Ann-Marie Hagman oli kyllä kertonut puolisolleen Jannelle haaveestaan muuttaa maalle ja erityisesti Sipooseen. Silti hän oli yllättynyt, kun mies lähetti hänelle eräänä päivänä nettilinkin kiinnostavasta kohteesta. Pariskunta pääsi katsomaan taloa jo ennen yleistä näyttöä. He tekivät saman tien tarjouksen, sillä tuntui kuin he olisivat tulleet kotiin.

Puutalo on rakennettu vuonna 1898, ja siinä on 300 neliötä. Huoneita on keittiön lisäksi viisi.

Perheen Max-poika lähestyy teini-ikää. Touhukkaat koirat ovat nimeltään Leia ja Tina ja kissat Leo ja Namo. Ann-Marie uskoo, että talo ja piha ovat heidän loppuelämänsä projekteja.

”Edelliset asukkaat olivat kunnostaneet yläkerran, mutta alakerrassa riittää vielä tekemistä. Haluamme palauttaa sinne vanhan talon tunnelman. Keittiön remontoimme heti alkajaisiksi. Mustat korkeakiiltoiset kaapit saivat väistyä perinteisemmän tyylin tieltä. Olemme myös tapetoineet eteisen ja Maxin huoneen.”

”Janne kustomoi vanhoja autoja työkseen. Tuunattavana saattaa olla useampikin auto yhtä aikaa, joten tilaa tarvitaan. Niinpä rakensimme hänelle autotallin pihan vanhaan navettaan. Navetan ylisillä tanssimme häitämme toisena asuinvuotenamme.

Päätimme jo muuttaessamme, että uuteen kotiin tulee vain vanhoja puisia huonekaluja. Ne kestävät parhaiten aikaa ja elämää. Ei haittaa, vaikka pöydästä puuttuisi palanen, kunhan henki ja tyyli ovat oikeat.

Aiemmin maalasin mielelläni vanhoja huonekaluja, mutta nykyään en enää kajoa patinoituneisiin pintoihin. Kun lattiat ovat kaltevat ja seinät vinot, kalusteetkin saavat pitää persoonansa. Uusia hankintoja emme enää juuri tee, sillä ystävät ja sukulaiset tarjoavat meille vanhoja huonekalujaan. Kierrätämme niitä myös sisarusteni ja äitini kesken.”

”Parasta täällä ovat rauha ja luonnonläheisyys. Viihdymme kotosalla puuhaillen kaikenlaista. Täällä kyllä riittää tekemistä!

Puutarha on minulle tosi tärkeä, siellä toteutan unelmiani. Kesällä en uhraa ajatustakaan sisustukseen vaan pyörin pihalla aamusta iltaan. Heti kun kevät koittaa, pihatyöt käynnistyvät. Kesäisin olemme melko omavaraisia, sillä saamme vihannekset ja juurekset omasta maasta. Puutarhassa on monta oleskelupaikkaa, mutta harvoin maltan istuskella aloillani.

Sisällä tupa on lempihuoneeni ja myös perhe-elämän keskus. Olen pitänyt siellä myös muutaman kansalaisopiston kurssin. Kerran keitimme porukalla saippuaakin.”