Meidän talo

Täystiilitalon lisäeristys

Mainos

Asun 1990-luvun alussa rakennetussa niin sanotussa täystiilitalossa, jonka seinärakenne on seuraavanlainen: Kantavana rakenteena on poltettu reikätiili, eristeenä 100 + 50 millimetriä mineraalivillaa ja julkisivumateriaalina täysleveä umpitiili.

Onko mahdollista parantaa talon seinärakenteen lämpöarvoa? Ainoa vaihtoehto on varmaankin lisäeristys sisäpuolelle?

Saako nykyisillä hyvin ohuilla lämmöneristelevyillä rahojaan takaisin parantuneena energian säästönä? Miten käy seinän kosteustasapainon, kun sisäpuolelle asennetaan lisää eristystä?
 

Teksti Meidän Talo

Asiantuntija vastaa:

Talosi lämmöneristeen määrä on kelvollinen vielä nykyäänkin. 50–100 mm:n lisäeristekerros ei silti ole pahitteeksi, sillä lämmitysenergian hinta nousee tulevaisuudessa, ellei muita energiavaihtoehtoja kehitetä nykyisten rinnalle.

Kyseiseen tiilirakenteeseen liittyy kuitenkin kaksi epävarmuustekijää, jotka on ensin selvitettävä, ettet tee taloosi virheinvestointeja.

Jos julkisivun alimpien tiilien pystysaumat ovat ummessa ja lämmöneristeen välistä puuttuu pystysuora julkisivutiiltä ja eristeen ulkopintaa kuivattava tuuletusrako, on rakenne hyvin riskialtis, koska mineraalivillat kostuvat tiilen läpi kapillaarisesti siirtyvästä sadevesikosteudesta, ja niissä alkaa kasvaa haitallisia mikrobeja. Vastaavaa tai siitä johdettua virheellistä rakennustapaa on käytetty betonielementtivalmisteisissa omakoti- ja kerrostaloissa jo 1960- ja 1970-
luvuilta alkaen.

Toisaalta, jos tuuletusraot ovat olemassa eikä lämmöneristeen ulkopinnassa ole kaikilta osin ilmanpitävää tuulensuojakerrosta, ulkoilma pyrkii sisällä olevan alipaineen vaikutuksesta lämmöneristeen ja sisemmän tiilimuurauksen reikien läpi sisälle aiheuttaen ulkoseinän lähialueella vetoisuutta tai muuta lämpötilan laskua.

Molemmissa tapauksissa ongelma-alueita ovat kaikki sisemmän tiilikerroksen liitosalueet muihin materiaaleihin ja tiilikerroksen läpi tehdyt asennukset.

Mikäli seinän lämmöneristeet ovat jo pilaantuneet ja rakennuksen kantavat rakenteet muodostuvat sisäpuolen muurauksesta, on ainoa vaihtoehto purkaa rakenne julkisivumuurauksen puolelta, poistaa lämmöneristeet ja uusia koko rakenne niin, että julkisivumuurauksen taakse tulee tuuletus ja lämmöneristeen pintaan ilmanpitävä tuulensuojakerros. Purkuvaiheessa on syytä varoa, ettei sisäkuoreen synny hius- tai suurempia halkeamia niin kuin vastaavissa kerrostalokorjauksissa näyttää syntyvän. Näitä halkeamia on sitten jo vaikeampi korjata ilmanpitäviksi.

Lämmöneristyksen tarkoitus on estää talven kylmyyden ja kesäauringon lämpösäteilyn vaikutus sisälämpötilaan. Niinpä lisäeristeen ainoa paikka on ulkopuolella ja siten, että ulkoverhouksen taustalle järjestetään painovoimaisesti tapahtuva ilmankierto, joka kuivattaa verhousmateriaalin ja sen taustatilan. Samalla estetään seinärakenteen läpi hallitsemattomasti liikkuvat ilmavirrat. Seinän massasta vähintään 50 prosenttia on hyvä sijaita lämmöneristeen lämpimällä puolella.

Jos lisälämmöneristys sijoitetaan sisäpuolelle, jää sisemmän tiilimuurauksen lämpöä varaava ja lämmitystä tasaava vaikutus pois. Lisäksi ulkopuolella olevan tiilimuurauksen lämpötila laskee ja siihen kertyy enemmän sadeveden kosteutta. Seurauksena voi olla tiiliverhouksen rapautuminen kylmemmillä seinänosilla, oli julkisivuverhouksen takana tuuletustila tai ei. Samoin tiilien välissä oleva lämmöneristys kostuu entistä enemmän ja siihen voi syntyä mikrobikasvua, jonka haitalliset päästöt tunkeutuvat sisäilmaan seinän hiushalkeamien kautta.

Mikäli vanhan seinärakenteen ulkoverhous on taustaltaan tuulettuva, pitää eristekerroksen ulkopinnassa olla kaikilta osin ilmanpitävä tuulensuojakerros, jotta tiilimuurauksen pystysaumojen kautta eristekerrokseen tunkeutuva ulkoilma ei heikennä rakenteen lämmöneristysominaisuuksia. Eniten työtapavirheitä tehdään siinä, ettei tuulensuojapinnoitteella varustetun lämmöneristelevyn liitoksia, läpimenoja tai liittymiä tiivistetä ilmanpitäviksi. Tällöin ulkoilmaa pääsee eristekerrokseen ja sen läpi sisätiloihin.

Jos seinän lämmöneristeet ovat kunnossa, voi lisäeristyksen toteuttaa ulkopuolelle puurungon, tuulensuojakerroksen, tuuletusraon ja verhouksen avulla. Rakenne ripustetaan uloimpaan muuraukseen, ellei sitä pureta pois, tai tuetaan sokkelin ulkopinnalle valettuun sokkelin levitykseen. Kaikki liitokset, liittymät ja läpimenot tiivistetään liimamassalla ilmanpitäviksi. Pelkällä mineraalivillatilkkeellä ei saada aikaan ilmanpitävyyttä. Samalla tulee arvioida, ovatko räystäät riittävän pitkät ja tarvittaessa jatkaa niitä.

Pahitteeksi ei ole sekään, että sokkelin pystysuoralle ulkopinnalle asennetaan ennen sen levitystä 20–50 mm lämmöneristettä, joka estää pakkasen tunkeutumisen rakennuksen perusrakenteisiin.

Lisälämmöneristeinvestoinnin kustannusten takaisinsaanti vie aikaa. Tilannetta voi seurata, kun kaikki kustannukset ovat kasassa. Merkittävin etu syntyy asumisviihtyvyyden tason lisääntymisenä, kun seinäpinnan ja lattian lämpötila nousevat.

Julkaistu: 11.5.2010

Kysy ja asiantuntijamme vastaavat

Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.

Katso myös nämä