Merja ja Tommi käyttivät tehokkaasti kierrätysmateriaaleja talon laajennuksessa – ”Kekseliäisyydellä voi hyödyntää lähes kaiken vanhan"

Joskus epäonnella ja sen myötä muuttuneilla suunnitelmilla onkin selkeä tarkoitus. Alun perin Merjan ja Tommin oli aikomus siirtää heidän omistuksessaan ollut vanha talo Merjan lapsuudenkodin naapuriin. Suunnitelma kuitenkin kariutui, sillä pitkään asumattomana ollut talo todettiin osittain purkukuntoiseksi ja urakka erittäin työlääksi. Uuden talon asemoiminen tontille tuntui puolestaan hankalalta. Lopulta perhepiirissä virisi idea laajentaa Merjan vanhempien puutaloa, jolloin siitä tulisi selkeästi kahden perheen koti, ikään kuin paritalo.

Merja ja Tommi pyysivät heille entuudestaan tuttua arkkitehti Oscu Uurasmaata piirtämään laajennuksen, joka olisi toimiva ja tyylikäs.

– Pidimme tärkeänä, että laajennusosa istuu kauniisti vanhaan taloon, Tommi kertoo.

– Halusimme ratkaisun, jossa merimaisema on huomioitu. Toivoimme myös terassimaista oleskelutilaa talon molemmille puolille, sillä se mahdollistaa oleskelualueen valinnan sään ja ennen kaikkea tuulen suunnan mukaan, Merja jatkaa.

Merja ja Tommi ovat viihtyneet hyvin Merjan lapsuuden pihapiirissä. Pihan puoleisella terassilla kasvatetaan muun muassa yrttejä. Merjan ja Tommin lisäksi kodissa asuvat myös Milli-koira ja kanit Poju ja Pampula.

Arkkitehdin ehdotus oli pieniä viilauksia lukuun ottamatta heti mieluinen nelihenkiselle perheelle. Laajennusosan alakertaan tuli avokeittiö ja olohuone sekä pesutilat. Yläkertaan puolestaan sijoitettiin vanhempien makuuhuone ja iso aula, josta on upea näkymä merelle.

Lastenhuoneita varten avattiin seinä vanhan talon puolelle. Merjan vanhemmille yläkerta oli jo tarpeetonta tilaa, joten se valjastettiin lasten käyttöön. Heidän lennettyä pesästä opiskelemaan tilaan tehtiin työ- ja vierashuone.

Taloa jatkettiin metsän suuntaan.

Vanhan puolen katto oli uusittu aiemmin, joten laajennusosaan tehtiin samanlainen.

Laajennuksen runkona toimii osin teräspalkit.

Tommi ja Merja eivät olleet tehneet mitään pintaremonttia suurempaa ennen laajennusosan rakentamista.

– Välillä tuntui, että kokonaan uuden rakentaminen olisi ollut helpompaa kuin jatkaa vanhaa. Alussa piti erityisesti huomioida vanhan talon vaatimuksia, Tommi pohtii.

Perustusten ja tukirakenteiden tekemisen jälkeen homma kuitenkin helpottui.

– Vastasimme aika pitkälti itse projektin etenemisestä, kun runko oli tehty. Onneksi osasimme aina tarvittaessa pyytää apua läheisiltä ja turvautua alan ammattilaisiin, Merja sanoo.

Erityisesti Merjan isä oli isona apuna ja kutsui välillä omia ystäviä lisäkäsiksi.

Vanhan talon seinään tehtiin useita maalikokeiluja, jotta voitiin varmistua, ettei punainen sävy kuulla läpi.

Yläkerta ikkunoineen alkaa hahmottua.

Pariskunta suunnitteli laajennusta yhdessä, mutta lisäksi kumpikin pääsi keskittymään omiin mielenkiinnonkohteisiinsa. Tommille se tarkoitti saunan suunnittelua ja toteutusta, Merjalle keittiöön ja sisustuksellisiin yksityiskohtiin paneutumista.

Oman mausteensa rakennusprojektiin toi halu käyttää purkukuntoisen talon materiaaleja mahdollisimman paljon.

Nerokas taso toimii saarekkeen tapaan, mutta sitä voi tarvittaessa liikuttaa. Kaasulieden alle rakennettiin paikka kaasupullolle. Avohyllyt ovat Merjan ja Tommin itse tekemät.

Projektin alkuvaiheessa pakkaset yllättivät betonivalua tehdessä.

– Jouduimme kiireesti suojamaan valun ja lisäämään lämmittimiä suojien alle. Pakkasilla tekemiseen tuli taukoa ja ehdimme pohtia, että tuleeko tästä ikinä valmista, Tommi muistelee.

Valu oli suojassa kevääseen asti ja kun suojia purettiin, niiden alta löytyi valtava määrä muun muassa auringonkukan siemeniä.

– Paljastui, että orava oli viettänyt leppoisan talven lämpimässä, Tommi muistelee koko perhettä naurattanutta tapahtumaa.

Ensikertalaisille rakentajille tuli yllätyksenä myös se, että pienilläkin muutoksilla voi olla suuri merkitys.

