloin tarjota. Helmikuussa sain tiedon, että ihana torppa juuri siltä kauneimmalta raitilta, jota olin ajellessamme syksyllä ihaillut, oli vapautunut.

Olohuoneen seinällä on Katariina Sourin maalaus Lions Gate. Jutta hankki sen jo edelliseen kotiinsa. ”Minusta on sopivaa hankkia vahvasävyistä taidetta puunsävyjen ja valkoisen voimapariksi.” Jutta peittää television aina pellavakankaalla. Sininen tuoli on ostettu Roomagesta Karjaalta.

Sohvapöydän toteutti Jutan puoliso, taideseppä Jyrki Eklund samaan henkeen kuin keittiön pöydänkin. Day & Night -vuodesohva on Tapio Anttilan. Seinällä on Jutan australialaisen ystävän maalaus, jonka hän sai lahjaksi vuosia sitten. Vanha sivupenkki on kalantilaisesta antiikkiliike Mööpelistä.

Miljöö on hieno, mutta vastasiko sisustus toiveitasi?

Sain avaimet tänne maaliskuussa ja teetin pienen pintaremontin. Maalautin lattiat ja seinät valkoisiksi. Halusin, että kodissani olisi valoisa ja tilava tunnelma ja sinne sopisi minun tuleva sisustukseni.

Komea kongi on Jutan olohuoneessa kuin näyttävä koriste-esine. ”Täällä minun olohuoneessa on ollut parhaimmillaan kymmenen hengen naistenpiiri. Kalusteet siirtyvät silloin syrjään, ja yllättäen talo mukautuu erilaisiin tilanteisiin.”

”Löysimme tämän kauniin juustomuotin pari vuotta sitten Billnäsin antiikkimarkkinoilta. Sattumalta tämä kaunis esine on peräisin samalta vuosikymmeneltä kuin tämä kotini. Puolisoni Jyrki osti sen minulle syntymäpäivälahjaksi.”

Menivätkö kalusteet heti paikoilleen, kun tilaa on vähemmän?

No ei. Huoneet ovat niin matalia, että melkein yletyn kattoon. Osa entisen kodin kalusteista oli aivan liian suuria. Möin vanhan sohvani pois, ja korkea runkopatjavuode vaihtui matalaan futoniin.

Kodissa on tilava keittiö, johon Jutta tilasi uudet ovet ennen muuttoaan. Kodissa on paljon talonpoikaisia löytöjä siltä ajalta, kun Jutalla oli vuokramökki Uudenkaupungin lähistöllä. Jutan puoliso, taideseppä Jyrki Eklund on toteuttanut pöydän. Valaisin on Bauhausista ja maalattu mustaksi.

Vanha puuhella on menettänyt jo parhaat kykynsä varata lämpöä. ”Nyt, kun sähkön hinta pompsahti taivaisiin, puolisoni hankki minulle paksuja vuolukivilaattoja. Niillä on täytetty myös hellan uuniosa. Ne varaavat hienosti lämpöä ja luovuttavat sitä pitkään”, Jutta kertoo.

Kylätie on hiljainen. Koetko täällä koskaan yksinäisyyttä?

Täällä minulla on käynyt paljon enemmän vieraita kuin kaupunkikodissa. Olen myös itse paljon sosiaalisempi vapaa-ajallani. Täällä on aktiivinen kyläyhteisö. Ei yksin tarvitse olla. Ja tämä hiljaisuus. Hämmennyin ensimmäisiä kertoja kevätaamuna siihen äänimaailman kauneuteen, jonka täällä kohtaa. Tuvan ikkuna oli auki, ja istuin työpöydän ääressä. Kuulin veden äänet ja lintujen laulut.

Keittiön nurkassa on kaappi, jonka Jutta osti lähes 20 vuotta sitten, kun palasi Suomeen ulkomaan vuosien jälkeen. ”Seinällä ovat minun rakkaimmat. Sain pojiltani lahjaksi valokuvauksen, kun täytin 50 vuotta. Jyrki teki kehykset tammesta.”

Työpiste on keittiössä. ”Työpöydän äärellä istuessa näen joelle, ja lämpimänä päivänä avaan ikkunan ja kuulen linnut. Nautin tästä aistien annista täällä.” Työpöydän on valmistanut Jyrki ja sen yläpuolella on Jutalle hyvin rakkaat, edesmenneen isän hiilipiirrokset kehyksissä. Pöydän rinnalla on vanha leipälauta.

Talon kaikissa huoneissa on oma tulisijansa, ja ne ovatkin hyvin aktiivisessa käytössä kylmään aikaan. ”Onhan se tulen rätinä ja pönttöuunin jakama lämpö aivan erityinen tunnelmanluoja.”

Mitä uutta asuminen Billnäsissä on tuonut elämääsi?

Uiminen luonnonvesissä on uusi kesäinen harrastukseni. Hyppään aamuvarhaisella autoon ja hurautan viiden minuutin matkan päähän pikkujärvelle. Vain lintujen sirkutus luo taustamusiikin meditatiiviselle hetkelleni. Sitä en olisi voinut Helsingissä harrastaa.

Makuuhuoneessa on Katariina Sourin maalaus. Se on tilaustyö nimeltään Sacred Feminine. ”Annoin taiteilijalle vain väritoiveet työhön, ja luotin hänen näkemykseensä. Tästä tuli upea.” Jyrki on tehnyt kehykset. Eteläranskalainen puukaappi on Lahden Antiikkitukusta ja kullanvärinen lumpeenlehtikoriste sen yläpuolella seinällä on hankittu Karjaalta, Säästötalo Latvalasta.

Miten uskalsit hypätä tuntemattomaan?

Luotan vaistooni. Olin ollut pitkäaikaissairaan isäni edunvalvoja jo usean vuoden. Hän menehtyi juuri ennen kuin sain tiedon vapautuvasta asunnosta. Minusta tuntui, että sekin oli merkki, että minun on nyt mahdollista mennä. Vaikeinta oli kuitenkin se, että nuorin poikani itsenäistyi muuttoni myötä. Ei juuri ylioppilaaksi kirjoittanut poika halunnut muuttaa maalle äitinsä kanssa.

Onko hankalaa houkutella aikuisia poikiasi tänne?

Ei todellakaan! He molemmat pitävät valtavasti tästä miljööstä ja talosta. Kyllä he täällä käyvät usein. Onneksi.

Kallion reunasta nousevat portaat terassitasanteelle, joka tehtiin heti ensimmäisenä kesänä. Täällä on pidetty naistenpiirejä, äänimaljarentoutuksia ja nautittu kesäilloista oman perheen kesken.