Karoliina ei kavahtanut pitkää korjauslistaa – 1960-luvun talo meni mittavassa remontissa uusiksi lämmitysjärjestelmää myöten

Virtaviivaiset ja vinokattoiset talot muodostavat ryhdikkään ja säntillisen rivistön tien laitaan. Ne ovat oman aikakautensa esimerkillisiä edustajia: pelkistettyä arkki­tehtuuria yhdistettynä asumisen mukavuuteen. Yksi näistä on nyt Karoliina Mikolan ja hänen kahden koiransa koti.

– Selailin asuntoilmoituksia puolitosissani. Edellinen kotini oli ihan kiva rivitalokaksio. Ystäväni ja siskoni vierailevat luonani usein, joten halusin heitä varten vierashuoneen, Karoliina kertoo.

Hänen toivelistallaan oli myös tilava kodinhoitohuone, jossa olisi pesupaikka kahdelle suurelle koiralle. Hauskin kriteeri liittyi hieman nostalgiseen haaveeseen.

– Olin myös päättänyt, että lapsuudenkodistani tutun Artekin ruokapöydän pitäisi mahtua uuteen kotiini. Ja sellainen minulla nyt on. Hankin sen käytettynä Francklyn kautta, Karoliina iloitsee.

1960-luvulla rakennettu talo ehti kertaalleen jo karata Karoliinan käsistä. Asunnon näyttöä sovittaessa kävi ilmi, että siitä oli jo hyväksytty tarjous. Yllättäen talo tuli kuitenkin uudelleen myyntiin. Kuntotarkastuksessa oli selvinnyt, että korjaustarpeita oli paljon. Karoliina ei pitkää listaa kuitenkaan säikähtänyt.

– Tulin uuteen näyttöön isäni ja tutun remonttimiehen kanssa, ja sain heiltä tukea ostopäätökselleni. Tein sitten todella inhorealistisen budjetin ja sain kuin sainkin talon itselleni.

Talon saneeraus alkoi purkutöillä tammikuussa 2021. Työt etenivät lähes suunnitellusti, ja koti oli muuttovalmis saman vuoden kesäkuussa.

Talossa ollut öljylämmitys vaihdettiin ilma-vesilämpöpumppuun. Keskikerroksessa, kaikissa märkätiloissa ja alakerran oleskelutilassa on vesikiertoinen lattialämmitys. Ylimpään kerrokseen jätettiin vanhat vesikiertoiset patterit. Ne hiekkapuhallettiin ja maalautettiin automaalaamossa.

– Lämmitysmuodon vaihtaminen lohkaisi suurimman osan remonttibudjetistani, mutta öljystä luopuminen oli minulle tärkeää. Öljylämmitys ei ole mielestäni nykypäivään sopiva, Karoliina pohtii.

Lämmitysjärjestelmän vaihtamisen vuoksi seinärakenteita jouduttiin avaamaan, ja samassa yhteydessä parannettiin myös eristyksiä.

Neljään tasoon rakennetun talon huonejako meni Karoliinan remontissa osittain uusiksi. Sisääntulokerroksessa ollut sauna ja pesuhuone purettiin kokonaan. Niiden tilalla on nyt suuri kodinhoitohuone ja koirien pesupiste. Sauna rakennettiin alakerrassa sijainneen varaston paikalle. Sen vieressä ollut makuuhuone muuntautui saunan yhteydessä olevaksi pesutilaksi. Keittiö ja ruokailutila vaihtoivat paikkaa, ja nyt keskikerros on avointa yhtenäistä tilaa, jossa on olohuone, ruokatila ja keittiö.

Kokonaisvaltaisessa remontissa uusittiin talotekniikka, sähköt, putket ja viemärit. Näin suuriin muutostöihin tarvittiin rakennuslupa, ja talosta piti laatia rakennuspiirustukset. Uuden saunan vuoksi alakerrasta tarvittiin myös rakennepiirustukset.

– Oli yllätys, miten iso työ oli etsiä kaikki mahdolliset valvojan valvojat ja suunnittelijat, jotta sain tarvittavat piirustukset ja rakennuskuvat. Jälkiviisaana voin sanoa, että olisi kannattanut ostaa kaikki yhden yrityksen kautta. Nyt piti itse taklata monta eri tahoa ja synkronisoida lukemattomia asioita, Karoliina sanoo.

Mitä ilmeisimmin talo on rakennettu ja matkan varrella myös huollettu niin hyvin, ettei mitään varsinaisia yllätyksiä remontin edetessä ilmaantunut. Kuntotarkastuksen perusteella korjaustarpeetkin olivat etukäteen tiedossa.

– Naapurini isä ja setä ovat olleet rakentamassa näitä taloja. Häneltä sain remontin onnistumisen kannalta paljon arvokasta tietoa. Myös oma isäni, jolla on paljon kokemusta remonteista, oli apunani.

Luottoremonttimies rakensi kaikki kosteat tilat, mutta maalaustyöt Karoliina hoiti lähes itse.

– Yksi asia on ihan varma: kattoja en aio enää koskaan maalata. Se oli ihan kamalaa hommaa, Karoliina naurahtaa.

Karoliinalla oli selkeä näkemys siitä, millaisia muutoksia huone­jakoon olisi tehtävä, jotta talo toimisi mahdollisimman optimaalisesti. Hän teki itse alustavat suunnitelmat, jotka ammattilaiset hioivat loppuun.

– Toiveeni ja suunnitelmani olivat ilmeisesti aika realistisia, sillä kukaan ei kertaakaan sanonut, että jokin olisi mahdotonta, Karoliina kertoo.

Karoliina on aina pitänyt 1950-luvun modernista tyylistä, mutta uusi kotitalo on vienyt mieltymystä 1960- ja 1970-lukujen suuntaan.

– Kunnioitan mielelläni ainakin jollain tasolla rakennusaikakautta ja -tyyliä. Uskon, että silloin talo kestää paremmin myös aikaa.

Sininen väri on ollut asukkaan suosikki niin kauan kuin hän muistaa, ja sen eri sävyjä on käytetty rohkeasti kodin pinnoilla.

– Sisustustyylini on aika vaatimaton. En ole koskaan halunnut marmoria tai muuta superkallista. Minulla on niin edullinen maku, etten koe joutuneeni tinkimään materiaalivalinnoissa tai -laadussa. Työn laadusta en kuitenkaan tingi.

Vaikka valtava remonttiurakka on ohi, muutama kohta odottaa vielä valmistumista. Esimerkiksi yläkerran vierashuone kaipaa kunnostusta. Alakertaan on suunniteltu askartelutilaa ja lisää nukkumapaikkoja vieraille, mutta niiden aika on pienen hengähdystauon jälkeen.

Remontti on tehty ajatuksella, että se kestää käyttöä ja aikaa. Karoliina iloitsee myös siitä, että monille talossa olleille elementeille löytyi uusiokäyttöä. Puretun vaatekaapin ovet ovat nyt kodinhoitohuoneessa, alakerran makuuhuoneessa ollut seinäkaappi tuunattiin koirien tavaroille ja vanhat sisäovet kunnostettiin.

Talon ryömintätilasta löytyi todellinen aarre: rulla vanhaa huopamattoa Karoliinan lempivärissä. Sininen matto saikin kunniapaikan portaikosta, kun askelmat päällystettiin matolla. Siitä kertakäyttökulttuuria välttelevä Karoliina ei voisi olla iloisempi.