Meidän talo

Vanha pois ja uusi tilalle?

Mainos


Talomme on puoliksi 1850-luvun savupirtti, ja uudempi hirsiosa on rakennettu vuonna 1910. 1970-luvulla tehdyssä remontissa hirsiseinien sisäpuolelle laitettiin 50 millimetriä lasivillaa, höyrynsulkumuovi ja levytys tapetoinnin pohjaksi. 2000-luvulla taloon tehtiin ulkovuoraus, noin 50 mm selluvillaa, tuulensuojalevy, tuuletusrako ja lautaverhous.



Lattiasienivaurio on korjattu kahden rossipohjaisen lattian osalta huolellisesti, jonka jälkeen on tehty savutus ja siivoukset. Vaurion aiheuttamien hengitystieoireidemme jatkuttua Hengitysliitto Helin korjausneuvoja on todennut mikrobivaurioita hirren sisäpinnalla ja lasivillaeristeessä pirtin osalla sekä kellarin yläpuolisissa eristeissä. Myös vanhan osan maanvarainen, yläpuolisesti eristetty lattia on vetoisa. Korjausneuvojan mukaan laajamittaisten, vaurioituneiden rakenteiden korjaaminen täydellisesti ei ole kannattavaa. Onko muuta vaihtoehtoa kuin purkaa talo pois ja rakentaa tilalle uusi?

 

Teksti Meidän Talo

Asiantuntija vastaa:

Kun talon 1970-luvulla tehdyssä remontissa sijoitettiin lämmöneristeet sisäpuolelle, syntyi hyvin riskialtis seinärakenne. Pakkastila pääsi tunkeutumaan talvella suunnilleen hirren ja lämmöneristeen raja-alueelle kulloistenkin ulko- ja sisälämpötilojen mukaan. Hirsi tilkkeineen kastui sateesta, koska siinä ei ollut taustaltaan tuulettuvaa verhousta. Seurauksena oli mikrobikasvun (sienet ja bakteerit) käynnistyminen varsinkin vanhimmissa hirsikerroissa. Sisäpuolisen lämmön kuivattava vaikutus laskee, kun seinän parempi lämmöneriste on sisäpuolella.



Kun ulkopuolelle puhallettiin 2000-luvulla märkää selluvillaa, kastunut ja mikrobivaurioitunut hirsikerta suljettiin ”hengittämättömään” tilaan. Tilanne huononi entisestään, sillä mikrobivaurioiden seiniin aiheuttamia kasvustoja ei tuhottu. Rakenteen sulkemisvaiheessa kasvustojen kosteustila nousi eristeen sisältämän veden vuoksi merkittävästi. Tilannetta ei enää korjannut ulkopuolelle asennettu taustaltaan tuulettuva verhous.



Lattiasienivaurioiden synty ja sijoittuminen jäävät kysymyksestä epäselviksi. Lattiasieni- ja homevauriot ovat yleensä korjattavissa, jos rakennusmateriaalien lujuus on säilynyt. Rakenneosia voidaan vaihtaa, niitä voidaan kuumentaa ja käyttää niihin erilaisia kemiallisia aineita, jotka tuhoavat tai sulkevat haitalliset mikrobit aineista muodostuvan kalvon sisälle. Rakenteen monimutkaisuudella saadaan harvoin hyvää lopputulosta, mutta yksinkertainen ja toiminnallisesti oikein suunniteltu sekä tehty rakenne onnistuu ja toimii.



Kun ihminen oireilee, sen ei aina tarvitse johtua rakennuksesta, ellei ongelmia ole vasta-aineselvityksin ja vertailututkimuksin yhdistetty rakennukseen. Hengitystie- ja iho-oireet voivat kokemukseni mukaan johtua myös väärin tai liiallisesti käytetyistä pesu- ja huuhteluaineista, tekstiilien väriaineista tai muista käytetyistä kemiallisista aineista. Todellisen syyn selvittäminen vaatii merkittävää ja käytännön kokemukseenkin pohjautuvaa osaamista, jota valitettavasti ei ole aina saatavilla.



Uuden hirsitalon oikein toimivat rakenteet vaativat suunnittelulta ja rakentajilta yhtä paljon osaamista kuin tuon mikrobivaurioituneen talon korjaaminenkin. Talon kaikki liitosrakenteet (alapohja/ulko- ja väliseinät/yläpohja/muuraukset sekä muut läpiviennit) samoin kuin hirsien liittyminen toisiinsa ja ilmansulkueristekerroksiin on saatava ilmanpitäviksi.

Julkaistu: 11.7.2012

Kysy ja asiantuntijamme vastaavat

Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.

Katso myös nämä