
150-vuotias sukutila Oulujoen rannalla sai uuden alun – katso, miten Tiia ja Tapio remontoivat perintötalon tähän päivään
Tervaojien koti on yli 150 vuotta vanha tiilinen sukutilan päärakennus. Tilan uusi aika alkoi, kun Tiia muutti taloon. Tapio oli sopinut veljensä kanssa, että se, joka ensiksi löytää puolison, jää asumaan sukutaloon.
Talo on Tapio Tervaojalle tuttuakin tutumpi. Tila ja talo ovat olleet Tapion ja hänen sukunsa omistuksessa viiden sukupolven ajan. Valkoiseksi rapattu maalaistalo on muurattu tiilistä vuonna 1872. Kaikesta näkee, että tila on aikanaan ollut iso ja merkittävä. Päärakennuksen parina on tiilinen hevostalli ja kivestä tehty iso navetta. Neljännen sivun umpipihasta täyttää viljapuohi.
Koti: Vuonna 1872 rakennettu sukutila Oulussa, 4 mh + k + pirtti + et + kuisti + s + ph + 2 wc + khh, 196 m².
Täällä asuvat: Sairaanhoitaja Tiia Tervaoja, 35, ja LVI-suunnittelija Tapio Tervaoja, 39, kolme lasta ja karkeakarvainen kettuterrieri Ansa.
Seuraa somessa: @Tapiola1872



Tuvan kuusiruutuisten ikkunoiden takana virtaa Oulujoki kohti Perämerta. Matkaa merenrantaan ja Oulun keskustaan on maaseutuidyllistä noin 20 kilometriä. Tiia Tervaoja kattaa kahvit pirtin punaiseksi maalatulle pöydälle. Vastapäätä istuu Tapio. Perheen esiteini on omissa menoissaan. Lemmikkikoira Ansa makaa pirtin lattialla.
Tiilinen maatilan päärakennus on Suomessa aika harvinainen.
”Syy rakennusmateriaalin valintaan lienee tilaa 1800-luvun puolivälissä kohdannut epäonni. Kaikki tilan rakennukset paloivat maan tasalle. Uudet rakennukset päätettiin tehdä palamattomasta materiaalista eli tiilestä”, Tapio kertoo.
Tiiliä ei tuotu tontille kaukaa vaan ne tehtiin juuri tätä varten perustetussa omassa tiilitehtaassa, joka oli pihapiirissä. Tuvan rapatut tiiliseinät tekevät pirtistä komean. Ihan kuin olisi isossakin kartanossa.
”Mietimme remontissa että olisimme ottaneet tiiliseinän esille tuosta pirtin päätyseinästä. Lopulta päätimme jättää sen ennalleen”, Tiia kertoo.



Tilan uusi aika alkoi vuonna 2021, kun Tiia muutti yhteen Tapion kanssa. Samalla Tapion kanssa taloa asuttanut velipoika muutti omilleen.
”Pojat olivat sopineet, että se, joka ensiksi löytää puolison, jää asumaan sukutaloon”, Tiia kertoo ja hymyilee. Hymyyn on montakin aihetta: ennestään kolmihenkiseen perheeseen on juuri syntynyt kaksoset. Myös pari vuotta kestänyt remonttikoettelemus on onnellisesti ohi.
”Vuosi sitten tuntui siltä, ettemme alkaisi samaan enää uudelleen, mutta nyt voisi todeta, että ehkä kuitenkin sen tekisimme. Meillä oli ystäviä auttamassa talkooapuna ja mukana osaavia rakennusalan ammattilaisia”, Tiia toteaa.


Pirtin katossa olevia paksuja parruja on käytetty aikoinaan muun muassa hevosten loimien kuivatukseen.


talo oli raikastuksen tarpeessa, sillä sitä oli remontoitu edellisen kerran 1990-luvun alussa. Aluksi kantona kaskessa oli perinnönjaon byrokraattisuus, jonka piti olla selvä ennen remonttilainan saamista.
”Haaveilin keittiön siirtämisestä, mutta se ei onnistunut kantavan seinän vuoksi”, Tiia sanoo.
Sen sijaan kotiin saatiin uusi keittiö vanhan tilalle. Ruokapöydän paikalla on nyt iso saareke, jonka äärestä näkee niin joelle kuin pihamaalle.
Pieni tilallinen muutos oli tuvan vieressä olevan työhuoneen jakaminen. Pariskunta oli melkein jo tilaamassa ovenkarmeja uutta oviaukkoa varten, kun seinästä löytyi mieluisa yllätys.
”Samalla paikalla oli ollut ovi, joka löytyi seinän sisältä karmeineen päivineen”, Tiia kertoo.
Tapio muisti tutun ovenkahvan lapsuudestaan.



talotekniikan kehitys vapautti pirtistä reilusti uutta tilaa. Huoneen toisessa päädyssä ollut hurjan kokoinen leivinuuni ja sen parina ollut 4 000 litran kokoinen varaajasäiliö purettiin remontissa. Terässäiliön palasiksi saaminen osoittautui lähes mahdottomaksi tehtäväksi, kunnes Tervaojat keksivät olla yhteydessä metalliromuyritykseen, jolla oli riittävän jykevät vehkeet tehtävään.
”Myös savupiipun auki saaminen oli sekin haastavaa, sillä se oli pesitty niin täyteen”, Tiia kertoo.
Lopputulos on kuitenkin kaiken vaivan arvoinen. Nyt säiliön ja uunin paikalla on kaksi uudelleen verhoiltua 1960-luvun nojatuolia. Oleskeluryhmästä voi fiilistellä lasiluukkujen takana hehkuvaa takkatulta.






