Unelmien Talo&Koti

Maailman metropoleista kotiin Kausalaan! Maria asui vuosia ulkomailla, mutta loppuelämän koti löytyi unohdetulta sukutilalta


Joskus on lähdettävä kauas nähdäkseen lähelle. Maria etsi unelmakotiaan maailman metropoleista kunnes keksi, että hänellä on jo sellainen. Korjauskelvottomaksi tuomitusta hirsitalosta sukeutui remontissa oikea aarre.
Kuvat Kati Pilli-Sihvola

Jos kodissa on vaarin takoma katto ja pönttöuunit ja isä ja täti ovat syntyneet siellä, tuntee todella kuuluvansa sukupolvien ketjuun. Maria Lairila keksi varsin yllättäen, että satavuotiaasta sukutalosta, Sepänpellosta, tulee hänelle täydellinen koti.

– Vaarini, kupari- ja peltiseppä Artturi Leonardo Laurén ja hänen vaimonsa Matilda muuttivat lapsineen Kotkasta Kausalaan 1900- luvun alkuvuosina. Isäni ja tätini syntyivät talon salissa, Maria kertoo.

– Tarinan mukaan vanhempien sänky siirrettiin saliin, kuparit kiillotettiin ja vesi kuumennettiin. Lapset saivat syntyä. Nyt olen pitänyt tuossa entisessä synnytyssalissa monia ihania kekkereitä.

Marian koti on vuonna 1907 rakennettu hirsirunkoinen omakotitalo Kausalassa. Sadan neliön talossa on neljä huonetta ja keittiö. Jo remontin alkuvaiheessa Maria tiesi, että haluaa juuri tällaisen keittiön. Herkullisen punainen jääkaappi on kuin koru. Yläkaappien päällä on lapsuudenkodista perittyjä pannuja ja vintiltä löytyneitä esineitä.
Maria on vieraanvarainen emäntä, joka rakastaa ruoanlaittoa. Hän iloitsee maaseudulla elpyneestä vierailuperinteestä: "Täällä naapuriin voi piipahtaa vaikka kakku kainalossa."
Talo oli julistettu korjauskelvottomaksi, mutta se ei Mariaa säikäyttänyt.
Italia oli useita vuosia Marian kotimaa, minkä voi aistia myös kodin ihanasta tunnelmasta ja tyylistä. Sisustus vie ajatukset eteläeurooppalaiselle maaseudulle. Talon toienn asukas, Pate, viihtyy emäntänsä sylissä.
Maria suunnitteli puutelineen, jonka teki iittiläinen metallipaja.
Siro penkki on vintin aarrevarastosta.
Alkuperäinen puuhella-leivinuuni purettiin ja tilalle rakennettiin uusi samanlainen. Hella on tärkeä lämmönlähde kylmään aikaan. Kakkuvuoat ovat kirpputoreilta.
Isäni ja tätini ovat syntyneet tässä talossa. Olen pitänyt entisessä synnytyssalissa monia ihania kekkereitä.

Vuonna 1947 talo siirtyi Marian Eino-isälle, joka piti sitä vuokralla 50 vuotta. Vuosituhannen vaihteessa talo jäi pariksi vuodeksi tyhjilleen.

Maria oli juuri palannut maailmalta Suomeen ja ostanut kerrostaloasunnon loppuelämänsä kodiksi. Yllättäen hän alkoi tuntea kaipuuta vanhaan taloon. Mistä hän semmoisen löytäisi?

– Minulla oli Sepänpellosta vain hämäriä muistikuvia teinivuosilta, jolloin äiti pakotti minut vaarin pihaan viinimarjoja poimimaan. Kun sitten vuonna 2002 tulin jälleen talolle, tajusin, että tässähän se on – minun kotini.

