Aikakautta fiilistellen! Nana ja Juhani remontoivat 1970-luvun rivitalokodin modernilla otteella
Nana ja Juhani Hyry etsivät remontoimatonta kotia, jonka saisi suunnitella omanlaisekseen. Pian he löysivät 1970-luvun rivitaloasunnon, joka kunnostettiin käytännölliseksi rakennusajan henkeä kunnioittaen.
Kiinteistövälittäjä Nana Hyry ihastui vuonna 1974 rakennettuun rivitaloon työnsä kautta. Hän oli myynyt taloyhtiöstä pari asuntoa ennen kuin oma vuoro tuli. Nana asui puolisonsa Juhanin ja poikansa Noelin kanssa Hangon keskustassa viehättävässä kerrostaloasunnossa, mutta kun perheeseen tuli koira, mieli muuttui.
– Halusimme pikkuisen sivummalle keskustasta, mukavien kävelyreittien läheisyyteen.
Kun muuttoajatus konkretisoitui, kaksikerroksisessa rivitalossa oli myynnissä asunto, mutta se oli täysin remontoitu. Se ei oikein sopinut Nanalle, joka halusi itse suunnitella perheelleen talon henkeen ja omaan tyyliinsä sopivan kokonaisuuden.
– Kaikkein hauskinta on, että pääsee itse suunnittelemaan omanlaistaan. Sanoin silloin ääneen, että vitsi, kun tulisi vielä remontoimaton asunto myyntiin.
Nanan haave toteutui, sillä toiveen ilmaan heittämisestä ei kulunut montaa viikkoa, kun sopiva asunto ilmestyi markkinoille. Vanha koti oli jo myyty, joten alkoi olla kiirekin löytää uusi. Koska taloyhtiö oli jo entuudestaan tuttu, ostopäätös tehtiin nopeasti.
– Aikaisemmin en olisi voinut kuvitellakaan asuvani 70-luvun talossa. Mutta ehkä näin viisikymppisenä toinen viisikymppinen jo viehättää, Nana sanoo naurahtaen.
Ajalle tyypilliset piirteet, kuten pohjan selkeys, isot ikkunat ja lisävaloa tuovat kattokuvut, ihastuttivat. Eikä 1970-luvun tasakattoisten talojen huono mainekaan huolettanut.
– Tiesin, että talo on hyvin tehty.
”Valaisinten paikat pitäisi miettiä aina varhain. Se on vaikeaa, sillä suunnitelmat voivat muuttua. Meilläkin vaihtui sohva, eivätkä seinävalaisimet enää istuneetkaan täydellisesti. Minua on neuvottu, että pistorasioita pitäisi laittaa paljon, mutta ei sekään ole kivaa, että niitä törröttää joka paikassa.”Nana Hyry
Jo ennen kauppoja tiedettiin, että asuntoon tarvittiin mittava remontti. Suurin osa pinnoista oli 1990-luvulta, ja jo aika lailla kuluneita. Ainoastaan kylpyhuoneen kohdalla mietittiin, onko tarkoituksenmukaista purkaa noin kymmenen vuotta vanhoja pintoja.
Remonttia suunniteltaessa ei ollut suinkaan tarkoituksena repiä kaikkea alas, vaan Nana ja remontin toteuttanut Tarmo Sander miettivät tarkkaan, mitä voitiin säästää.
– Haahuilin huoneissa ja fiilistelin. Pikkuhiljaa kokonaisuus syntyi olemassa olevista yksityiskohdista, jotka halusin säilyttää.
Yläkerran parketti säästettiin, sillä se oli hyvässä kunnossa, vaikka olikin vuosien saatossa kellastunut.
– Arvasin, että lattiasta tulee kaunis, kun sen hioo ja vahaa. Emme halunneet käsitellä sitä kuultovalkoiseksi, vaikka remonttimies sitä ehdottikin. Se ei olisi sopinut talon tyyliin, Nana kertaa.
Nyt sävy on lämmin, ja Nana arvelee sen olevan aika lähellä sitä, mitä se on ollut uutena aikoinaan.
”Inspiraation lähteitä on niin paljon, etten aina itsekään tiedä, mistä kokonaisuus lopulta syntyy.”
Yläkerrassa lattian lisäksi Nana ihastui katon poikittaisrimoitukseen. Kun keittiöstä puretut rimat siirrettiin vaakarimoiksi, saatiin neliöt. Oleskelutilan ja makuuhuoneiden välissä ollut lautasermi viehätti niin ikää Nanaa. Alkuperäisenä sermi loi pitkän ja pimeän käytävän huoneiden väliin, mutta ajan henkeen sopivana se haluttiin tavalla tai toisella säilyttää.
