”Alun perin merikapteenille rakennettu talo juontaa juurensa 1700-luvulle. Museoviraston tutkijan mukaan torpassa on säilynyt hyvin aikakauden rakennusteknisiä yksityiskohtia”, Juha kertoo. Torppa kuului aikanaan tilaan mutta erotettiin 1920-luvulla torpparilain mukaan.
Kirsti oli haaveillut koko ikänsä perinteisestä suomalaisesta unelmasta, punaisesta tuvasta ja perunamaasta. Kustavin saaristo on ollut veneileville Kirstille ja puoliso Juhalle aina tärkeä osa elämää.
Kustavissa, suojaisassa laaksossa meren äärellä, oli Juhan isotädille Irjalle kuulunut Johteen torppa, ja vuonna 1994 Kirstille ja Juhalle tuli mahdollisuus ostaa se itselleen. Se oli täydellinen paikka unelman toteuttamiseen. Punainen torppa seisoo kauniisti luonnon keskellä, ja pieni perunamaa tuo iloa ja itsenäisyyden tunnetta.
Kirstin ja Juhan viihtyisässä pakopaikassa historialliset piirteet yhdistyvät luonnonkauniiseen merelliseen ympäristöön. Huolellinen tasapaino säilyttämisen ja modernisoinnin välillä on mahdollistanut sen, että torppa on sekä vapaa-ajankoti että historiallinen maamerkki.
Meri ja saaret tarjoavat loputtomasti mahdollisuuksia seikkailuun, ja Kustavin monipuolinen saaristo on yksi Suomen kauneimmista, Juha sanoo.
– Veneillessä koemme vapautta ja yhteyttä luontoon, ja saariston rauha on korvaamaton vastapaino arjen kiireille.
– Täällä meillä on kaikki, mitä voisimme toivoa: historiallinen ja viehättävä koti, upeat merimaisemat, veneilyn tuoma vapaus ja mahdollisuus elää lähellä luontoa, Kirsti säestää.
Juhan isotäti Irja osti autioituneen torpan 1953 ja huolehti korjauksissa sen historiallisen aitouden säilymisestä. Sähköt sinne tuli 1977. Alkuaan tilalla oli torppa, lampola, savusauna ja pieni viljelyala, mutta nykyään Johteen torppaan kuuluu venevaja, savusaunan ohella uusi sauna, autotalli, puuliiteri, pari vierastupaa ja varasto sekä ulkovessa.
Asukkaat Eläkeläiset Kirsti Erikkilä, 71, ja Juha Erikkilä, 72.
Vapaa-ajankoti 1700-luvun torppa Kustavissa, Viherlahden kylässä. Se on perinteinen yksittäistupa, joka käsitti alun perin tuvan, kamarin ja kammion. Talo on kauttaaltaan entisöity luonnonmateriaaleilla 2007–2012. Neliöitä on noin 78.
Juhan arkkitehtiveli suunnitteli perinteisen tyylisen venevajan. Kesäisin se toimii moottoriveneen tallina ja juhlatilana. Kirsti ja Juha ruokailevat aina sään salliessa ulkona, torpan pihalla tai rannassa.
”Paikan viehättävä ilmapiiri, historiallinen tunnelma ja kauniit maisemat tekivät jo ensi käynnillä vaikutuksen. Tämä paikka tuntui heti erityiseltä”, Kirsti kertoo. Juhalle Johteen torppa oli tuttu jo lapsuudesta, sillä hän oli viettänyt siellä paljon aikaa perheensä kanssa.
Torpan takahuone on alun perin toiminut eläinsuojana. ”Isotätini aikana huonetta käytettiin vaatimattomana kesähuoneena”, Juha kertoo. Vuonna 2012 pariskunta teki perusteellisen remontin, jossa tilasta tuli viihtyisä ”sali” oleskeluun. Tekstiilit noudattavat perinteitä. Pari on tehnyt muun muassa tyynyjä vintiltä löytyneistä patjakankaista.
”Kun ostimme torpan, saimme mukana talonpoikaishuonekaluja, jotka ovat antaneet perustan sisustukselle. Olemme säilyttäneet tämän linjan ja tilaisuuden tullen hankkineet lisää torpan henkeen”, Kirsti kertoo.
”Emme ole keräilijöitä vaan lähtökohtaisesti ostamme tarpeen mukaan.”
”Kun ostimme torpan, saimme mukana talonpoikaishuonekaluja, jotka ovat antaneet perustan sisustukselle.”
Pari ei halunnut vanhaan osaan vesipistettä, joten he rakensivat lisäsiiven ja sinne keittiön, eteisen ja pesuhuoneen. Samalla sementtitiilet vaihdettiin keraamisiin, mikä paransi talon ulkonäköä ja kestävyyttä.
Perinteiset pelargonit, kuten Mårbacka ja Kaisa Kallio, talvehtivat vuodesta toiseen ja tuovat torppaan perinteikkyyttä ja jatkuvuutta.
Torppa on ympärivuotisessa käytössä. Lämmönlähteinä toimivat ilmalämpöpumppu, sähköpatterit, vanha Leino-kamiina ja tuvan muuri. Venevajan katolla on 18 aurinkopaneelia. Vesi tulee omasta kaivosta. ”Paikalliset rakennusyrittäjät ovat tehneet vaativat rakennustyöt, mutta paljon olemme tehneet myös omin voimin”, Kirsti kertoo.
Sivustavedettävästä sohvasta Kirsti ja Juha tekivät heti tilavan parisängyn. Vuode täyttää lähes koko matalan ja pienen huoneen, mutta samalla se tekee siitä hyvin viehättävän ja kodikkaan pesän. Kirstin virkkaama päiväpeitto tuo tilaan väriä.
”Olemme puuhastelijoita, ja tyypillinen kesäpäivämme Kustavissa on täynnä monenlaista tekemistä, veneilyä unohtamatta.”
Pari kunnosti vierastalon muurahaisten valloittamasta, vuonna 1977 rakennetusta kevythirsirakennuksesta, jossa on pieni keittiö. Terassin rottinkituoli löytyi Kustavin jäteasemalta. Tontilla on pieni laatikkoviljelmä, peruna- ja mansikkamaa sekä vanhoja omena- ja luumupuita. ”Puutarhanhoidon periaate on puolivilli; yritämme suojata luonnonkukkia ja vanhoja perennoja. Osa kallioisesta tontista on luonnonniittyä, ja annamme kaikkien kukkien kukkia ja siementää”, Kirsti kertoo.
Niin torpan kuin vierastalo Irjalan pöydällä on aina luonnonkukkia, jotka tuovat sisään palan ympäröivää luontoa. Keraamisen maljakon on tehnyt Juhan äiti vuonna 1947 Ateneumissa. Aatami ja Eeva -ryijy on peritty. Parolan vanhat rottinkikalusteet tulivat vierastalon mukana.
Rakennusten remontit alkoivat uuden saunan ja pesutilojen rakentamisesta savusaunan rinnalle 2003. Uuden saunan runkohirret ovat puretusta vanhasta saunasta Helsingin Tapanilasta. ”Olemme puuhastelijoita, ja tyypillinen kesäpäivämme Kustavissa on täynnä monenlaista tekemistä, veneilyä unohtamatta.”
Vapaa-ajankodissa Kustavissa on 78 neliötä.
