Meidän talo

Lattiasieni loma-asunnossa

Mainos

1950-luvun pilariperusteisessa loma-asunnossamme tehtiin kolmisen vuotta sitten pintaremontti. Kun keittiön lattia oli auki, tiskipöydän alla havaittiin vähän mustuneita, mutta rutikuivia puruja. Vanhat lattialaudat poistettiin ja niiden tilalle asennettiin lastulevy ja muovimatto.

Alkukesästä 2009 lattialistan välistä alkoi kasvaa jotakin. Lähetin näytteen VTT:lle, ja vastaus oli valitettavasti: lattiasieni.
Kyselin ensin neuvoja monilta rakentamisen ammattilaisilta, mutta lattiasieni oli useimmille outo, enkä saanut apua. Joku ehdotti jopa talon purkua!

Kun vaurion laajuus oli tiedostettu, purimme kaikki lattiat alkutekijöihin. Kunnostimme salaojat ja routaeristimme sokkelin. Olisiko sokkeli pitänyt vielä lisäeristää ulkopuolelta ja asentaa niin sanottu tulvalevy?

Miksi lattiasieni alkoi kasvaa, vaikka poistimme kaikki saastuneet materiaalit? Miten lattia pitäisi korjata? Voiko sen muuttaa rossipohjaksi?

Teksti Meidän Talo

Asiantuntija vastaa:

Tuntuu kuin lattiasienipaniikki olisi taas iskenyt asiantuntijoihin 1970-luvun tapaan.

Lattiasieni on tavallinen sieni, joka levittäytyy samoin kuin muutkin sienet itiöiden avulla. Sen kasvu käynnistyy, kun olosuhteet ovat otolliset.

Lattiasienen kasvun on voinut käynnistää useampikin tekijä. Maapohja koko rakennuksen vaikutusalueella on liian hienojakoista, joten se siirtää hyvin kosteutta ja routii. Maapohjan kosteus on päässyt vaikuttamaan lattiarakenteisiin ja nostanut sen umpinaisen ilmatilan suhteellista kosteutta haitallisen korkealle. Myös liian tiiviiden muovimateriaalien ja lastulevyn käyttö yläpinnassa on ollut yhtenä lattiasienen kasvuun vaikuttavana tekijänä, vanhojen purujen käyttö toisena ja koko lattian rakenneongelma eli alapinnan purueristeiden jääminen kylmään, kosteaan ja seisovaan ilmatilaan, kolmantena syynä. Korjaamaton vesivahinkokaan ei ole ollut hyväksi.

Alkuperäinen lattiarakenne on yleinen, mutta hyvin riskialtis, ja pidän sitä jopa virheellisenä. Vaikka maapohja on tuntunut kuivahkolta, niin valokuvien valkoiset raidat betonirakenteissa ja tummuneet puurakenteet kielivät, että rakenteissa liikkuu kosteutta.

Boorin tai muiden myrkkyjen käyttöä lattiasienen torjumisessa en suosittele, vaan korjausten pitää perustua teknisiin ja rakennusfysikaalisiin ratkaisuihin.

Hiesu- ja savipitoisessa maapohjassa salaojia ei yleensä voi asentaa niin syvälle, että rakenteet olisivat maakosteuden suhteen turvassa. Suodatinkankaan ja kaksivaippaisen salaojaputken käytöstä olisi ollut apua, etteivät maa-ainekset sekoitu tai liety, mutta nyt se lienee myöhäistä.

Routaeristeen päälle voinet kuitenkin vaihtaa multa- tai savikerroksen ja muokata maanpinnan kaltevuudet rakennuksesta poispäin, etteivät humuspartikkelit pääse salaojaputkeen. Sadevedet ohjataan pois talon vierustalta. Pinta-, sade- ja sulamisvesiä ei koskaan saa ohjata salaojiin maaperän hienoaineksen liettymis- ja pienhiukkasvaaran vuoksi.

Sokkelin ulkopuolinen lämmöneristys on hyvä asia, koska se nostaa rakenteiden lämpötilaa. Eristäminen on ratkaistava lattiarakennetta korjattaessa.

Lattiasienen kasvu pysähtyy, kun olosuhteet saadaan sille epäsuotuisiksi: ilmankosteus 50 mm/s ja lämpötilaolosuhteet >+50 C, ja muualta uudelle kasvualueelle kosteutta siirtävä rihmastorunko poistettua. Jos puun pinnalla on rihmastoa, tulisi kyseistä puuta poistaa myös rihmastoalueen ulkopuolelta noin puolen metrin etäisyyteen, koska myös puun sisällä on kasvukykyistä rihmastoa.

Rihmastopitoista tiilimuurausta ja betonirakennetta voi erityistä huolellisuutta noudattaen polttaa ja kuumentaa pienoispolttimella tai kuumentaa kuumailmapuhaltimella.

Pakkasella lattiasieni on lepotilassa, ja jatkaa kasvuaan seuraavana keväänä. Osa-aikaisesti käytössä olevan rakennuksen lämpötila on hyvä pitää +10–15 asteen välillä ja sokkelin tuuletusluukut auki.

Vanhat, korkean emäksisyytensä menettäneet muuraukset kelpaavat kosteina sienirihmaston etenemiseen ja saattaa olla, että sieni ”liottaa” laastista ravinnokseen joitain mineraalejakin. Lattiasieni käyttää ravinnokseen myös hartsisidonnaisia lämmöneristeitä, joista jää jäljelle vain kivi- tai lasijauhoa.

Rihmastopitoisen puun voi polttaa vaikka takassa. Tosin kostea ja tuoretta rihmastoa sisältävä puu palaa huonosti, joten se on syytä ensin kuivattaa.

Rossilattian lämmöneristyksen voisi toteuttaa palkistolla ja suulakepuristetuilla eristelevyillä, jotka liimataan ilmatiiviisti toisiinsa ja ympäristöönsä. Rakennepaksuuden tulisi olla 200–300 mm.

Lattian voi toteuttaa myös siten, että orgaanisista aineksista täydellisesti puhdistetulle maan pinnalle asennetaan muovikalvo, ja nykyinen sokkelin muodostama kaukalo täytetään kokonaan tai osittain kevytsorabetonilla. Pintaan sokkelin ylätasolle tulee betonivalu, sen päälle sokkelin maakosteuseristeeseen liittyvä kylmä- ja kuumabitumi ja lämmöneristetty puu- tai betonirakenteinen lattia. Betonilattian ja puuseinien liitosalueella lattiapinta ei saa nousta yli 50 mm siihen liittyvien puurakenteiden alapinnan yläpuolelle, ja niiden välissä tulee olla 10–20 mm:n ilmarako.

Julkaistu: 24.3.2010

Kysy ja asiantuntijamme vastaavat

Kirjoitathan kysymyksesi riittävän yksityiskohtaisesti, jotta voimme antaa mahdollisimman tarkan vastauksen. Valitsemme parhaat kysymykset ja julkaisemme ne. Nimeäsi ja yhteystietojasi ei julkaista.

Katso myös nämä