Lautarimaa lyhennettiin, ja ylijäämä siirrettiin teini-ikäisen Noelin huoneeseen tilanjakajaksi.
Keittiössä lattia jouduttiin uusien omistajien harmitukseksi vaihtamaan, sillä kaappien alta löytyi yllätys – sinne ei ollutkaan vedetty lattiaa. Keittiö oli ahdas ja pimeä, sillä huoneen katkaisi ruokailutilan ja keittiön jakava seinä, jossa oli pieni tarjoiluaukko.
– Keittiön muutos oli isoin, ja pyörittelimme sen toiminnallisuuksia pitkään.
Lopulta saareke päädyttiin sijoittamaan pitkittäin kaappien suuntaisesti eikä ruokapöytää vastapäätä. Näin työpisteeltä näkee kätevästi myös olohuoneeseen. Keittiön katon valoaukko pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun umpiseinä purettiin.
Valoisa keittiö onkin yksi Nanan ja Juhanin lempipaikoista kotona.
Lopulta kylpyhuonekin päätettiin remontoida, sillä Nanalla oli toiveissa kaksi suihkua, ja vanhaan pohjaan niiden toteuttaminen olisi ollut vaikeaa.
– Onneksi kuitenkin päätimme remontoida kylpyhuoneen, sillä sieltä löytyi ylläri, kun edellisessä remontissa laatat oli ladottu suoraan vanhojen päälle.
Kylpyhuone purettiin alkutekijöiksi, ja vaikka työstä syntyi lisäkustannuksia, ei remontoijien onneksi kosteutta tai hometta löytynyt. Budjetin venymisestä huolimatta asukkaat ovat tyytyväisiä, että kylpytilatkin uudistettiin. Remontin avulla L-kirjaimen muotoiseen kylpyhuoneeseen saatiin toiminnallinen kodinhoitonurkkaus, säilytystilaa, kaksi pesuallasta ja tietysti ne kaksi suihkua.
Alakerrassa, kylpyhuoneen kupeessa, on myös Noelin valtakunta. Alun perin hänen huoneensa on suunniteltu uima-allashuoneeksi, josta oli kulku suoraan kylpytiloihin. Vuonna 1973 iskeneen energiakriisin vuoksi suunnitelmista kuitenkin luovuttiin jo rakennusvaiheessa.
Budjetin venymisestä huolimatta asukkaat ovat tyytyväisiä, että kylpytilatkin uudistettiin.
Nana selailee mielellään sisustuslehtiä, Pinterestiä ja Instagramia. Niistä jää usein mieleen ideoita, joita hän sitten tarvittaessa poimii sisustuksiin.
– Reissaamme paljon, ja aina uudessa paikassa tutkin sisustuksia, oli se sitten museo tai ravintola, ja otan kuvia. Inspiraation lähteitä on niin paljon, etten aina itsekään tiedä, mistä kokonaisuus lopulta syntyy.
Hyvä esimerkki kokonaisuuksien hallitsemisesta oli harmonisen värimaailman luominen. Koska asunto on valoisa, ja valoa tulee niin isoista ikkunoista kuin katolta, tuleva värimaailma aiheutti päänvaivaa. Edellinen asunto oli ollut hyvin vaalea, nyt haluttiin enemmän väriä 70-luvun tyyliin mutta hillitymmin.
Valkoinen olisi Nanan mukaan ollut myös liian kova puupintoja vasten. Sisustusväreiksi valittiin lopulta pehmeitä, murrettuja sävyjä, kuten beigeä, harmaan sinistä ja savun vihreää. Ne elävät valon mukana ja luovat hieman erilaisia pintoja riippuen siitä, miten valo niihin osuu.
Nanalla oli käytössä huonekortit ja fiiliskuvat, joista näkyi, millaista kokonaisuutta hän tavoitteli. Välillä oli kuitenkin pakko saada päässä selkeinä olevat ideat paperille. Prosessissa auttoi, että Nana ja Tarmo olivat tehneet aikaisemminkin töitä yhdessä.
– On mukavaa, ettei remonttimies kyseenalaista ratkaisujani vaan ymmärtää, mitä haen. Toki hän osaa kertoa, jos jokin ratkaisu ei oikeasti toimi.