Viileä eteinen on hauskan sokkeloinen. Maria raikasti paneeliseinät valkoisella maalilla ja hioi oven kuluneen pinnan näkyviin.
Tv-huoneesta avautuu näkymä ruokasaliin. Maria jätti rouheat pinnat näkyviin tuomaan aitoa tunnelmaa. Lapsuudenkodin pikkupöydälle on hyvä laskea lasi viiniä tai kuppi teetä tv:tä katsellessa.
Tv-huoneen sivupöytä on veljentyttäreltä lainassa eli hoidossa. Maria sai luvan maalata sen jalat petrolinsinisiksi. Ryijyn Maria on perinyt.
Ruokasalissa on lämmin väriskaala. Maria on perinyt nojatuolit isältään ja kellon vaarilta. Edinburghista ostettu ruutuviltti muistuttaa häntä skottilaisista esi-isistä.
Talon alkuperäiset pönttöuunit on maalattu teräsmaalilla sisustukseen sopiviksi. Syvä punainen toistuu myös yksityiskohdissa. Maria on kerännyt taulut vuosien varrella.
Yksi kesä meni siinä, että kunnostimme kaikki 83 ikkunaa.
Maria säilyttää vintiltä löytyneessä vitriinikaapissa laseja ja pellavaliinoja. Viherkasvin hän on saanut lahjaksi ystävältään.
Ruokasalin pöytä on rakas muisto Marian lapsuudesta. Sen ääressä on vuosien varrella vietetty monet iloiset juhlat. Tuolit ja sohva ovat lapsuudenkodista Kouvolasta, pöytäliina lomamatkalta Portosta.

Talo oli julistettu korjauskelvottomaksi, mutta se ei Mariaa säikäyttänyt.

– Kun selvisi, että talossa on hyvä hirsirunko ja katto, ryhdyimme silloisen miesystäväni kanssa tuumasta toimeen. Meillä ei ollut remppakokemusta, mutta perehdyimme Panu Kailan kirjoihin ja museoviraston restaurointiohjeisiin. Eihän remontti sentään rakettitiedettä ole.

Kaikki lattiat avattiin, puru ja moska kaivettiin ulos ja lattiat koolattiin uudestaan. Talo oli hieman painunut, joten se suoristettiin. Vanhat perustuskivet vaihdettiin harkkoihin. Sähköt uusittiin ja taloon tuotiin lvi-tekniikka.

– Yksi kesä meni siinä, että kunnostimme kaikki 83 ikkunaa. Kävimme kaikki pinnat läpi ja otimme joissain tiloissa hirttä näkyviin. Valmista tuli vuonna 2007, kun talo täytti sata vuotta.

"Kunnon sänky ja pellavalakanat, mitä sitä ihminen muuta tarvitsee", Maria toteaa. Vanhat komuutit löytyivät vintiltä, koruteline on lahja Mirja-ystävältä. Maritta Vuorisen taidevalokuva esittää Korian siltaa Elimäellä. Pate-koiralla on peti Marian vieressä.
Makuuhuoneen seinällä roikkuu kummitäti Kertun tekemä vanha kastemekko. Seinää vasten nojailevat vaarin vanhat työtikkaat. Työkalupakissa Maria säilyttää lehtiä.
Vitriinikaappi on Marian lapsuudenkodista. Hänen isänsä säilytti siellä palkintoja. Nyt hylly on täytetty kirjoilla.
Makuuhuone on niin tilava, että sinne mahtui myös pieni työnurkkaus. Kirjoituspöytä ja tuoli löytyivät vintiltä. Romanttisen pallovalaisimen Maria on perinyt äidiltään.

Vintillä Mariaa odotti jymy-yllätys: ullakko oli täynnä antiikkikalusteita, jotka isä oli siirtänyt suojaan vuokralaisilta.

– Mikä huonekalutaivas! Minulla oli vanhaa tavaraa jo ennestään, joten kotiin ei tarvinnut ostaa juuri mitään.

Maria pelasti purkutuomion saaneen talon ja sai itselleen ihanan kodin. Rakennuksen sieluun sopiva maalisävy löytyi pienen etsimisen jälkeen Vanhan ajan värit -kartalta. Talo sijaitsee 2000 neliön tontilla.
Näkymä vanhalle perunakellarille on Marian sielunmaisema, johon hän ei kyllästy koskaan.
Julkaistu: 25.11.2019