– Esimerkiksi tontille toimitettu liimapuupalkki oli massiivisempi kuin piirustuksissa. Uuden saamiseen olisi mennyt pari kuukautta, emmekä olisi saaneet kattoa asennettua ilman sitä, Tommi kertaa.

Rakentajat päättivätkin käyttää tontille jo toimitettua palkkia.

– Myöhemmin selvisi, että se pienensi yläkerran aulatilan ikkuna-aukon korkeutta noin 20 sentillä. Se kyllä harmittaa välillä vieläkin.

Purkutalosta löytynyt lähes kolme metriä pitkä puupenkki toimii niin yöpöytänä kuin laskutilana.

Vanhempien makuutila aukeaa suoraan yläaulaan, josta on kulku talon vanhalle puolelle. Seinän pintamateriaalina hyödynnettiin purkutalosta löytyneitä vanhoja ovia.

Yläkerran aulasta avautuu esteetön näkymä merelle. Furninovan Revir -tuoleissa kelpaa ihailla maisemaa.

Arkkitehdin suunnitelmassa ja perheen toiveissa oli saada kattoikkunat yläkerran kylpyhuoneeseen ja porraskäytävään.

– Kuulimme kuitenkin monia varoituksia mahdollisista vesivahingoista ja päätimme lopulta jättää ne toteuttamatta. Emme halunneet ottaa ylimääräistä riskiä vesivahingosta, Merja kertoo.

Sen sijaan Merja ja Tommi keksivät hyödyntää purkutalon vanhaa ikkunaa, joka asennettiin kylpyammeen päätyseinään.

– Saimme luonnonvaloa ja merimaiseman, jota voi ihailla ammeesta, Merja iloitsee.

Myös katon ulkonäkö oli osittainen kompromissi. Merjan vanhempien talon katto oli uusittu muutama vuosi ennen laajentamista, joten se määritti uuden puolen kattomateriaalin.

– Olisimme itse valinneet konesaumatun peltikaton profiilipeltikaton sijaan, Tommi sanoo.

Yläkerran wc-tilaan asennettiin purkutalosta löytynyt ikkuna. Ammeesta voi kylpiessä ihailla merimaisemaa.

Alakerran wc:ssä hyödynnettiin kaunista vanhaa lankkua, jonka Merja pelasti purkutalosta ja putsasi vanhasta maalista. Seinällä roikkuu koristeena navettakirja vuodelta 1948.

Portaikon ja eteisen välinen aukko tuo valoa rappusiin. Lipasto on Merjan vanhempien ensimmäinen yhteinen huonekalu 1960-luvulta.

Keittiöstä pari halusi avaran ja muunneltavan. Koska Tommi tykkää kokata, hänen toiveenaan oli kaasuliesi.

– Kyselimme keittiötoimittajien ehdotuksia muunneltavasta keittiöstä. Monet ratkaisuehdotuksista olivat samankaltaisia, eikä meille löytynyt niistä mieleistä, Merja muistelee.

Keittiöön ei haluttu esimerkiksi kiinteää saareketta vaan ratkaisu, jota voisi tarvittaessa liikutella. Myös tarjousten kalleus yllätti, sillä pari oli tottunut hyödyntämään monessa kohtaa jo olemassa olevia materiaaleja.

Lopulta Merja ja Tommi teettivät kaksi isoa pöytää, joista toiseen integroitiin kaasuliesi ja tehtiin säilytyspaikka kaasupullolle. Näin ”saareke” siirtyy esimerkiksi terassille, ja suuren pöydän ääreen mahtuu ruokailemaan vaikka kolme sukupolvea.

Laajennukseen tehdyt ratkaisut ovat kestäneet hyvin aikaa, eivätkä Merja ja Tommi juuri keksi mitään, mitä he olisivat tehneet toisin. Seinän takaa sen sijaan kummasteltiin välillä heidän valintojaan.

– Toki vanhemmiltani tuli aikanaan pientä sanomista, kun vaakalaudoitimme sisäseiniä. Heidän mielestään ratkaisu näytti siltä kuin asuisimme navetassa. Mutta rustiikkinen ja maalaismainen tunnelma sopii meille, Merja nauraa.

Muutto Merjan lapsuudenkodin naapuriin on tuonut paljon iloa ja apua molemmin puolin: Lasten ollessa pieniä isovanhemmat katsoivat heidän peräänsä. Nyt kun lapset ovat jo omillaan, on Merjan ja Tommin vuoro olla vanhemman sukupolven apuna.

Merja saa tutusta pihapuusta omenat piirakkaan.

Arkkitehdin suunnittelema laajennus sopii saumattomasti Merjan vanhaan kotitaloon. Oikealla oleva vanha osa oli alun perin punainen, mutta sen julkisivu uusittiin rakennusprojektin yhteydessä.

1960-luvulla valmistuneeseen puutaloon tehtiin laajennus 2010-luvulla. Laajennusosassa oleva koti on 109 neliötä: avokeittiö, olohuone, kolme makuuhuonetta, wc ja kylpyhuone.