Maailman metropoleista kotiin Kausalaan! Maria asui vuosia ulkomailla, mutta loppuelämän koti löytyi unohdetulta sukutilalta
Joskus on lähdettävä kauas nähdäkseen lähelle. Maria etsi unelmakotiaan maailman metropoleista kunnes keksi, että hänellä on jo sellainen. Korjauskelvottomaksi tuomitusta hirsitalosta sukeutui remontissa oikea aarre.
Jos kodissa on vaarin takoma katto ja pönttöuunit ja isä ja täti ovat syntyneet siellä, tuntee todella kuuluvansa sukupolvien ketjuun. Maria Lairila keksi varsin yllättäen, että satavuotiaasta sukutalosta, Sepänpellosta, tulee hänelle täydellinen koti.
– Vaarini, kupari- ja peltiseppä Artturi Leonardo Laurén ja hänen vaimonsa Matilda muuttivat lapsineen Kotkasta Kausalaan 1900-luvun alkuvuosina. Isäni ja tätini syntyivät talon salissa, Maria kertoo.
– Tarinan mukaan vanhempien sänky siirrettiin saliin, kuparit kiillotettiin ja vesi kuumennettiin. Lapset saivat syntyä. Nyt olen pitänyt tuossa entisessä synnytyssalissa monia ihania kekkereitä.
”Talo oli julistettu korjauskelvottomaksi, mutta se ei Mariaa säikäyttänyt.”
”Isäni ja tätini ovat syntyneet tässä talossa. Olen pitänyt entisessä synnytyssalissa monia ihania kekkereitä.”
Vuonna 1947 talo siirtyi Marian Eino-isälle, joka piti sitä vuokralla 50 vuotta. Vuosituhannen vaihteessa talo jäi pariksi vuodeksi tyhjilleen.
Maria oli juuri palannut maailmalta Suomeen ja ostanut kerrostaloasunnon loppuelämänsä kodiksi. Yllättäen hän alkoi tuntea kaipuuta vanhaan taloon. Mistä hän semmoisen löytäisi?
– Minulla oli Sepänpellosta vain hämäriä muistikuvia teinivuosilta, jolloin äiti pakotti minut vaarin pihaan viinimarjoja poimimaan. Kun sitten vuonna 2002 tulin jälleen talolle, tajusin, että tässähän se on – minun kotini.
”Yksi kesä meni siinä, että kunnostimme kaikki 83 ikkunaa.”
Talo oli julistettu korjauskelvottomaksi, mutta se ei Mariaa säikäyttänyt.
– Kun selvisi, että talossa on hyvä hirsirunko ja katto, ryhdyimme silloisen miesystäväni kanssa tuumasta toimeen. Meillä ei ollut remppakokemusta, mutta perehdyimme Panu Kailan kirjoihin ja museoviraston restaurointiohjeisiin. Eihän remontti sentään rakettitiedettä ole.
Kaikki lattiat avattiin, puru ja moska kaivettiin ulos ja lattiat koolattiin uudestaan. Talo oli hieman painunut, joten se suoristettiin. Vanhat perustuskivet vaihdettiin harkkoihin. Sähköt uusittiin ja taloon tuotiin lvi-tekniikka.
– Yksi kesä meni siinä, että kunnostimme kaikki 83 ikkunaa. Kävimme kaikki pinnat läpi ja otimme joissain tiloissa hirttä näkyviin. Valmista tuli vuonna 2007, kun talo täytti sata vuotta.
Vintillä Mariaa odotti jymy-yllätys: ullakko oli täynnä antiikkikalusteita, jotka isä oli siirtänyt suojaan vuokralaisilta.
– Mikä huonekalutaivas! Minulla oli vanhaa tavaraa jo ennestään, joten kotiin ei tarvinnut ostaa juuri mitään.
